34 vuotias nainen, lapset jo isoja. Vieläkö lähtisi toiselle kierrokselle vaipparalliin?

Iän puolesta ehdit ja jaksat vielä toisenkin kierroksen. Neuvoa en kuitenkaan anna.

Samaa olen miettinyt koska ikää kertyy. Sain myös lapset nuorena ja olin aivan varma, että meidän lapsiluku on tässä. Mutta niin sitä vaan kaikenlaista miettii nyt kun elämäntilanne on eri.. Huomaakin kaipaavansa sitä hulinaa :D

Kyllä ne murkutkin järjestävät hulinaa, mutta mikäpä siinä, jos tunnet jaksavasi ja haluatte.

Jossain vaiheessa odotin kuin kuuta nousevaa tätä hetkeä kun lapset on isoja ja itse olen vielä nuori. Nyt olen kuitenkin saanut maistaa tätäkin elämää, kun omaa aikaa on riittämiin ja kukaan ei tarvitse.

En tiedä onko tämä nyt kuitenkaan sitten niin hääviä. Nuoria ollaan periaatteessa vielä. Minä 34 ja mies 35.

Tuttaville syntynyt ekoja vauvoja ja ovat meitä jopa vanhempia. Ehkä sekin vaikuttaa , että asiaa on tullut pohdittua.

-ap

Helposti

No aattele, jos sun lapset saa lapsia samanikäisenä kuin sä, ei tarvitse odottaa enää montaakaan vuotta,  kun saat poimia vain rusinat pullista. 

Meillä tuli ylläri iltatähti kun olin 44 v. Aivan mahtava juttu ollut meille ainakin. Avioliitto kukoistaa ja isommat lapset ovat onnellisia uudesta sisaruksestaan. Minä suosittelen.

Minä odotan kuin kuuta nousevaa että lapset ovat kasvaneet isommiksi. Sain kuopuksen 34-vuotiaana.

En anna mitään neuvoja.

No mä oon 32 v, eikä yhtäkään lasta, eikä edes miestä. Kaikki olettaa, että mulla on lapsia, koska oon niin äidillinen luonne ja on ihan ihmeissään että miksei sulla oo lapsia.

No miten olisi, kun en ole rakastunut, enkä edes ihastunut keheenkään ja tutustuminen miehiin hankalaa???? Lisäksi taustalla traumoja, jotka vaikeuttaa miehiin tutustumista.

Olen nyt 37 v. muksut 11 ja 9 v. En aloittaisi uudestaan. Nyt on todella mukava vaihe, lapset pärjää jo hetkiä itsekseen ja omaa aikaa on myös meillä vanhemmilla. Teinihulinat eivät ole vielä alkaneet.

Vaan jokainen tyylillään. Vauvat on ihania.. nyt vaan ei meille enää omia.

Jaa, hankala kysymys mulla on neljä lasta joista ekat oli 5 ja 3 kun nuoremmat syntyi. Nuoremmilla on ikäeroa 1v3kk. Eli 7 vuoden sisällä neljä lasta. Oli aikamoinen rutistus. Enkä päivääkään ole katunut. Ekat kolme vuotta ehkä tuli mietittyä että kaikkea hullua sitä tuleekin tehtyä. Lasten kasvaessa kävi mielessä että jos vielä muutama. Ne jäivät kuitenkin järkisyistä hankkimatta, ikää oli jo ja riskiraskaus olisi ollut joten enää ei uskaltanut.

Ap:n lapset ovat isoja, kuten mainittua. Tuon ikäisten kanssa on sikäli helppoa että heitä ei tarvitse valvoa herkeämättä ja heiltä voi saada toisinaan järkevästi hieman apuakin jos on kädet kiinni vauvassa. Toisaalta omat raskaudet oli huomattavasti rankempia yli kolmekymppisenä. Riskit toki kasvaa mutta eivät ole vielä ihan järjettömiä ap:n iässä.

