Lue keskustelun säännöt.
Lasten teosta: olenko ihan tynnyrissä elänyt?
22.10.2022 |
Kauanko te yli tai lähellä 30v sinkkuuntuneet seurustelitte uuden kumppanin kanssa ennen yhteen muuttoa ja lasten hankkimista? Oliko ennestään lapsia? En tiedä olenko vähän nunna mutta toisella keskustelupalstalla todettiin ettei yli 30v odota kahtakaan vuotta lasten tekoa, mikä oli minulle yllätys.
Olen itse nyt 31v, eronnut suht pitkästä suhteesta. En osaa edes kuvitella että puoleen vuoteen ainakaan deittailin ketään ja kun sen teen, haluan suunnilleen vuoden katsella miten homma lähtee rullaamaan ja toisen vuoden yhdessä asumistakin ennen lapsia, ottaen huomioon myös sen etten halua muuttaa mihin tahansa asuntoon.
Oikeastiko +30v:lla lapset ja yhteen muutto tehdään 1-2 vuodessa? En pidä myöskään sopivan ihmisen löytymistä itsestään selvyytenä, joten uskoisin muutamia sammakoita tapaavani, jolloin tuo 1-2v on melko nopea tahti, ottaen huomioon sen että tapailu ei tuo esiin vielä kaikkia piirteitä, jolloin 1-2v eteneminen vaatii tarkkaa tutkaa.
Enkä koe että ensimmäisen ongelman edessä kannattaa siirtyä heti seuraavaan deitteilussa, mutta ilmeisesti heti pitäisi tai vaihtoehtoisesti lyödä heti hynttyyt yhteen?
Lapsia ei tietenkään myöskään noin vaan tehdä. Itse ainakin koen että pitää ottaa vastaan myös se, että saattaa ko hlön kanssa jäädä myös lapsettomaksi ja haluta silti olla hänen kanssaan. Eli ei voi vain biologisen kello vuoksi sitoutua kehen tahansa.
Ajatuksia?
Kommentit (23)
Naisen hedelmällisyys alkaa laskea 30 ikävuoden jälkeen, ja jos kyse on lapsettomasta ihmisestä, niin kovin pitkään siinä ei ole aikaa jäädä seurustelemaan varsinkin jos haaveena on useampi lapsi eikä halua puskea niitä ulos 9kk välein. Varmaan siinä 30 ikävuoden kohdalla on jo sen verrak kypsä että tietää mitä haluaa ja valmis sitoutumaan joten edetään nopeasti. Lisäksi on taloudellisesti varmaan järkevämpää asua yhdessä.
Itsellä myös ystävä jolla tiesin olevan lapsihaaveita, ikääkin alkoi olla päälle 30vuotta eikä montaa seurustelusuhdetta taustalla. Nyt kaden vuoden sisään löytyi mies, muutto yhteen ja nyt on lapsi.
Itsekkin 30 vuoden kieppeillä olevana jos löydän sopivan miehen niin en jää pitkäksi aikaa vatvomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisen hedelmällisyys alkaa laskea 30 ikävuoden jälkeen, ja jos kyse on lapsettomasta ihmisestä, niin kovin pitkään siinä ei ole aikaa jäädä seurustelemaan varsinkin jos haaveena on useampi lapsi eikä halua puskea niitä ulos 9kk välein. Varmaan siinä 30 ikävuoden kohdalla on jo sen verrak kypsä että tietää mitä haluaa ja valmis sitoutumaan joten edetään nopeasti. Lisäksi on taloudellisesti varmaan järkevämpää asua yhdessä.
Itsellä myös ystävä jolla tiesin olevan lapsihaaveita, ikääkin alkoi olla päälle 30vuotta eikä montaa seurustelusuhdetta taustalla. Nyt kaden vuoden sisään löytyi mies, muutto yhteen ja nyt on lapsi.
Itsekkin 30 vuoden kieppeillä olevana jos löydän sopivan miehen niin en jää pitkäksi aikaa vatvomaan.
Naisen hedelmällisyys alkaa laskea jo n. 25v ja radikaalisti jo n. 35v, syntymästä asti munasolujen määrä vähenee koko ajan, faktat on kyllä tiedossa:)
Tässä tuntuu että on juuri se biologinen kello edellä ajattelu. Jos kuvitellaan että lapsia voisi tehdä vaikka 50v saakka, olisiko monellakaan niin kiire ja tuleeko helposti perusteltua epäedullisetkin asiat itselle hyviksi, koska on kiire ja pakko toimia?
En tarkoita tuomita ketään, yritän vain herättää keskustelua kärjistetyillä puheilla.
