Lue keskustelun säännöt.
sijaisvanhemmat - miten te pystytte ajattelemaan lasten tulevaisuutta?
12.05.2010 |
Minä olen aikanani jättänyt lasten määrän yhteen, koska se yksi oli erityislapsi. Nyt hänelle on taisteltu hyvä tulevaisuus ja koulunkäynti on järjestyksessä ja hän ilmeisesti kaikesta huolimatta saa kunnon koulutuksen ja hyvän ammatin. Alkaa tuntua siltä, että aikaa, energiaa ja tilaa voisi riittää vielä jollekulle. Mietin jos ryhtyisin sijaisvanhemmaksi - Tässä on vähän kokemusta kertynyt vaikeuksien voittamisesta ja hankalista lapsista, joten minä saattaisin olla siinä hyväkin.
Mutta se pelottaa, että miten selviää siitä, jos sen lapsen ongelmat ovatkin liian suuria, eikä hänelle sitä kunnollista tulevaisuutta kuitenkaan synny? Kun tunneside ja vastuuntunne siihen lapseen on kuitenki njo syntynyt, niin miten selviää siitä, ettei pystykään tarpeeksi auttamaan?
Kommentit (21)
luulen, etteivät sijoitetut lapset lähtökohtaisesti ole kovin helppoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska _kodissa_ ja _vanhemmilla_ on ongelmia. Ei se lapsi siinä se ongelma ole, vaan puutteellinen kasvuympäristö.
luulen, etteivät sijoitetut lapset lähtökohtaisesti ole kovin helppoja.
Kyllä esim. teini-ikäisiä sijoitetaan ja otetaan huostaan just siksi, että se lapsi itsessään on uhka itselleen, ja oma koti ei pysty tarjoamaan riittävää tukea lapsen kasvuun.
Mutta pienempien lasten kohdalla ( ja siis toki joskus teininkin) asia on yleensä niin, että ongelma on vanhemmat ja kasvuympäristö, ei lähtökohtaisesti se lapsi. Toki kun suomessakin varsin pitkään viivytellään huostaanotoissa, moni lapsi on päässyt jo vaurioitumaan tunne-elämältään pahoin eläessään sietämättömissä oloissa.
Ap:lle sanoisin kuten joku toinenkin: ikinä et voi lapsesta tietää. Hyvän perheen kaikilta lähtökohdiltaan terve ja erinomainen lapsi voi tuhota tulevaisuutensa, ja mitä huonoimmista oloista lähtöisin oleva lapsi voi selviytyä upeasti.
Sijoituslapsen kun pitää olla nuorempi kuin se bio.
että miten siitä selviää kun ei voi tietää? Kun parhaansa yrittää ja sitten se yritys epäonnistuu kuitenkin. Miten elää sen tietoisuuden kanssa, että ei onnistunut auttamaan toista, jonka elämä kuitenkin riippuu minusta?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai muita oppimishäiriöitä. Tämä jo ihan siitä syystä että yleisin syy lapsen huostaanotolle on äidin päihdeongelma.
koska _kodissa_ ja _vanhemmilla_ on ongelmia. Ei se lapsi siinä se ongelma ole, vaan puutteellinen kasvuympäristö.
koska _kodissa_ ja _vanhemmilla_ on ongelmia. Ei se lapsi siinä se ongelma ole, vaan puutteellinen kasvuympäristö.
Et sinä voi yksin vastata kaikesta, vaan pitää antaa läheisillekin vastuuta ja mahdollisuuksia yrittää ja tarvittaessa erehtyäkin itse. Ei lasta voi kääriä pumpuliin ja vahtia, ettei sille ikinä koskaan tapahdu mitään.
