Minkälainen puoliso on ihminen, jolla on narsistinen persoonallisuushäiriö?

[quote author="Vierailija" time="01.05.2010 klo 11:12"]

Miten joku ihminen voi tehdä sellaisen miehen kanssa lapsia ja olla yhdessä vuosikymmeniä? Onko toinen vain alistunut tilanteeseen?

[/quote]

Ajattele niitä lapsia :O

Veljeni on. Hän sanoo nyt jälkeenpän että ajatteli, että vaimo on vain kypsymätön ja kasvaa ja tulee järkiinsä etenkin, kun saa häneltä rakkautta tarpeeksi. Luuli siis parantavansa vaimonsa.



Toisin kävi. Vaimo jätti salaa pillerit pois eikä suostunut aborttiin, mutta veljeni sopeutui tilanteeseen vaikka ei olisi halunnut lasta juuri tämän naisen kanssa (oli jo tajunnut ettei vaimo muutukaan). Isän ja lapsen suhteesta kehittyi niin hyvä, että vaimo koki sen uhkaksi ja otti eron suureksi osaksi sen takia - halusi lapsen yksin itselleen, narsistiseksi objektiksi.



Veljeni ei olisi halunnut erota lapsen takia, mutta suomessahan ei kysytä, haluatko erota. Toisen mielipide riittää. Vaimo toi uuden miehen heti asumaan kanssaan. Opetti lasta sanomaan tätä uutta miestä isäksi eikä päästänyt lasta isää tapaamaan. Ja niin edelleen.



On varmaan kamalaa, jos mies on narsisti. Mutta se ei ole mitään siihen verrattuna, jos vaimo ja äiti on häiriintynyt, koska sillon on 100 % varmaa, että lapsilta menee koko tulevaisuus.

ja lukemani perusteella menee samoin yleensä muillakin:

1. Narsistimies puski väen vängällä mun elämään; tekeytyi arvoiltaan ja maailmankatsomukseltaan ihan samaksi kuin minä, mielisteli, alkoi heti puhua yhteisestä tulevaisuudesta, vannoi ihastustaan ja pian rakkauttaan

2. Mies halusi lapsen kanssani (tietysti, koska minä halusin), muutimme yhteen, menimme naimisiin.

3. Kun mies oli vakiinnuttanut minut, hän alkoi kohdella mua kuin lokaa. Tuli ja meni miten halusi, puhui muista naisista vihjaillen kaikenlaista, pyrki alistamaan mm. sanelemalla sääntöjä miten kodissamme ollaan.

4. Mies pyrki kaventamaan mun ystäväpiiriä ja rajoitti myös sukulaisuussuhteitani. Oli mustasukkainen kavereistani (itsellään ei ollut oikeastaan yhtään ystävää tai kaveria).

5. Kun mies huomasi, että en hyväksynyt saamani kohtelua ja pistin hanttiin, hän toisinaan kohteli minua kuin kukkaa kämmenellä. Riitelyissä hän oli suostuvinaan kompromissiin, mutta palasi aina uudelleen ja uudelleen samoihin asioihin.

6. Miehen harjoittama valehtelu lisääntyi kaiken aikaa. Valheet alkoivat koskea suurempia asioita.

7. Kun riidat paisuivat ja mies koki ettei saa minusta henkistä yliotetta, hän kävi käsiksi.

8. Mies vaati kaiken aikaa huomiota, hellyyttä ja seksiä, eikä hän koskaan osoittanut empatiaa minua kohtaan. Miehestä seksin määrä oli hyvän suhteen mitta, ja hän murjotti jos ei saanut sitä mitä halusi - minun toiveillani ei ollut mitään väliä.

9. Kun lopulta väsyin lopullisesti ja vaadin eroa, mies kyllä muutti pikaisesti pois mutta alkoi heti käyttää lapsia kostaakseen erohaluni. Vei lapset uuden naisen luokse heti eron jälkeen ja viestitti minulle, kuinka on onnellinen tms.

10. Mies meni uusiin naimisiin heti kun eromme astui voimaan. Käyttää edelleen lapsia vallankäyttövälineenä.

Löydän tietoa kaikkialta narsisitisesta aviomiehestä, mutta mistä löytäisi vertaistukea miehelle, jolla on narsistinen vaimo? Löytyisikö samassa tilanteessa olevia miehiä kertomaan omaa näkökulmaansa? Tämä mies tuskin on ainoa.

Löydän tietoa kaikkialta narsisitisesta aviomiehestä, mutta mistä löytäisi vertaistukea miehelle, jolla on narsistinen vaimo? Löytyisikö samassa tilanteessa olevia miehiä kertomaan omaa näkökulmaansa? Tämä mies tuskin on ainoa.

Paljolta pahalta tiedän säästyneeni, mutta luultavasti en silti tiedä siitä kauheudesta puoliakaan - ja oikein hyvä niin!

