Sukulaisen lasten hoitaminen
Olemme erityislapsiperhe, elämä on hyvin raskasta, ja omat voimani vähissä. Sukulainen pyytää vähän väliä hoitamaan pientä lastaan yön yli, että pääsee rilluttelemaan. Itse en jaksaisi hoitaa yhtään, omissakin lapsissa tekemistä tarpeeksi. Välillä hoidan, ja olen sanonut että autan tarvittaessa, mutta mieluiten hoitaisin päivisin muutaman tunnin. Mutta tämä ei heille sovi, koska pitää päästä baariin tms. Turhauttavaa, kun en haluaisi loukata ja olla itsekäs, mutta oma jaksaminen ei tällaiseen riitä. He tietävät tilanteeni, ja silti näkevät että minua voi kysyä kun muitakaan ei ole. Itse en hoidata lapsiani heillä, en juuri kellään muullakaan kuin muutaman tunnin kerrallaan silloin tällöin jos on pakko. Koen nämä kyselyt tosi raskaina, kun olen niin huono kieltäytymään. Ehkä tämä olisi ihan kivaakin jos olisi ihan tavalliset lapset ja oma vointi parempi. Onko muita jotka hoitaa toisten lapsia vaikka omiakin on? Koetteko sen kivana juttuna vai ette?
Kommentit (20)
Ein sanominen on vaikeaa, mutta se kannattaa opetella kunnolla, jotta ei väsytä itseään. Itse jouduin kanssa opettelemaan sitä kantapään kautta, mutta yhtä lukuunottamatta ( ja hänellä itsellään oli pahoja ongelmia) kaikki kyllä ymmärsivät, ja ovat ystäväniäni yhä 20 vuotta myöhemmin.
Noita erityislapsiksi luokiteltuja on nykyään niin paljon, että melkein voisi sanoa, että entisajan normaali on nykypäivän erityinen.
Lopeta lässytys täällä, ota puhelu sukulaiselle nyt heti, hyvissä ajoin ennen kuin seuraava ryyppyreissu on suunnitteilla, että sinun hoitopalvelusi loppuu nyt.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta lässytys täällä, ota puhelu sukulaiselle nyt heti, hyvissä ajoin ennen kuin seuraava ryyppyreissu on suunnitteilla, että sinun hoitopalvelusi loppuu nyt.
Tämä!
Kyllä, me hoidamme toistemme lapsia vastavuoroisesti. : )
Älä enää suostu hoitamaan lainkaan. Harjoittele sanomaan vaikka peilin edessä: En hoida lastanne, omienkin hoitaminen on riittävän raskasta.
Koska olet totuttanut heidät tuohon, he yrittävät selityksin ja syyllistyksin saada sinut myöntymään, joten valmistaudu toistamaan sama vastaus useamman kerran. Olen pahoillani, en enää hoida lastanne.
Päätä etukäteen, että et sano asiasta mitään muuta etkä selittele asiaa tuon enempää.
Satunnaisesti voisin ottaa jonkun lapsen hoitoon, riippuu miten pienestä kyse. Kovin pientä en ottaisi yökylään, vain sellaisen lapsen joka nukkuu yön yli, ei herää aamuvarhaisella, ei vaadi nukuttelua ja unirytmi saisi olla suunnilleen sama kuin omilla lapsillani. Päiväaikaan muutaman tunnin voisin hoitaa vauvaakin. Toki toivoisin että hoitoapu olisi myös vastavuoroista.
Sinun tilanteessasi vain kieltäytyisin ja kertoisin millä ehdoin jaksat hoitaa, vaikkapa just päivisin sen muutaman tunnin. Ottakoot tai jättäkööt.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, me hoidamme toistemme lapsia vastavuoroisesti. : )
Tämä. Meillä on lapsia välillä hoidossa ja välillä meidän lapset on. Itse koen, että pääsee helpommalla kun lapsilla on seuraa.
Hyväksikäyttäjät eroavat selvästi normaalista avun pyytämisestä eli he pitävät apua itsestäänselvänä ja syyllistävät, kun sitä yritetään lopettaa.
