Onko teidän 50-luvulla syntyneet vanhemmat tämmöisiä?

Omat vanhempani ovat myös harvinaisen ahneita. Aina pitää saada kaikki. Oikein hävettää heidän käytöksensä. Pihassa pitää olla se kallis ja kiillotettu auto, että naapurit ovat varmasti kateellisia jne.  

Minusta tuo on yleissuomalaista. Joka paikassa saa kuulla ja lukea hyvin toimeentulevien valitusta.

Kyllä tuo on nimenomaan tuon sodanjälkeisen ankeahkon ajan lasten käytöstä.

Tai sitten lyövät ihan överiksi, kuten minun appivanhempani, jotka jotenkin on sitä mieltä, että heitä pitää sodan takia kaikkien hyvitellä.

Tämä oli sitten valituksen valitus. Onhan se hyvä jotta asiat etenee. Valittaminen auttaa aina. Terveisiä kaikille valittajille.

Ei se ole siitä iästä kiinni. Se nyt vaan tuntuu olevan tätä päivää, että suurin osa ihmisistä haluaa kaiken ja mitään rajoja ei enää ole. Mihinkään ei olla tyytyväisiä. 

Tuohan on tosi yleistä yleensä suomalaisilla. Mun vanhemmat on syntyneet 1940-luvulla ja joo, rahasta valittaminen on lempipuheenaiheita, vaikka asuvat hienossa talossa, ajavat mersulla, niillä on sijoituksia en edes tiedä kuinka paljon, matkustelevat, on purjevene. Huvittaa kun jaksavat olla katkeria vielä siitäkin, miten silloin kun he lapsensa kasvattivat ei saanut mitään näitä nykyajan tukia, ei ollut kotihoidontukia eikä mitään, ja opinnotkin piti rahoittaa yksityishenkilön takaamalla lainalla ei ollut valtiontakausta jne. Mutta ne nauttivat tuosta vääryyksien ajattelemisesta ja surkeilusta joten siitä vaan, pitäkööt huvinsa :D

Eivät ole.

Köyhyyttä valittavat lähelläni pääosin 80-luvulla syntyneet perheelliset asuntovelkaiset, joilla on 2 sähköautoa, kalliit harrastukset ja viikonloppulomia Euroopassa. Ei ole rahaa, ei ole aikaa, lapset valvottaa eikä omat vanhemmat ymmärrä antaa isoista eläkkeistään (1400 e/kk netto) lapsilleen rahaa tai vapaa-ajastaan (hoidettavana muutama yli 80v dementikko) lastensa perheille aikaa.

Miksi suomalainen 40v ikäinen on köyhä, kun tulot on 6000 e/kk?

Omat 50-luvulla syntyneet vanhemmat on töissä, tekevät pitkää päivää, opiskelevat uutta ja elävät aika lailla samanlaista elämää kuin me lapsensakin. Meilläkin on perheessä kaikilla puhelimet, miksi ei työssäkäyvillä vanhemmillanikin olisi tai miksi ihmeessä eivät saisi ostaa hajonneen jääkaappi-pakastimen tilalle uutta kunnollista? Autojensa hintoja en ole pohtinut, mutta oletan, että tavallinen perheauto maksaa aika paljon alle 300 000 eli vähemmän kuin monen asuntolaina.

Minä olen aina ollut nuuka. Katson tarjoukset tarkkaan ja käyn useammassa kaupassa (jos tarvii). Aikaa on. Hintabongailusta voi tehdä itselleen vaikka harrastuksen. En ikinä osta mitään katsomatta ja vertailematta hintoja. Ihan vieras ajatus. En kulje ympäriinsä valittamassa köyhyyttä.

Valitan mielummin toimimattomista asioista (tietyöt, porakoneet, bussiaikataulut, peruutettu paikallisjuna, sää, jne) ja hitaasta byrokratiasta. Suomalaiseen luonteeseen kuuluu valittaa jostakin. Se on suuri osa "onnellisen kansan" perusluonnetta.

