Lue keskustelun säännöt.
Täysi-ikäinen lapsi muutti taloon, missä menee rajat?
16.10.2022 |
Kohta 20-vuotias poikani halusi muuttaa luokseni isänsä luota. Siellä häntä oli jo lempeästi ohjattu omaan kotiin muuttoon. Suostuin tähän, totta kai vaikka asuntoni onkin pieni. Tehtiin sopimus, että hän maksaa osan vuokrasta ja muut asumismenonsa. Hän käy töissä ja iltaopiskelee. Itse opiskelen täysipäiväisesti ja käyn viikonloput töissä. Pojan muuton myötä asumistuki pieneni yli sadalla eurolla ja sähkölasku taas nousi yli tuplasti (hän pelaa paljon tietokoneella jne.) Olen tilanteessa, jossa en voi maksaa yhtään enempää. En haluaisi olla natsimutsi, joka valittaa kaikesta, mutta olen niin kyllästynyt siihen, että vuokraraha on aina myöhässä. Vaatteita on kyllä varaa ostaa. Että kavereitten kanssa pelataan ääneen puhuen vielä kolmelta aamuyöllä kaksiossa, jossa mä yritän nukkua seinän takana. Että tiskejä ei laiteta tiskikoneeseen. Että jokainen sanominen toimii sen yhden kerran, seuraava kerta onkin taas aivan uusi juttu. Koen itseni nalkuttavaksi ajaksi, mutta kai mulla on oikeus hiljaisuuteen öisin ja siistiin keittiöön yms.? Tiedostan, että poikani vasta opettelee ja valmistautuu omillaan oloon, mutta kuinka monta kertaa täytyy sanoa? Olen lopen uupunut jo parin kuukauden jälkeen.
Kommentit (43)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä poikasi on sanonut, kun olet keskustellut hänen kanssaan?
Miksi ihmeessä otit pojan luoksesi ja vielä kaksioon? Nyt mars katselemaan vuokra-asuntoja ja ohjaat pojan omilleen. Eihän tuosta nyt mitään tule!
Hän käy töissä ja on 20-vuotias, omaan kotiin nyt jo pian! Miksi edes lähdit tuohon?
Vierailija kirjoitti:
Siis se on joku laitoslapsi vai miksi se ei osaa elää muiden kanssa tai yksin?
Ei, vaan isänsä luota muutti. Haasteita kyllä on nepsy-puolella, siksi yritän jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kellään enää lapsia, joilla EI olisi jotain diagnoosia tai "haasteita"?
Miksi ei ole jo lapsena opetettu että astiat koneeseen jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, sinulla on oikeus hiljaisuuteen öisin. Voit ihan hyvin sanoa että poika ei saa puhua ääneen pelikavereidensa kanssa öisin. Vuokrarahatkin pitää maksaa ajallaan.
Kuulostaa kyllä siltä, että olisi molempien kannalta parempi hankkia pojalle oma kämppä.
Vierailija kirjoitti:
Sinun talo, sinun säännöt.
Ajattelin näin, että koska hän maksaa vuokraa (ei kyllä puoliakaan), hänellä on oikeus olla täällä omana itsenään. Siinä on ollut aiemmin ongelmia, omana itsenään olemisessa, mutta eihän tämä nyt vaan toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin poika nukkuu, jos päivät on töissä, illat opiskelee ja yöt pelaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis se on joku laitoslapsi vai miksi se ei osaa elää muiden kanssa tai yksin?
Ei, vaan isänsä luota muutti. Haasteita kyllä on nepsy-puolella, siksi yritän jaksaa.
Oletko varma ettet tee karhunpalvelusta? Mulla on aikuinen ADD-lapsi, tyttö, laiska sottapytty kotona asuessaan, mutta niin vaan ryhdistäytyi omaan kotiinsa muuttaessaan, kun palvelu ei pelannutkaan. Haasteet ovat enää opiskelussa, arki sujuu (3,5 v maailmalla).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksaa itsestään aiheutuvat kulut kokonaisuudessaan tietenkin jos olette molemmat tukien varassa.
Oliskohan tossa iässä se oma asunto kuitenkin paras vaihtoehto? Tulehtuu vaan teidän välit ja lähtee ovet paukkuen pahimmassa tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis se on joku laitoslapsi vai miksi se ei osaa elää muiden kanssa tai yksin?
Ei, vaan isänsä luota muutti. Haasteita kyllä on nepsy-puolella, siksi yritän jaksaa.
Aloituksessa kirjoitit, että isän kodissa ohjattiin omaan kotiin muuttoon. Sillä varmastikin tarkoitettiin itsenäistä asumista, eikä äidin luokse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vuokranmaksuun osallistuminen tarkoita sitä, että voi elää kuin pellossa ja ottamatta sinua huomioon.
Nyt määrittelet selkein sanoin, mistä kellonajasta mihin on oltava hiljaisuus eli nukkumarauha. Ja astiat laitetaan koneeseen, huone pidetään siistinä ja muutenkin osallistutaan kotitöihin.
Ideaaliratkaisu olisi varmaan, jos pojalle löytyisi oma asunto läheltä sinua.
Miksi kumoat sen kun isä yrittää ohjata itsenäistymään? Eikö vanhempien pitäisi olla yhtä rintamaa kun jälkikasvua kasvatetaan? Onko tää jotain kieroa psykologista peliä teidän vanhempien välillä?
Tullut ilmeisesti yllätyksenä että onkin jo aikuinen.
Äkkiä pojalle oma kämppä ettei teiltä mene välit. Lumolta tai Satolta saattaa saada jo ensi kuun alusta alkavan sopparin, nyt vauhtia.
Ryhtykää etsimään sopivaa asuntoa pojalle heti.
Iltaopiskelija voi saada opiskelija-asunnon.
Siis se on joku laitoslapsi vai miksi se ei osaa elää muiden kanssa tai yksin?