Alkuhuuma kestää ensimmäiset 3v. Sen biologinen tarkoitus on saada naaras astutettua. Siksi yleensä tänä aikana naaraalle syntyvät halu naimisiinmenosta ja lisääntymisestä.
Ihminen on kypsempi nuorempana kuin vanhempana. Tilastojen mukaan nuorten vanhempien lapset pärjäävät elämässä parhaiten, koska vanhemmilla on jo niin paljon enemmän elämää itsellään takana.
Voit tietysti jäädä odottamaan, mutta sitten varaudu myös siihen, että jäät kokonaan lapsettomaksi.
Itse en uskaltanut ottaa lapsettomuuden riskiä.
N39, 2 lasta ja 4 vuotta onnellisena yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma tarvitsee lisää ihmisiä. Mieti kumpi on pahempi asia, mahdollinen lapsen kärsimys siitä että lisäännyit vai mahdollinen oma kärsimyksesi siitä ettet lisääntynyt.
Ihminen kuitenkin on pohjimmiltaan aika itsekäs elukka.
Tossa iässä oli jo lapset tehtynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riski siitä ettei ehtisi saada ollenkaan lapsia, pelotti ainakin minua liian paljon. Olin 30v kun jäin kipeästä erosta sinkuksi. Neljä vuotta kesti löytää uusi kumppani (ja pidän sitä ylipäätään ihan lottovoittona jos sellainen löytyy!). Lasta aloimme yrittää heti vuoden sisään, ei ollut helppoa, mutta esikoiseni syntyi kun olin 37v. Nyt odotan parhaillani toista lasta ja olen ikionnellinen, että uskalsin aikanani lähteä tähän mukaan.
Ikää 35v ja sinkku. Jos huomenna tapaisin ihmisen, joka tuntuisi oikealta, niin olisi silti liian myöhäistä. Ensin vuosi-pari seurustelua, sitten voisi harkita yhteenmuuttoa ja sitä yhdessä asumistakin pitäisi olla alla useampi vuosi, jotta toisen tuntisi paremmin sekä tietäisi millainen hän on arjessa ja kannattaako hänen kanssaan lapsia hankkia. Ja hepskukkuu sitten olisin jo 40v ja juna totaalisesti mennyt. Ja missä vaiheessa tahansa suhde voisi kosahtaa ja paluu lähtöruutuun. Lapsettomana pysyn ja oikeastaan se ei edes harmita, kun katsoo maailmaa ja kuinka suhteet eivät kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni matemaattinen ongelma tässä pitkään odottelussa tulee. Jos nyt odottelet 3 vuotta ja sitten tule katumapäälle, niin seuraavassa kierroksessa puolen vuoden palautumisen ja 3 vuoden seurustelun jälkeen ikää onkin jo lähemmäs 40 vuotta. Eli kovin montaa ihmistä ei ehdi testaamaan näin perusteellisti.
Vierailija kirjoitti:
Riski siitä ettei ehtisi saada ollenkaan lapsia, pelotti ainakin minua liian paljon. Olin 30v kun jäin kipeästä erosta sinkuksi. Neljä vuotta kesti löytää uusi kumppani (ja pidän sitä ylipäätään ihan lottovoittona jos sellainen löytyy!). Lasta aloimme yrittää heti vuoden sisään, ei ollut helppoa, mutta esikoiseni syntyi kun olin 37v. Nyt odotan parhaillani toista lasta ja olen ikionnellinen, että uskalsin aikanani lähteä tähän mukaan.
Miksi sinua pelotti se, ettei auringon sammumisesta kärsimään pääsevät olisi sinulle jotain todella etäistä sukua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pieni matemaattinen ongelma tässä pitkään odottelussa tulee. Jos nyt odottelet 3 vuotta ja sitten tule katumapäälle, niin seuraavassa kierroksessa puolen vuoden palautumisen ja 3 vuoden seurustelun jälkeen ikää onkin jo lähemmäs 40 vuotta. Eli kovin montaa ihmistä ei ehdi testaamaan näin perusteellisti.
3v ei ole pitkään... Eikä liikakansoittaminen ole niin tärkeää että se on pakko tehdä tuntemattoman kanssa.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Alkuhuuma kestää ensimmäiset 3v. Sen biologinen tarkoitus on saada naaras astutettua. Siksi yleensä tänä aikana naaraalle syntyvät halu naimisiinmenosta ja lisääntymisestä.