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on tosi yleistä yleensä suomalaisilla. Mun vanhemmat on syntyneet 1940-luvulla ja joo, rahasta valittaminen on lempipuheenaiheita, vaikka asuvat hienossa talossa, ajavat mersulla, niillä on sijoituksia en edes tiedä kuinka paljon, matkustelevat, on purjevene. Huvittaa kun jaksavat olla katkeria vielä siitäkin, miten silloin kun he lapsensa kasvattivat ei saanut mitään näitä nykyajan tukia, ei ollut kotihoidontukia eikä mitään, ja opinnotkin piti rahoittaa yksityishenkilön takaamalla lainalla ei ollut valtiontakausta jne. Mutta ne nauttivat tuosta vääryyksien ajattelemisesta ja surkeilusta joten siitä vaan, pitäkööt huvinsa :D

Juu, juuri tätä. On omistusasuntoa, autoja, vene, sijoitusasunto, mökki, mutta ei. Kun ei ole yhtään ylimääräiseen varaa. Lapsenlapsille lahjat kontista, kierrätyskeskuksesta tai Lidlistä.

Tähän päälle ovat vielä rasisteja. Työttömät ulkomaalaiset ovat loisia, mutta he eivät koskaan voisi palkata ulkomaalaista suomalaisen sijasta. Voi luoja. Tästäkin kun mainitsee, että lasten kuullen tuollaista soopaa ei sitten jauheta, tulee takaisin niskojen nakkelua.

Eivät lainkaan

Kyllä muakin ihmetyttää mihin vanhempieni rahat oikein menee. Eivät matkustele, asuvat talossa jonka asuntolaina on maksettu aikoja sitten. Rahaa tulee eläkkeellä heillä yhteensä noin neljä tonnia. Eikä tietenkään ole enää mitään lapsia elätettävänä. Kyllä sillä rahalla pitäisi jo pärjäillä. Itse olen koko ajan maksanut asuntolainaani yksin ja maksan sitä edelleen 1600€ palkastani ja minäkin jotenkin pärjään. Ymmärrän että heitä harmittaa hintojen nousu, mutta mua säälittää enemmän nuoret. Heitä se eniten koskee, eikä vanhoja ihmisiä, joilla on jo kaikki talot ja autot maksettu.

Minulla omat vanhemmat 40-luvulta, appivanhemmat 50-luvulta, mutta näen vuosikymmentä tärkeämpänä kulttuurisen viitekehyksen: minun vanhempani ovat maatalo/yrittäjätyyppiä, appivanhemmat taas palkkatyö/duunarityyppiä ja asuinseutu ollut kasvava teollisuusmiljöö.

Appi on siis tottunut siihen, että palkka rapsahtaa, lisätienestiä on tarjolla jos haluaa ja jaksaa ja toisaalta koko ajan muuttuu ja kehittyy se ympäristö. Minusta on ihan luonnollista, että hän on tavallaan kasvanut ja virittynyt siihen, että on jo vähän mielessä mitä voisi hankkia ja säästäminen ei ole se ykkösjuttu. Teollisuudessa palkka on ollut posketon vaatimuksiin  nähden ja eläkekin on hyvä, mutta eihän se meinaa riittää tietenkään.

Omat vanhemmat taas ovat mm. lapsuuden erilaisten satojen ja 90-laman kautta oppineet, että on hyvä olla sukan varressa ja isällä meinaa mennä vähän ylikin se säästäväisyys välillä; popliinipusakassa hytistään ja teepusseja huudatetaan kolmatta kertaa.

Mutta jos olisivat päinvastoin eläneet, niin luulen että appi varautuisi ja isä laittaisi sileäksi.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo on yleissuomalaista. Joka paikassa saa kuulla ja lukea hyvin toimeentulevien valitusta.

Hyvin toimeentuleminen on suhteellista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on tosi yleistä yleensä suomalaisilla. Mun vanhemmat on syntyneet 1940-luvulla ja joo, rahasta valittaminen on lempipuheenaiheita, vaikka asuvat hienossa talossa, ajavat mersulla, niillä on sijoituksia en edes tiedä kuinka paljon, matkustelevat, on purjevene. Huvittaa kun jaksavat olla katkeria vielä siitäkin, miten silloin kun he lapsensa kasvattivat ei saanut mitään näitä nykyajan tukia, ei ollut kotihoidontukia eikä mitään, ja opinnotkin piti rahoittaa yksityishenkilön takaamalla lainalla ei ollut valtiontakausta jne. Mutta ne nauttivat tuosta vääryyksien ajattelemisesta ja surkeilusta joten siitä vaan, pitäkööt huvinsa :D

Juu, juuri tätä. On omistusasuntoa, autoja, vene, sijoitusasunto, mökki, mutta ei. Kun ei ole yhtään ylimääräiseen varaa. Lapsenlapsille lahjat kontista, kierrätyskeskuksesta tai Lidlistä.