Tosiasiassa tällaiset asiat ovat aina vapaaehtoisia, mutta yritetään antaa kuva siitä, että kyseessä olisi velvollisuus. Itsellä kokemusta siitä, kun sukulaisperhe tuli milloin tahansa kylään olettaen, että aina käy ja me maksamme kaiken. Eivät millään olleet uskoa, kun aloin sanoa, että nyt ei käy. Oli muutakin outoa kuten rahan lainaamista.
Tuossa toiminnassa ei ole mitään järkeä! Ei pienten lasten vanhempien tarvitse päästä rilluttelemaan tämän tästä! Ehkä kerran vuodessa voisi olla kohtuullista juhlia niin, että lapset menevät yökylään. Ja toki tähän kuuluu, että vastavuoroisesti otetaan hoitajan lapset yökylään. Jos vastavuoroisuutta ei ole, korvataan hoitoapu rahalla. Jos vedotaan siihen, ettei ole varaa maksaa hoidosta, ei silloin ole varaa juhlimiseenkaan.
Lapseni ei ole mikään vain hieman levoton, vaan vaikeasti vammainen. Koen huonoa omaatuntoa etten jaksaisi auttaa, tiedän että kaikki tarvitsevat joskus myös aikaa itselleen. Olen heidän ainoa tukiverkkonsa suht lähellä, muut asuvat kauempana. Kuitenkin he saavat apua myös muualta, ovat olleet tänäkin vuonna useasti viettämässä iltaa ja olen hoitanut lapsia suurimman osan näistä kerroista. Itse olemme olleet yön muualla ilman lapsia useita vuosia sitten. Koen myös että yrittävät vedota minuun hiukan syyllistämällä ja tuomalla esiin omia hankalia työaikojaan, jotta suostuisin hoitamaan.
Minusta tässä ei ole kyse lastenhoidosta, vaan siitä että ap on miellyttämisenhaluinen eikä kykene vetämään omia rajojaan, vaan toivoo että muut tekisivät sen hänen puolestaan.
Noita tilanteita kun tulee jokaisella elämässä vastaan, ja se ein sanominen usein on hankalaa. Mutta se on pakko opetella viimeistään siinä vaiheessa, kun joutuu hyväksikäytetyksi.
Itsellä oli pikkulapsiaikana sukulaisapu vähissä, mutta samassa elämäntilanteessa olevien vanhempien kanssa autettiin toinen toisiamme. Sanoisin että valtaosalla aikuisista oli luontainen taju sen suhteen mitä on sopivaa pyytää ja miten säilyy vastavuoroisuus. Sitten oli niitä, jotka kyllä mielellään pyysivät, mutta vastakutsua heille ei tullutkaan. Ja poskettomat, joiden mielestä kahden lapsen yh voi vallan mainiosti ottaa neljä lasta lisää perjantaista maanantaihin. Ei siinä auttanut muu kuin opetella sanomaan tiukka ei heille, joiden kanssa ei vastavuoroisuus toteutunut.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni ei ole mikään vain hieman levoton, vaan vaikeasti vammainen. Koen huonoa omaatuntoa etten jaksaisi auttaa, tiedän että kaikki tarvitsevat joskus myös aikaa itselleen. Olen heidän ainoa tukiverkkonsa suht lähellä, muut asuvat kauempana. Kuitenkin he saavat apua myös muualta, ovat olleet tänäkin vuonna useasti viettämässä iltaa ja olen hoitanut lapsia suurimman osan näistä kerroista. Itse olemme olleet yön muualla ilman lapsia useita vuosia sitten. Koen myös että yrittävät vedota minuun hiukan syyllistämällä ja tuomalla esiin omia hankalia työaikojaan, jotta suostuisin hoitamaan.
Sinun ei tarvitse hoitaa yhtään enempää kuin jaksat. Perheessä ilmeisesti kuitenkin on kaksi vanhempaa, rillutelkoot vuorotellen. Niin tekee muutkin. Olet kiltti jos edes joskus otat lapset hoitoon muutamaksi tunniksi.
Sulla on kolme vaihtoehtoa.