Löydän tietoa kaikkialta narsisitisesta aviomiehestä, mutta mistä löytäisi vertaistukea miehelle, jolla on narsistinen vaimo? Löytyisikö samassa tilanteessa olevia miehiä kertomaan omaa näkökulmaansa? Tämä mies tuskin on ainoa.

Nykyisen mieheni exä on luultavasti nartistinen. Ainakin míehen 15 v tytär totesi niin, kun noin ylimalkaisesti kerroin millaisia ominaisuuksia kuuluu narsistisen persoonallisuuden piirteisiin.

Hän antaa ulospäin itsestään hyvin herttaisen ja lempeän kuvan, mutta on todellisuudessa täysin joustamaton, pilkun tarkka tai sekunnin tarkka. Asiat tehdään kuten hän sanoo, kompromisseja ei ole. Empatiaa , myötätuntoa ei ole, ei edes lapsiaan kohtaan.

Itse on pärjättävä, apua ei saa pyytää eikä antaa, jopa lasten. On turha itkeä, jos kaadut ja satutat itsesi. Painajaiset yöllä ei kiinnosta häntä, hän haluaa nukkua, siihen ei tulla parkumaan.

Hän on oikeassa, hänen ajattelunsa ja näkemyksensä on ainoa oikea. Muut eivät suinkaan ajattele / toimi eri tavalla, vaan väärin. Yksinkertaisesti väärin.

Hän kontrolloi hyvin vahvasti lastensa elämää ja rajoittaa heidän yhteydeottoa / pitoon heidän isäänsä ja muuhun sukuun.

Kavereita ei saa tuoda kotiin.

Kavereita hänellä on aika vähän.

seurusteluaikoina hän meni miehen mukana ym ym ja vasta avioliiton jälkeen selvisi, että hän ei oikeasti ole innostunut menemään yhtään mihinkään, ja on aamuvirkku, iltatorkku, haluaakin aikaisin nukkumaan.

Miehen elämästä tuli aika voimakkaasti kontrolloitu vankila.

he erosivat, koska nainen halusi.

Luultavasti nainen ajatteli, että mies on hänen kontrollissaan edelleenkin, käytettävissä auton ja lasten hoitoon silloin kun hän pyytää.

Mies tapasikin minut ja siitähän se nainen hermostui täysin ja valjasti lapsensaa minua vastaan. Työ oli systemaattista ja hyvin tehokasta. Lapsille, 5 ja 7 ikävuodesta alkaen, kehoitettiin olemaan minulle ilkeä, kiusaamaan meidän yhteistä lasta jo vauvasta alkaen. Puheita siitä, etten ole heidän äiti jne. ja valistusta lapsille, että hän ja yhteiset lapset ovat miehen oikea todellinen perhe, ja minä ja meidän yhteiset olemme miehelle vain korvike, koska hän menetti perheensä koska hän halusi eron.

isäänsä he eivät saaneet olla missään tekemisissä muulloin kuin tapaamisina, Tapaamisissa ei ollut joustoa lainkaan, se oli silloin kuin oli sopimuksessa sovittu. ei puheluita, ei mitään. 2 viikkoa isää ei lapsille ollut / isällä ei ollut näitä lapsia, sitten he tulivat meille tapaamisviikonlopuksi.

Tällaiset lapset meillä sitten kävi useamman vuoden ajan joka toinen vkl ja kesällä 2 viikkoa. Yleensä uusperheissä alku on vaikeaa ja paranee ajan myötä. Meilä kävi toisin päin. Tilanteet menivät vuosi vuodelta hankalimmiksi ja lasten käytös minua kohtaan ilkeämmäksi. He eivät olleet avoimesti sitä, vaan .. sitä on vaikea selittää, ne oli pieniä juttuja, jotka kohdistuivat vain minuun ja yleensä siten, ettei isänsä huomannut.

Meidän yhteisen lapsen kiuusaamista epäilin, mies ei koskaan uskonut. Se parku ja itku loppui vasta sitten - siis kiusaaminen loppui vasta sitten - kun lapsi oppi puhumaan ja tuli kertomaan, että xx otti tai rikkoi lelun , tönäsi, ei antanut, ei päästänyt jne.. tällaista pientä, mistä tuli vain paha mieli ja miehen lapset saattoi sanoa, että en mä tiedä miksi se itkee, se vaan alkoi yhtäkkiä. tai: se kaatui. "no miksi et lohduttanut?!" Minä ajattelin, että kohta lohdutan... olin aina revetä raivosta, ja mies hyssytteli ja näki vain hyvää ja kaunista lapsissaan, eikä uskonut. Mutta kun oppi puhumaan, pystui sanomaan: Xx ajoi fillarilla mun lelun yli ja lelu meni rikki. Xh tönäsi minut jne.