Minulla oli nuorena monta todella huonoa vuotta, mutta selvisin niistä omin voimin ja kahta vahvempana. Nuo kokemukset ovat kasvattaneet minua ihmisenä ja antaneet avarampaa näkemystä nykyiseen työhöni. Vaikka ne vuodet olivat kamalia, en vaihtaisi niitä pois. Olin silloin eri ihminen kuin nyt, mutta se "mennyt minä" vaikuttaa kuitenkin tähän nykyiseen minäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaa laskeutua sieltä Taivaasta ihan normaalien tallaajien tasolle.
eii sitä meinaakaan jaksaa :(
syyllisyys painaa vaikka asiantuntijat (lääkärit, terapeutit, psykologit, sossut, opettajat ym.) sanoo että mitään ei olisi voinut toisin tehdä, kaikkemme on lapsen eteen tehty.
ei kaikkia lapsia pysty "pelastamaan", joidenkin vaurot on ehtineet liian suuriksi.
jos tilanne tulee todella vaikeaksi niin sitten lapsi osastolle tai ammatilliseen perhekotiin jossa psykiatrian erikoisosaaminen. näin meille sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät kaikki sijoitetut lapset ole erityislapsia.
Eivät kaikki sijoitetut lapset ole erityislapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
heillä on aina ollut enemmän tai vähemmän haavoittavat kotiolot ja sijoitus itsessään on lapselle menetys - hänhän joutuu eroon bioperheensä ja muuttamaan tuntemattomien ihmisten luokse, olkootkin, että bioperheessä on sietämättömät olosuhteet.
Lapsen tasapainoinen kehitys on siten vaarantunut, ja lapsi on siksi erityistuen tarpeessa ja erityinen.
Missä tahansa perheessä ja kenelle tahansa voi tulla tilanne, että lapset täytyy sijoittaa toiseen perheeseen. Lapsesta ei saa tehdään erityismitään eikä häneen saa lyödä mitään leimoja valmiiksi. Sitten jos tulee ongelmia, niihin tartutaan, mutta ei tehdä ongelmia valmiiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä lähdetään siitä että sijoitettu lapsi on traumatisoitnut (=erityistarpeinen) lapsi.
Toki suurimmalla osalla muitakin puutteellisesta kasvuloista johtuvaa, pahoinpitelystä johtuvaa, kiintymyssuhdepulmaa, FAS/FAE/ARND, erilaisia neuro/biologisia sairauksia/vammoja, kehitysvammaisuutta/kehitysviivettä, sosio/emotinaalista ongelmaa.
kohtelua omassa perheessä. Sellaista leimaa ei myöskään keneenkään saa laittaa. Jos lapsi on pienenä vauvana sijoitettu eikä häntä ole missään vaiheessa kaltoinkohdeltu, hän ei ole sen erityisempi kuin kukaan mukaan. Erityislapsena oleminen ei tarkoita mitään pahaa, mutta en pidä siitä, että lapseen suhtaudutaan tietyllä tavalla olettaen asioita joita ei ole.
Lähdetään siitä, että on lapsi. Jos lapsi on traumatisoitunut ja tarvitsee apua, sitä on hänelle järjestettävä. Mutta siitä ajatuksesta ei lähdetä, että lapsi on automaattisesti jotain erityistä, tarkkailtavaa. Jos lapsi kuulee koko ajan olevansa jotenkin erilainen, hänelle varmasti alkaa tulla ongelmia mikäli niitä ei ennestään ole.
kanssa valitettavasti kyllä lähdetään siitä, että lapsi on erityislapsi. Koko valmennus on pelottelua siitä, miten hirveän traumatisoitunut hän on ja miten turha on odottaa, että menestyy yhtään millään elämän alalla.
Aina saa olla todistamassa päinvastaista. Luuserin leima on ja pysyy - ja sijais- tai adoptiovanhempi joka ei juokse terapioissa yms. suunnilleen leimautuu "totuuden" kieltäjäksi.
Sijoituslapsen kun pitää olla nuorempi kuin se bio.
erityislapsiperheeseen teinisijoituslasta...
Ei se sijoituslapsi välttämättä ole mikään erityislapsi. Voi ihan yhtä hyvin olla helpompi kuin biologisesi.