1. Opetella sanomaan ei. (suosittelen tämän opettelua, sinulla on täysi oikeus kieltäytyä vaikka elämäsi olisi helppoa ja olisit elämäsi voimissa.)
2. Jatkaa nykyisellä linjalla.
3. Alkaa hoidattaa omiasi vastavuoroisesti sukulaisella. Joka kerta kun tulee pyyntö ottaa sukulaislapsi kylään ilmoitat päivän jolloin haluat omat lapsesi sukulaiselle yökylään.
Kiitos kaikille kommenteista. Täytyy tosiaan ottaa asia puheeksi, vaikka olen sen ennenkin tehnyt. Itseäni korpeaa eniten juurikin tuo että pitää päästä monta kertaa vuodessa kahdestaan ryyppäämään. Ei se meilläkään kahden vanhemman perheessä toimi niin, vaan mennään vuorotellen, jos mennään. Yleensä mies menee ja minä olen kotona. Saisin heiltä varmasti tarvittaessa myös hoitoapua jos kysyisin, mutta en kysy, koska lastani en voi antaa kenelle tahansa hoidettavaksi vammansa vuoksi. -ap
Tämä sukulaisesi voisi ap tehdä sellaisen kompromissin, että vuortellen jompi kumpi vanhemmista lähtee juhlimaan ja toinen jää siksi aikaa kotiin hoitamaan heidän yhteistä lasta.
Jos sukulaiset jäävät jankkaamaan ja painostamaan, niin opettele lopettamaan puhelu lyhyeen kieltäytymisen jälkeen. Eli sano ensin, että et valitettavasti kykene lasta hoitamaan ja jos suostuttelu/jankkaus alkaa, niin totea vaan että nyt muuten kattila kiehuu liedellä, pakko mennä ja palataan! Sen jälkeen et vastaa puheluihin/viestihin ennen kuin kyseinen ajankohta on ohi.
Lisäksi jos he valittelevat elämänsä raskautta, niin myötäile vaan ja anna tulla samalla mitalla omasta elämästäsi: "Onhan tuo rasittavaa, mekään emme ole mieheni kanssa päässeet kahdestaan minnekään viiten vuoteen".
Riippuen sukulaisten röyhkeydestä edessä voi olla sellainenkin tilanne, että he ovat lapsen kanssa yhtäkkiä vain ovesi takana ja vaativat sinua ottamaan lapsen yökylään samantien ilman sopimista. Siinä kohtaa viimeistään pitää oppia olemaan tiukka ja kieltäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on kolme vaihtoehtoa.
1. Opetella sanomaan ei. (suosittelen tämän opettelua, sinulla on täysi oikeus kieltäytyä vaikka elämäsi olisi helppoa ja olisit elämäsi voimissa.)
2. Jatkaa nykyisellä linjalla.
3. Alkaa hoidattaa omiasi vastavuoroisesti sukulaisella. Joka kerta kun tulee pyyntö ottaa sukulaislapsi kylään ilmoitat päivän jolloin haluat omat lapsesi sukulaiselle yökylään.
Kolmoseen vielä lisäisin että sen oman lapsen hoitovuoron on oltava ennen sukulaislapsen hoitovuoroa, muuten ei toimi :)
ohis
Tämä on nyt sellainen tilanne että sinun täytyy päästä irti tuosta miellyttämisen halusta ja laittaa rajat. Kerrot jatkossa että et hoida ollenkaan. Tai jos ihan välttämättä haluat niin päiväsaikaan ja max 3 tuntia. Jos se ei kelpaa niin kyseessä on heidän ongelmansa, ei sinun. Ja sitten teidän perheen avuntarve. Onko kotikunnassasi saatavilla lapsiperheiden kotipalvelua? Meillä palvelusetelin voi saada ihan työssäkäyväkin jos elämäntilanne on kuormittava. Kokeile ainakin. Sinun täytyy käyttää voimiasi omaan perheeseesi, vasta sitten kun sinulla on ekstraa, voit auttaa hyvillä mielin muita. Jos auttaminen ei ole vastavuoroista niin sinun elämäntilanteessasi ei siihen ryhdytä. Ei tätä oikein nätimmin voi sanoa. Kaunista päivää sinne!