Sitten loppui kiusaaminen.Melkein.

Minua kohtaan se jatkui.

Mies ei koskaan ole uskonut.

Minulla ei ole enää minkäänlaisia välejä miehen lapsiin. Ovat teini-ikäisiä.

sama asia kuin narsistinen persoonallisuushäiriö!



Mulla diagnosoitu tarkalleen sekamuotoinen persoonallisuushäiriö, jossa pääpiirteinä epäluuloinen, vaativa ja narsistinen persoonallisuus.



Ja on meitä siis naisiakin. Mä olen naimisissa, ihan onnellisesti. Mun mies tietää mikä olen, ja siitä syystä paljon myös ymmärtää mun käytöstä, ja on jo alusta lähtien tiennyt tämän sairauden, ja kaikki muutkin, on lisäksi pari muutakin mielen sairautta...



En sanoisi että mieheni on "alistunut" tilanteeseen, mies tukee, auttaa, ja helpottaa myös mua huomaamaan milloin mikäkin "piirre" vaikuttaa enempi/vähempi.



Narsistinen persoonallisuus kuten muutkin mielen häiriöt ei ole jotain, minkä on itse valinnut, meitä ei pitäisi tuomita niin suoralta kädeltä ja pitää vain pahoina/kamalina ihmisinä. On totta, että olemme poikkeavia, ja vailla monestikaan empatiaa/sympatiaa, mutta ei me tätä itse ole valittu.



Tämä on sairaus siinä missä muutkin vastaavat. Tosin tämän sairauden hankalasti käsitettäviä puolia on juuri se, että harva meistä hakeutuu hoitoon, uskoo diagnoosiinsa; moni meistä rakastaa itseään sellaisena kuin on eli vaikka itse hyväksyn asian, se ei vielä tarkoita että haluaisin muuttua toisenlaiseksi.

Onko miehen exä narsisti vai onko hänellä narsistinen persoonallisuushäiriö, koska epäluuloisia piirteitä hänssä tai hänellä on.

Lapset tulivAT tapaamiselle ja sanoivat, että äiti miettii, että nyt on isän suunnalta ollut hiljaista ( ei ole kysynyt ylimääräisille tapaamisille, ei ole pyytänyt tapaamisviikonlopun vaihtoa) ja hän miettii, että mitähän se isä juonii siellä häntä vastaan. Ylipäätään ihmiset juonii häntä vastaan.

Ikään kuin kaikki ihmiset ja hänen exänsä ja minä varsinkin vietettäisi arkea miettien, että mitä se yksi nainen siellä tekeekään, aikookohan se pitää loman tuona ajankohtana joten otanpa siihen itsekin loman tms jne,

Hän ei mitään diagnooseja ole hakenut, eikä terpiaan mene, koska se on hulluja varten, kaikki perhepsykologit.

Hän on toisaalta hyvin taitava ja kun hän erään prosessin tiimoilta oli tekemisissä sosiaalityöntekijöiden ja perheterapeuttien tai vastaavien kanssa, hän antoi itsestään hyvin lempeän ja rakastavan kuvan, eivät he uskoneet kun lapsi puhui muuta tai kun mies kertoi omaa kokemustaan.

sama asia kuin narsistinen persoonallisuushäiriö! Mulla diagnosoitu tarkalleen sekamuotoinen persoonallisuushäiriö, jossa pääpiirteinä epäluuloinen, vaativa ja narsistinen persoonallisuus. Ja on meitä siis naisiakin. Mä olen naimisissa, ihan onnellisesti. Mun mies tietää mikä olen, ja siitä syystä paljon myös ymmärtää mun käytöstä, ja on jo alusta lähtien tiennyt tämän sairauden, ja kaikki muutkin, on lisäksi pari muutakin mielen sairautta... En sanoisi että mieheni on "alistunut" tilanteeseen, mies tukee, auttaa, ja helpottaa myös mua huomaamaan milloin mikäkin "piirre" vaikuttaa enempi/vähempi. Narsistinen persoonallisuus kuten muutkin mielen häiriöt ei ole jotain, minkä on itse valinnut, meitä ei pitäisi tuomita niin suoralta kädeltä ja pitää vain pahoina/kamalina ihmisinä. On totta, että olemme poikkeavia, ja vailla monestikaan empatiaa/sympatiaa, mutta ei me tätä itse ole valittu. Tämä on sairaus siinä missä muutkin vastaavat. Tosin tämän sairauden hankalasti käsitettäviä puolia on juuri se, että harva meistä hakeutuu hoitoon, uskoo diagnoosiinsa; moni meistä rakastaa itseään sellaisena kuin on eli vaikka itse hyväksyn asian, se ei vielä tarkoita että haluaisin muuttua toisenlaiseksi.