Kuolen tähän yksinäisyyteen :(

Saanko minä romusi?

Kerro kaikki me voidaan kannatella sitä kaikkea sulle ja sitten otat laukun ja kirmailet niitylle ystävien kanssa. Yritä kertoa, mikä on kivi reessäsi, että olet kuin painettu pinnan alle?

Ihminen on viime kädessä aina yksin. Ei tarvitse tarvita muita.

Et ole ainoa jos lohduttaa meitä on paljon ja lisää tulee.

Yksinäiset kuolee aiemmin.

Heruux?

Mitä kollegoidesi siis pitäisi tehdä? Harvemmin saikulla kollegat ovat yhteydessä.

Kukaan ei tule hommaamaan mitään elämääsi ulkopuolelta. Hanki kivoja harrastuksia ym. sisältöä elämääsi, ehkä sitä löytyy uusia tuttuja. Ei toisten ihmisten varaan voi kuitenkaan elämäniloaan laskea. Kaikkea hyvää Sinulle. <3

Olet tainnut rasittaa heitä ihan tarpeeksi silloin kun vielä hyvää hyvyyttään jaksoivat sinua, jotkut ihan olosuhteiden pakosta ja jotkut ...

Työkavereillas ei ole mitään velvollisuutta edes muistaa sun olemassaoloas ja jos et töissä käydessäs heidän kanssaan pahemmin kaveraannu, niin miksi, oi miksi, heidän nyt tulisi sääliä sinua jollain tavalla ja olla tekemisissä.

Heillä on oma elämänsä, omat ystävänsä, oma perheensä ja useimmille siinä on jo ihan riittävästi.

Perheesi taas ...

Jotkut perheenjäsenet osavat olla rasittavia ja energiaa kuluttavia ...

Harvemmin mistään työpaikoilta perään soitellaan. Työkaverit eivät nyt kuitenkaan ole mitään "oikeita ystäviä", mitä ne lienevatkään.

Joskus me tilaamme maailmalta asioita ja ajattelemme että ne tipahtaa ilman ponnisteluja kuin wolttikuskin tuomiset eteen. Se ei niin mene. Vaikutat kuitenkin ihmiseltä joka pohtii tilaansa ja haluaa siitä toisten seuraan. Nyt vaan lisää kurkistelemaan sinne vihreämmälle puolelle ja kaikki saaattaa muuttua vetovoimaiseksikin.