Toki jos nyt vielä lapsia hankkii, menee taas seuraavat 18 vuotta (ainakin) että koittaa oma elämä ja vapaus. Lasten tuomaa iloa ja elämää tuskin voi millään mittarilla mitata. Yleensä ihminen katuu eniten niitä tekemättömiä asioita ja jos nyt yhtään tuntuu siltä että lasta kaipaa vielä niin antaa mennä vaan!

Minä päätin vielä lähteä! Olen kanssa 34v ja yritetään kolmatta 😊 Lapset 11v ja 10v ja kovasti toivovat sisarusta myös.

Hehkutin vuosia, miten mahtavaa olla 40v, kun lapset aikuisia ja vielä aikaa elää itselle. Nyt on ajatukset muuttunut ja tullut kauhea vauvakuume.. olisi ehkä pitänyt elää silloin nuorena ja nyt vanhempana hiljentyä 😀

Toivottavasti vielä yksi meille suostaisiin. Olisi mukava kokea vielä kaikki se uusiksi..

Mä olen jotenkin alkanut miettiä mielessäni sellaista isoa perhettä, piha täynnä polkupyöriä ja lasten leluja. Pulkat ja rattaat ja kotona semmoinen kodikas hälinä.

Luin joskus myös jonkun lehtijutun miten monilta nykyajan vanhemmilta jää kokematta sellainen perhemalli, missä isommat hoitaa pienempiä sisaruksia ja ollaan semmoista yhtä suurta perhettä.

Tuo ajatus oli mun mielestä todella ihana. Että olisi paljon rakkautta ympärillä kun vanhenee. Iso pöytä täynnä porukkaa juhlapyhinä ja tavallisina viikonloppuina. Lapset on parasta mitä olen elämässäni kokenut. Vaikka tietysti raskastakin on ollut.

-ap

No onhan se vauvakuume, jos on elänyt vain lapsilleen ja lasten kautta.

Nyt kun ne ovat isompia, ei tiedäkään, mitä sillä vapaa-ajalla.

Ja jos työkään ei ole haasteellista, eikä ole mitään harrastuksia, ei yksin eikä miehen kanssa, niin ap:lla on halju olo, että mitäs täss nyt iltaisin ja vapaa-ajalla ja lomilla hommailisi.

Lapsi on kyllä on viimeinen vaihtoehto siihen, että juuri se antaisi sisältöä ja tekemistä elämään.

Vaan jos muutoin on lapsirakas ja jo alunperin haaveillutkin suuremmasta perheestä, silloinhan on ok, oottaa vastaan uusi vauva.

Kyllähän tuo kannattaa jo ihan vanhuutta ajatellen. Sitten kun olet 90 + ja tarvit todennäköisesti apua, niin sun nykyiset lapset on jo 7-kymppisiä eli itsekin vanhoja jo eikä jaksa enää nostella tai työntää pyörätuolillakaan. 5-kymppiset jaksaa paljon paremmin.

Minä lähdin vaipparalliin uudestaan ja olin 35-v kun kolmas syntyi. Eihän se vaippaikä kestä kuin kaksi vuotta. Nyt on jo lähemmäs neljä vuotias "iso" tyttö. Oikea päätös oli minun kohdallani, koska isommat lapset jo muuttivat omilleen. OIis ollut aika yksinäistä/tyhjää ilman tuota kolmatta lasta.

Kiitos paljon mukavista kommenteista :) Ihanaa että ollut näin lapsimyönteistä kommentointi. Jäämme pohtimaan.

Oma jaksaminen on tietysti se isoin asia, toisaalta tässä iässä on paljon aikuisempi ja tietyllä tavalla elämässä asiat on paremmin hallinnassa kuin silloin parikymppisenä äidiksi tultua. Fyysinen kuntokin on jopa parempi.

-ap

Elät lastesi kautta, sinulla ei ole omaa elämää. Se on se perinteinen.

Suosittelen lämpimästi. Ihan varmasti jaksatte, ap. Olette tosi nuoria.

Pääset leikkimään nukkeleikkejä kohta lapsenlapsella.