Uskotko, että tulevaisuutesi ja onnellisuutesi riippuu eniten sinusta itsestä?

Uskon ja ihan vain sen vuoksi, että elin ikävuodet 18-25 kotona rääkyen kuinka elämäni on pilalla paskan lapsuuden takia, olin työtön ja sinkku ja kaikki oli niin hiton huonosti että samapa se oli kuolla. Niskasta kiinni itseäni ja oho, eipäs ollutkaan noin. Oma asenne ja lapsellisuus siellä suossa mua piti.

Uskon, että enimmäkseen on itsestäni kiinni. Tosin krooninen sairaus on tuomassa jonkinmoista takapakkia.

Totta kai, mun onnellisuus riippuu yksinomaan minusta itsestäni. Mä olen oman elämäni toimitusjohtaja. Ja hallituksen pj.

Valtio joka yksipuolisesti päättäen verottaa ja puuttuu elintapoihin kaikinpuolin, on myöskin vastuussa onnestani.

Valitettavasti en jaksa paljoa päivän mittaan. Muuten olisin ihan menestynyt mies.

Sanooko savi valajalleen, miksi minusta tälläisen teit?

Olen aika monesti jutellut Jumalan kanssa tuosta asiasta, enkä ole saanut vastausta. Olisi voinut tehdä minusta komeamman, älykkäämmän, menestyneen ja kaikin tavoin täydellisen. Minusta tuli savenvalajan harjoittelukappale, joku c tai ö luokan hieman viallinen tuote.

Osaltaan riippuu minusta ja osaltaan ympäristöstä jossa olen. Esim. negatiivinen ympäristö ja tapahtumat vaikuttavat ihmiseen (etenkin lapseen), vaikka hän kuinka päättäisi olla onnellinen. Onnellisuuteen voi pyrkiä ja tehdä valintoja ja tekoja, jotka johtavat onnellisuutta kohti. Ihan kaikki ei vaan ole itsestä riippuvaista.

Uskon, koska vain siivoamalla jo nuorena omasta elämästä ja lähipiiristä pois kaikki pessimistiset "tyhjän saa pyytämättäkin" katkerot sekä erilaista ajatus- ja arvomaailmaa edustavat, peruspositiivisetkin ihmiset jotka vain lopulta dissaa kiinnostuksen kohteitasi ja talloo sinua saaden sinut jättämään elämättä omannäköisen elämän.

Ja kuka muukaan nuo kenkii v!ttuuuun kuin sinä itse? Nuohan jumittaa pilaamassa elämääsi kuin p**'a junttilan tuvan seinässä hamaan tappiin asti jos niille ei näytä tylysti ovea.

En usko, vaan tiedän. Vaikka ulkoinen olis mitä, silti sisäisesti voi tuntea sitä mitä valitsee. Toki ulkoinen ympäristö helpottaa sisäisiä positiivisia tunteita, muttei ole välttämätön niiden suhteen

En.

Ympäristöllä on merkityksensä ja muilla ihmisillä. En saa edes ruokaa jos toiset ihmiset kieltäytyvät yhteistyöstä tai hyljeksivät tavalla tai toisella. Työn mahdollistavat muut ihmiset ja Kelakin on instituutiona jotakin mun ulkopuolella olevaa. Samoin asunto, sähkö ja kaikki sisällä olevat tavarat ja hyödykkeet ovat muiden ihmisten ansiota.

Vakavan masennuksen jälkeen olen löytänyt takaisin valoon. Onnellisuuteen vaikuttaa moni asia. Olen iloinen löydettyäni parannuskeinon masennukseeni.

Tulevaisuus ja onnellisuuteni on ainakin tällä hetkellä omissa käsissäni.

Perusnegatiivisessa, lannistavassa (et sä osaa kuitenkaan/turha edes yrittää) ja onnettomassa ympäristössä on mahdotonta saada irti omaa potentiaaliaan ja elää omannäköistä, positiivista elämää. Itsevarmuus on poljettu maanrakoon.

Se yleinen negatiivisuus vetää mukaansa tehden kaikesta turhaa ja tarpeetonta.

Ja jos/kun tuossa elää jo elämänsä ensimmäisistä vuosista lähtien niin se on useimmille tekemätön paikka että elämä ei menisi alisuorittaessa. Nimittäin siinä vaiheessa kun tuon kaiken alleen lannistavan pimeyden tajuaa on jo myöhäistä rimpuilla siitä irti. Ja varsinkin se on turhaa koska elämä meni jo eikä aikaa saa takaisin ja sen tajuaminen viekin sitten viimeistään sen viimeisenkin luoton itsensä. Että en onnistunut tässäkään vaan elämä oli just niin prsiistä kuin kaikki aina sanoikin. Tyhjän saa pyytämättäkin.

Jos kysyt joltakin työkyvyttömältä, jolla ei ole rahaa, saisit vastauksen. Koska aika moni asia on rahasta kiinni, asuminen, hammaslääkärit yms ja elämänlaatu. Mutta sen jälkeen voi keksiä ilmaisiakin asioita, vaikka hengittäminen ja taivaan tarkkailu. Rahaa omaava voi taas vastata mitä tulee mieleen tai jos on hyvä kunto, kestävyys, unenlaatu, ravinto ja mahdollisuudet.

Nuorempana uskoin näin ja silloin olinkin onnellinen ja menestynyt. Keski-ikäisenä olen huomannut, että sukulaiset ja muut kateelliset ihmiset tekevät kaikkensa pilatakseen elämäni. En haluaisi olla tekemisissä heidän kanssaan ja yritän olla välittämättä juoruista, joita he laittavat liikkeelle minusta, mutta se ei ole helppoa.

Kaikkein eniten se riippuu sattumasta. Voit tehdä kaiken oikein, elää varovaisesti, terveellisesti ja vastuullisesti, huolehtia itsestäsi, läheisistäsi ja ympäristöstä ja sitten PAM! Joku mistään piittaamaton piripää kaahaa autollaan sinua päin ja makaat loppuelämäsi halvaantuneena - jos säilyt hengissä - sängyssä muiden avun varassa. Piripään jatkaessa omaa elämäänsä yksi kuhmu otsassaan.

Kaikki elämässä on alusta lähtien kiinni enimmäkseen muusta kuin omasta itsestä.

Tulevaisuuteeni tietenkin vaikuttaa monet muutkin asiat kuin minä itse. Tulevaisuuden suunnitelmani saattavat muuttua ihan jo siten, että mun ikäluokkani alinta eläkeikää päätettäisiinkin nostaa enkä pääsisikään vielä 2026 eläkkeelle. Tai yhteiskunnassa ja maailmassa voi tapahtua vaikka mitä. Jättimäinen tulivuorenpurkaus, ydinonnettomuuksia, sota Suomessa jne. Onnellisuuteni taas riippuu lähes kokonaan itsestäni. Onnellisuus on mulle mielenrauhaa ja tyytyväisyyttä siihen, mitä mulla on. Olen selvinnyt vakavasta sairauskohtauksesta hengissä, vaikka 90% kuolee kyseiseen sairaskohtaukseen. Jo pelkästään se, että herään aamulla, tekee mut onnelliseksi.