Tähän päälle ovat vielä rasisteja. Työttömät ulkomaalaiset ovat loisia, mutta he eivät koskaan voisi palkata ulkomaalaista suomalaisen sijasta. Voi luoja. Tästäkin kun mainitsee, että lasten kuullen tuollaista soopaa ei sitten jauheta, tulee takaisin niskojen nakkelua.

Lastenlasten lahjat pitää ostaa kirppikseltä, koska miniä ei hyväksy kerskakulutusta. Vain käytetty kelpaa.

Toisaalta minäkään en palkkaisi kielitaidotonta, koska se edellyttäisi kielilisän maksamista koko yrityksen henkilöstölle. Tulee liian kalliiksi.

Onhan se aina ollut tuota. Silti ruokakaupassa ostetaan aina kalleinta ja ihan mitä sattuu. Köyhäillään ihan järjettömistä asioista ihan vain tavan vuoksi ja valitetaan kun rahaa ei ole. Silti sitten kun vippiä tarvitaan niin jostain aina ilmestyy metsä tai pelto, jokin tontti minkä voi laittaa lihoiksi.

Mun 50-luvulla syntyneet vanhemmat ovat tavallisia työläisiä. Eivät ole koskaan valittaneet rahan vähyydestä, vaikka sitä selvästi oli vähän kun olin pieni. Muistan vain millaista perusruokaa oli viikosta toiseen. Eivät ole matkustelevia tyyppejä. Vaan viimeiset 10 vuotta ovat laittaneet mökkiä kuntoon. Heille, kerrostaloasujille mökki on ollut iso asia. Luulen että taustalla on hyvää rahankäytön suunnittelua.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo on nimenomaan tuon sodanjälkeisen ankeahkon ajan lasten käytöstä.

Tai sitten lyövät ihan överiksi, kuten minun appivanhempani, jotka jotenkin on sitä mieltä, että heitä pitää sodan takia kaikkien hyvitellä.

1950-luvulla syntyneet eivät ole nähneet sotaa.

Vuonna 1968 eli olivat aikuisia, eli 18 vuotiaita ja lähtivät lukiosta yliopistoihin.

Kansakoulun käyneet lähtivät ammattikouluun 15-16 vuotiaina, eli 1965-1966.

Ja myöhemmin 1950-luvulla syntyneet tietenkin mylhemmin.

1950 luvulla syntyneet näkivät sodanjälkeisen ajan, joilla Suomi alkoi nousta ja kehittyä.

Sota loppui toukokuussa 1945.

Vierailija kirjoitti:

Eivät ole.

Köyhyyttä valittavat lähelläni pääosin 80-luvulla syntyneet perheelliset asuntovelkaiset, joilla on 2 sähköautoa, kalliit harrastukset ja viikonloppulomia Euroopassa. Ei ole rahaa, ei ole aikaa, lapset valvottaa eikä omat vanhemmat ymmärrä antaa isoista eläkkeistään (1400 e/kk netto) lapsilleen rahaa tai vapaa-ajastaan (hoidettavana muutama yli 80v dementikko) lastensa perheille aikaa.

Miksi suomalainen 40v ikäinen on köyhä, kun tulot on 6000 e/kk?

Siitä menee puolet veroa ja lopulla maksetaan sitten siitä että on varaa yksityisiin palveluihin joita veroilla ei saa.

Mun vanhemmat ottavat laivalle oman kahvinkeittimen mukaan kun eivät raaski ostaa kahvia siellä.

Heillä on okt, 3 vapaa-ajan asuntoa, 2 autoa, metsää, myymättömiä mökkitontteja, eläkkeet enemmän kuin meidän 4-henkisen perheen tulot.