Hienosti vertasit naista lehmään :D. Lehmiä astutetaan, ei ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisen hedelmällisyys alkaa laskea 30 ikävuoden jälkeen, ja jos kyse on lapsettomasta ihmisestä, niin kovin pitkään siinä ei ole aikaa jäädä seurustelemaan varsinkin jos haaveena on useampi lapsi eikä halua puskea niitä ulos 9kk välein. Varmaan siinä 30 ikävuoden kohdalla on jo sen verrak kypsä että tietää mitä haluaa ja valmis sitoutumaan joten edetään nopeasti. Lisäksi on taloudellisesti varmaan järkevämpää asua yhdessä.
Itsellä myös ystävä jolla tiesin olevan lapsihaaveita, ikääkin alkoi olla päälle 30vuotta eikä montaa seurustelusuhdetta taustalla. Nyt kaden vuoden sisään löytyi mies, muutto yhteen ja nyt on lapsi.
Itsekkin 30 vuoden kieppeillä olevana jos löydän sopivan miehen niin en jää pitkäksi aikaa vatvomaan.
Jeps ja jos jostain syystä ilmenee, ettei mies ollutkaan sopiva, niin +30 nainen on jo sen verran aikuinen, että tietää pärjäävänsä myös ilman miestöä.
Useimmat ihmiset, joiden kanssa normaali ihminen alkaa tapailla, ei varmaan ole ihan mahdottoman kauheita eksiä. Siis jos ero tulee ja aika varmaan tuleekin. Jos haluaa lapsia niin sen lisäksi, että pitää olla valmis huolehtimaan niistä vaikka yksin niin minusta pitää olla valmis siihenkin, että nyksästä tulee eksä. Ja mennä sen mukaan. Itseä ei ainakaan kaduta ja olen onnellinen lapsistamme. Ei ole eroakaan tullut vaikka joskus on käynyt mielessä nostaa kytkintä. Jos mies olisi eks niin ei silti kaduttaisi lapset :)
Se on elämänkokemus. Kolmikymppisenä osaa jo kertoa mitä oikeasti haaveilee ja mitä puolisolta haluaa. Näkee myös helpommin milloin suhdetta ei kannata jatkaa. Ei siinä tarvita enää vuosien seurusteluja kun kaksi aikuista ihmistä pistää hynttyyt yhteen.
Jos kolmikymppisenä haluaisin lapsia, niin laittaisin kyllä sen lasten saannin etusijalle. Kunhan mies olisi suunnilleen täyspäinen, että voisi olettaa, että eron jälkeenkään ei ihan sekoaisi. Siinä ei voi enää kauhean kranttu olla.
Juuri yksi sukulainen harmitteli, että olisi vaan pitänyt hankkiutua raskaaksi nopeammin. Nyt sitten ehtivät erota ennen raskautta.
Jos on jo yli 30-vuotias,kannattaa toimia reippaaseen tahtiin. Ja jos on jo lähempänä 40, täytyy pitää kiirettä.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on kypsempi nuorempana kuin vanhempana. Tilastojen mukaan nuorten vanhempien lapset pärjäävät elämässä parhaiten, koska vanhemmilla on jo niin paljon enemmän elämää itsellään takana.
Mikä tilasto?
Omat kokemukseni lähipiiristä on aivan toisinpäin. Vanhemmalla iällä ei ole enää tarvetta biletykseen, työpaikat ja asunnot on jo vakiintuneet. Kaikkiin juhliin ja harrastuksiin ei ole pakko päästä.
Nuoremmilla on kova halu vielä ryntäillä baareissa. Lapsi on usein haitake, jota yritetään saada isovanhemmille hoitoon mahdollisimman usein. Myös vastuu lapsesta koetaan niin, että yhteiskunnan (päiväkodin) on otettava kasvatusvastuu lapsesta.
Tapasin mieheni kun olin 28v. Olin eronnut ja minulla oli kaksi lasta. Muutimme suht nopeasti kyllä yhteen, mutta kaikessa muussa olemme ottaneet aikamme. Mies on hitaasti ottanut osaa lapsieni elämään, ei olla pakotettu mitään. Nykyään lapset on ihan hulluna häneen ja olemme kuin normaali ydinperhe.
Menimme naimisiin kun olimme olleet 6v yhdessä, kodin ostimme kun olimme olleet 4v. Nyt 7v jälkeen yritämme yhteistä lasta. Halusin nähdä että tämä oikeasti toimii. Tietenkin näin 35v on huonommat mahdollisuudet saada lapsia kuin 28v, mutta en vain iän takia voi nopeuttaa tahtia, koska pitää ajatella muitakin perheenjäseniä.
Tämä on toiminut meille hyvin.
Tietty eri asia, jos olisimme tavanneet kun olen 35v, mutta siinä vaiheessa en kyllä olisi enää edes pohtinut uuden perheen perustamista.