Te, joilla on ollut monta parisuhdetta / muita järjestelyitä, saanko kysyä jotain?

Jospa tilalle tulee pumpattava Barbara? Onhan näitäkinei tartte kuunnella eukon nalkutusta.

Jokainen ihminen on laulun arvoinen.

Haalistuu sillä tavalla ettei niitä enää muista. Mutta ei sillä tavalla etteikö sillä olis merkitystä kenen kans on.

Ööh totta kai heillä on väliä ja merkitystä, ja he jäävät mieleen. Se, että suhteet eivät kestä niin pitkään, johtuu minusta, ei heistä. Ei heissä mitään vikaa ollut.

Periaatteessa kyllä mutta toisaalta taas ei. Katson kenen kanssa haluan olla, ihmisen persoonalla on väliä, mutta tiedän, että löydän aina jonkun uuden, joka minua miellyttää. En kiinny keneenkään hirveämmin, vaikka heistä pidänkin. En esimerkiksi jää ikävöimään ketään. 

Toisaalta näen enemmänkin että monen kanssa oleminen on seurausta omituisesta ajattelustani eikä toisin päin. Ajattelin näin jo teininä kavereistani ennen ensimmäistäkään suhdetta. En kiinny siis myöskään heihin. 

Luulen, että monen eri ihmisen kanssa eläneillä on todellakin parempi ymmärrys siitä, että kukaan ei ole täydellinen ja  jokainen parisuhde on erilainen.  Ehkä pragmaattisuus lisääntyy parisuhteiden määrän kasvaessa. Huvittavia esimerkkejä päinvastaisestakin toki on, esim. seitsemän kertaa avioituneet "ikinuoret" Hollywood-tähdet, jotka eivät  vaan tunnu ikinä tajuavan, että pettyvät kohta siihen seuraavaankin puolisoon.

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa kyllä mutta toisaalta taas ei. Katson kenen kanssa haluan olla, ihmisen persoonalla on väliä, mutta tiedän, että löydän aina jonkun uuden, joka minua miellyttää. En kiinny keneenkään hirveämmin, vaikka heistä pidänkin. En esimerkiksi jää ikävöimään ketään. 

Toisaalta näen enemmänkin että monen kanssa oleminen on seurausta omituisesta ajattelustani eikä toisin päin. Ajattelin näin jo teininä kavereistani ennen ensimmäistäkään suhdetta. En kiinny siis myöskään heihin. 

Käytänössä sama asia. Olen nainen. aina halunnut lisäksi asua yksin ja elää itsenäisesti. Vaikka on vähemmän rahaa.Kun ei mies jakamassa menoja. Mutta on oma elämä.Kukaan ei valita ei vaadi, on asian ydin!

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa kyllä mutta toisaalta taas ei. Katson kenen kanssa haluan olla, ihmisen persoonalla on väliä, mutta tiedän, että löydän aina jonkun uuden, joka minua miellyttää. En kiinny keneenkään hirveämmin, vaikka heistä pidänkin. En esimerkiksi jää ikävöimään ketään. 

Toisaalta näen enemmänkin että monen kanssa oleminen on seurausta omituisesta ajattelustani eikä toisin päin. Ajattelin näin jo teininä kavereistani ennen ensimmäistäkään suhdetta. En kiinny siis myöskään heihin. 

Kiintymyssuhdehäiriö.

Tuleeko uusia kumppaneita vahingossa kutsuttua vanhojen nimillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa kyllä mutta toisaalta taas ei. Katson kenen kanssa haluan olla, ihmisen persoonalla on väliä, mutta tiedän, että löydän aina jonkun uuden, joka minua miellyttää. En kiinny keneenkään hirveämmin, vaikka heistä pidänkin. En esimerkiksi jää ikävöimään ketään. 

Toisaalta näen enemmänkin että monen kanssa oleminen on seurausta omituisesta ajattelustani eikä toisin päin. Ajattelin näin jo teininä kavereistani ennen ensimmäistäkään suhdetta. En kiinny siis myöskään heihin. 

Kiintymyssuhdehäiriö.

Tuleeko uusia kumppaneita vahingossa kutsuttua vanhojen nimillä?

Yhtä hyvin voisi diagnosoida pitkään yhdessä parisuhteessa olevan läheisriippuvaiseksi. Annetaan nyt kaikkien kukkien kukkia ja jokaisen elää oman näköistä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa kyllä mutta toisaalta taas ei. Katson kenen kanssa haluan olla, ihmisen persoonalla on väliä, mutta tiedän, että löydän aina jonkun uuden, joka minua miellyttää. En kiinny keneenkään hirveämmin, vaikka heistä pidänkin. En esimerkiksi jää ikävöimään ketään. 

