miksi kaikki "taika" häviää maailmasta kun ikää tulee ?

Hyvä kysymys

Sen kun tietäisi ja osaisi korjata. Kaikki ihanat muistot on lapsuudesta.

Missä iässä? En ole huomannut. 55 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Sen kun tietäisi ja osaisi korjata. Kaikki ihanat muistot on lapsuudesta.

minulla myös , ja nuoruudesta .... 

Koska on jo nähnyt ja kokenut niin monta vuosikymmentä. Uutuudenviehätys häviää ja kaikki tuntuu niin nähdyltä.

Vierailija kirjoitti:

Missä iässä? En ole huomannut. 55 vuotta.

Muistan nuoruudessa pelkkä vuodenajan vaihtuminen oli jotenkin aistillinen ja hieno kokemus , nykyisin se on vaan että jaa , siellä on taas syksy 

Se on asenteesta kiinni, joka elämän vaiheessa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Vierailija kirjoitti:

Se on asenteesta kiinni, joka elämän vaiheessa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Kyllä se taika vaan katoaa.

Sitä vastaan pitääkin taistella! Tietysti aikuisille nyt monesti on kasautunut jo aika paljon kaikenlaista taakkaa, ei se ole ihmekään että kaikki tuntuu usein pelkältä harmaalta mössöltä. Kun löytäisi kosketuksen siihen luovaan, elämäniloiseen ja leikkisään puoleen niin hyvä olisi. Mun elämä olisi ihan hirveää jos en saisi tanssia (se on nimenomaan semmoista pelleilyä usein) ja sitten kun saan välillä kaverin koiran hoitoon niin sen kanssa voi leikkiä kuin pieni lapsi. Tällä hetkellä kaikki on taas hyvin harmasta ja ikävää mössöä.

Vierailija kirjoitti:

Muistan nuoruudessa pelkkä vuodenajan vaihtuminen oli jotenkin aistillinen ja hieno kokemus , nykyisin se on vaan että jaa , siellä on taas syksy 

Mulle on käynyt ihan toisinpäin, nuorena oli aina kiire jonnekin, nyt on malttia ja aikaa pysähtyä nauttimaan niistä yksinkertaisista ja pienistäkin asioista, kuten syksystä.

Vierailija kirjoitti:

Muistan nuoruudessa pelkkä vuodenajan vaihtuminen oli jotenkin aistillinen ja hieno kokemus , nykyisin se on vaan että jaa , siellä on taas syksy 

Totta

En ole kyllä huomannut. Maailmassa on taikaa ehkä jopa enemmän kuin nuoruusvuosina.

Johtuu ikääntymisestä ja siitä, että osaa katsoa elämää ja maailmaa useammasta näkökulmasta kuin omastaan.

- 57 vee vielä hetken

Voipi olla kahleet jalassa mikä tekee sen kun ikää tulee, on niin paljon huolia ja muuta ikävää valitettavasti....

Nuorena kun on vapaampi niin kai asiat näkee vähän eri valosta.... kaikki on hieno ja jännää, koko elämä edessä.

Kattokaa vanhaa koiraa, ei se innostu kuten nuorena. Ja ihminen on ihan samanlainen.

Vierailija kirjoitti:

Muistan nuoruudessa pelkkä vuodenajan vaihtuminen oli jotenkin aistillinen ja hieno kokemus , nykyisin se on vaan että jaa , siellä on taas syksy 

Itella kans, että "tänä vuonna otetaan kesästä kaikki irti". Sitten koko loma menee helleaallon takia selviytymistaisteluksi. Alan kääntyä syys-ihmiseksi.

Itsellä on kyky nauttia vuodenajoista, musiikista ja taiteesta, hormonit on kutakuinkin kunnossa sekä terveys. Ihmissuhteet ovat balanssissa ja elämä jatkuu. Tiedostan myöskin sen että vastoinkäymisiä tulee ja niistä pyritään selviytymään.

Elämä kolhii ja opettaa, sanotaan. Kun tulee tarpeeksi pettymyksiä, herkkäuskoisuuden verho väistyy ja silmät avautuvat karuun todellisuuteen.

Etsi taika takaisin. 

Koska lapsena ja nuorena ei ollut vastuuta mistään, ei myöskään toimeentulosta. Maailma pamahtaa silmille täydellä teholla silloin kun pitää itse maksaa kaikki kulut ja taivaanrannan haaveilut jää lomille.