En voi uskoa että täytän kohta 30 vuotta

Onnea vaan siitä se alamäki sitten vasta alkaakin.

Se on vapauttavaa. Ei tarvi enää väkisin olla "nuori". 

Tsemppiä "muutokseen". Itse täytin tänä vuonna 30v. ja voi jestas minkä buustin siitä sai elämäänsä. Painoa on pudonnut melkein 20kg, uusia harrastuksia on löytynyt ja nappasin uuden duunipaikan. Napsahti vissiin pääkopassa vuodenvaihteessa kun meni kaikki uusiksi.

Täytyy myöntää, että kun olin 20 olisin jo halunnut olla 30. Nyt kun ikää on 29 niin tunnen olevani pian vain vanha. Pelkään, että tulee kriisi. En tiedä mitä ikävöin siinä 20-vuotiaan elämässä, ehkä välillä tulee mietittyä alkuaikoja miehen kanssa. Elämä muuttunut aika lailla lasten myötä , vaikka tämäkin ollut meidän haave.

Itse en juhlinut 30-vuotissynttäreitä mitenkään.

Kohta on ikää 36-vuotta ja edelleen on nuorekas olo, myös kysytään paperit aina edelleen. 

Mä olen jo kolmatta vuotta kriisissä. Alkoi 29-vuotiaana ja edelleen jatkuu. En tiedä mitä haluan ja miten haluan. Opiskelen jatkotutkintoa, mutta se ei tuo mitään. Seksikaveri on, tosin hänkin suhteessa omalla tahollaan (joo, eroan hänestä tuota pikaa ja koitan etsiä vapaan). Haluaisin perheen ja avioliittoon, mutta eipä mua ole hyväksynyt yksikään vapaa. Työt on ja siinä tulee eteneminen heti kun saan jatkotutkinnon paperit ulos. Tekisi mieli kuitenkin muuttaa ulkomaille, mutta en sitä voi tehdä ennen kuin saan johtajan paikan nykyisestä firmasta ja saan uraa eteenpäin. Ihanan haastavaa tämä eläminen.

Silti tuntuu, että mitään en ole saavuttanut. 20-29 vuotiaaksi asti elämä oli kaaosta. Mahtui niin paljon, että normaali ihminen olisi vetänyt itsensä kiikkuun: jäin leskeksi 25-vuotiaana, puskaraiskattiin kun olin lenkillä (27), seksuaalista hyväksikäyttöä työpaikalla (23), iso iso burn-out (26), vanhempien kuolema (alkoholisteja molemmat), isoveljen sairastuminen syöpään ja yksi kohtukuolema edellisen aviomiehen kanssa. Käyn ammattilaisella keskustelemassa.