Toisaalta näen enemmänkin että monen kanssa oleminen on seurausta omituisesta ajattelustani eikä toisin päin. Ajattelin näin jo teininä kavereistani ennen ensimmäistäkään suhdetta. En kiinny siis myöskään heihin. 

Kiintymyssuhdehäiriö.

Tuleeko uusia kumppaneita vahingossa kutsuttua vanhojen nimillä?

Makuasia. Kun olen joitakin tuttuja aviopareja seuraillut, niin joillakin heistäkin on selvästi kiintymyssuhteessa ongelmaa. Suorastaan läheisriippuvaisia on heistä moni. Yhdenkin kaverin mies soittelee sille jopa kesken työpäivän, vaikkei ole mitään asiaa, tyyliin I just called to say I love you. Kaverikin pyörittelee joskus silmiään näissä tilanteissa.

Ihmisiä on erilaisia. Pohjimmiltani olen kai alfanaaras ja lopulta kyllästyn aina kaikkiin miehiin ja haluan muuta/parempaa. Kyse on evolutiiviselta kannalta siitä, että vahvat jatkavat sukuaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa kyllä mutta toisaalta taas ei. Katson kenen kanssa haluan olla, ihmisen persoonalla on väliä, mutta tiedän, että löydän aina jonkun uuden, joka minua miellyttää. En kiinny keneenkään hirveämmin, vaikka heistä pidänkin. En esimerkiksi jää ikävöimään ketään. 

Toisaalta näen enemmänkin että monen kanssa oleminen on seurausta omituisesta ajattelustani eikä toisin päin. Ajattelin näin jo teininä kavereistani ennen ensimmäistäkään suhdetta. En kiinny siis myöskään heihin. 

Kiintymyssuhdehäiriö.

Tuleeko uusia kumppaneita vahingossa kutsuttua vanhojen nimillä?

Voi olla syynä. Mietin nimittäin usein, että miksen kykene kiintymään normaalisti.

Nimet eivät mene sekaisin, vaan pikemminkin ihminen unohtuu siinä vaiheessa, kun hän ei ole enää osa elämääni. Tässä hetki sitten tuli erään kaverin kanssa puhe neljän vuoden takaisesta eksästäni ja en kuollaksenikaan kykene muistamaan hänen sukunimeään, vaikka oltiin yhdessä muutama kuukausi.

Muistan joka ainoan, kieltämättä en kaikkia ihan yhtä hyvin, mutta ihan lämmöllä ja rakkaudella kyllä.

En tarkoittanut mitä tunnette exiä kohtaan, vaan sitä tämän hetkistä ihmistä kohtaan.

Ap

Et saa...

Ei haalistu ja tietenkin on väliä.

Vierailija kirjoitti:

Ööh totta kai heillä on väliä ja merkitystä, ja he jäävät mieleen. Se, että suhteet eivät kestä niin pitkään, johtuu minusta, ei heistä. Ei heissä mitään vikaa ollut.

Nyt puhuttiin uusista tulokkaista.

Ei vanhojen kumppanien muistelusta.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa kyllä mutta toisaalta taas ei. Katson kenen kanssa haluan olla, ihmisen persoonalla on väliä, mutta tiedän, että löydän aina jonkun uuden, joka minua miellyttää. En kiinny keneenkään hirveämmin, vaikka heistä pidänkin. En esimerkiksi jää ikävöimään ketään. 

Toisaalta näen enemmänkin että monen kanssa oleminen on seurausta omituisesta ajattelustani eikä toisin päin. Ajattelin näin jo teininä kavereistani ennen ensimmäistäkään suhdetta. En kiinny siis myöskään heihin. 

Kiintymyssuhdehäiriö.

Tuleeko uusia kumppaneita vahingossa kutsuttua vanhojen nimillä?

Voi olla syynä. Mietin nimittäin usein, että miksen kykene kiintymään normaalisti.

Nimet eivät mene sekaisin, vaan pikemminkin ihminen unohtuu siinä vaiheessa, kun hän ei ole enää osa elämääni. Tässä hetki sitten tuli erään kaverin kanssa puhe neljän vuoden takaisesta eksästäni ja en kuollaksenikaan kykene muistamaan hänen sukunimeään, vaikka oltiin yhdessä muutama kuukausi.

Autismi.

Jos uusi ihminen tuo parempia muistoja, niin ne aikaisemmat hyvät muistot haalistuvat, ettei niitä sinällään muista kunnolla ja sen mukana myös haalistuu se kuva siitä aikaisemmasta henkilöstä.

Jos olet ollut todella negatiivinen ihminen, niin nopeasti unohtaa kun positiivisia ihmisiä tulee elämään.