Onko sama asia puhua asioistaan ja puhua pahaa?

Vähän huonosti selitetty otsikko, mutta.
Olen päättänyt että haluan vähentää juoruilua ja pahan puhumista, koska se tekee minulle itsellenikin huonon olon.
Kuitenkin välillä tuntuu että ympärilläni tapahtuu jatkuvasti kaikkea pahaa ja minua loukataan, ja sitten haluaisin avautua näistä asioista jollekin ystävälle.

Toisaalta kun sitten soitan sille ystävälle ja kerron että Martta taas haukkui minua ja sitten esitti itse uhria minusta tuntuu että minä olen se tarinan pahis, kun puran Martan käytöstä muille.
Mutta samalla tuntuu, että jos en pääse purkamaan elämääni ja asioitani kellekään, se kaikki paha olo vain kasautuu sisälle Vaikeaa selittää! Kun siihen omaan elämään hyvin usein vain kuuluu muitakin ihmisiä, ja silti aina sanotaan että muista ei saisi selän takana puhua. Aika hankala yhtälö.

Ja tällaisia Martan kaltaisia ystäviä toki karsin ihan rankalla kädellä pois, mutta silti elämässä tulee aina hetkiä kun joku ihminen tai asia ärsyttää ja siitä haluaisi jollekin puhua ilman että tulisi sitä syyllisyyden tunnetta sen jälkeen, että voi hemmetti, taas minä puhuin siitä mitä se Martta minulle sanoi :( Näin käy minulle nykyään yhtenään että toisaalta haluan puhua jollekin ja toisaalta ahdistun siitä että kerron asioistani. Muita samassa veneessä?