Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon olisit valmis maksamaan vihki/kihlasormuksesta?
26.09.2022 |
Kyselen ihan vain uteliaisuudesta. Luin juuri artikkelin, jonka mukaan vihkisormuksen hinta Yhdysvalloissa on keskimäärin 6000 dollaria. Usein kuulemma maksetaan 10 000 -25 000 dollariakin. Sitten on se (Amerikkalainen) sanonta, jonka mukaan sormuksen pitäisi maksaa kolmen kuukauden palkan verran (💸💸💸)
En ole naimisissa, mutta toivoin ettei Suomessa olla näin hulluja. Itse olisin sormuksesta valmis maksamaan ehkä 100 euroa, jos sellainen olisi pakko hankkia. Jalokiviä ei tarvitsisi olla. Niiden arvohan vain romahtaa ja jäisi kiinni neuleisiin jne.
Kuinka paljon olisit valmis sormuksesta maksamaan? Tai kuinka arvokas sinun sormuksesi on?
Kommentit (126)
En edes pysty sormusta oikein sormessa pitämään. En jotenkin osaa. Tuntuu epämukavalta. Turha investointi se olisi silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elelen avoliitossa eikä siis sormusta ole enkä sellaista varsinaisesti halua, mutta hintaa enemmän minusta tässä painaa se, että sormuksen tulisi olla ns. minun näköiseni (eli todennäköisesti hyvin yksinkertainen, mieluiten käytännön syistä sileä ja mahdollisimman kovaa/naarmuuntumatonta materiaalia. Väreistä kelpaa musta tai hyvin tummanharmaa.
Enemmän se sormus on symbolinen, en usko, että pystyisin arjessa juurikaan edes käyttämään. Tuo monen kuukauden palkan tuhlaaminen johonkin sormukseen kuulostaa vaan typerältä rahankäytöltä.
En haluaisi kantaa kädessä yli 2000e sormusta. Pelottaisi että häviää tai varastetaan.
Kun katselen näyteikkunoiden sormuksia niin harvoin ne kalleimmat on kauneimpia. Usein asettuu n. 500 tienoille ne mistä pidän.
Minun sormukseni maksoi noin 200. Se on kohta 11v vanha ja edelleen sormessa mieluisa.
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi kantaa kädessä yli 2000e sormusta. Pelottaisi että häviää tai varastetaan.
Kun katselen näyteikkunoiden sormuksia niin harvoin ne kalleimmat on kauneimpia. Usein asettuu n. 500 tienoille ne mistä pidän.
Olen samaa mieltä. Sellaisessa saattaisi myös olla jo semmoinen kivenmöllykkä, joka kokoajan olisi tiellä ja saisi sen irtoamista pelätä.
Joko Amerikkalainen tuttuni joskus selitti, että siitä kaallista sormuksesta tehdään halpa lasikopio, jota pidetään sormessa arkisin. Aito on turvassa kotona kassakaapissa. Tuota en voi ymmärtää. Miksei sitten vain hanki sitä halppista? Voi vaikka halutessaan kertoa kavereille, että juu oikea timantti on kotona piilossa. Ei ole myöskään hyvä sijoitus, kun arvo vain tippuu oston jälkeen kuin autossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun vihkisormus maksoi 40e eli ei ole kovinkaan arvokas. Budjetti oli noin 120e.
Minun maksoi n. 120e. En ymmärrä mitä merkitystä on ostaa satasten tai tonnien rinkulaa, sehän on vain koru. Nytkin se on yöpöydän laatikossa, harvemmin tulee pidettyä, käytännön syistä. Ei kukaan siitä metallinpalasta mitään kysele tai sitä katsele ihastellen, että statuksen takia kallista kotua ei ainakaan kannata hankkia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Max joku 300. Sekin tuntuu isolta summalta korusta.
Siis eihän kullan ja platinan ja timanttien arvo laske? Nehän on aina arvokkaita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies osti minulle 3000 euron kihlasormuksen ja 5000 euron vihkisormuksen. Laadukkaita timantteja ja valkokultaa.
Nyt niiden yhteisarvo on 11 vuoden jälkeen yli 15 000 euroa, eli on samalla sijoitus.
USA:ssa ja Briteissä kihlasormus on se kalliimpi ja sen keskihinta on tuo noin $6000, briteissa taitaa olla £2000.
Mun kihla maksoi miehen silloisen kuukausipalkan, eli noin £3000, vihkisormus vain muutaman satasen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis eihän kullan ja platinan ja timanttien arvo laske? Nehän on aina arvokkaita?
Ei todellakaan laske, jalometallit ja jalokivet nousee arvoltaan vaan :)
Auto on maailman huonoin sijoitus.
En maksanut senttiäkään. Kihlasormus maksoi 3200 euroa ja vihkisormus 900 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just mentiin naimisiin, mun sormus maksoi 1500€. Kihla oli kai noin 500€ tienoilla.
Meidän sormukset oli 200-300 €. Kadotan kaiken mahdollisen, ja en uskaltaisi pitää kallista sormusta tai jaksaisi olla siitä jatkuvasti huolissaan. Nuoruuden kihlasormus hävisi kuukaudessa.
Jos nyt jossain psykoosissa päätyisin naimisiin menemään, niin puoliso saisi tehdä vaikka tuohisormuksen seremoniaa varten. Rahaa ei tarvitsisi laittaa asiaan, jota en tule kuitenkaan käyttämään.
No ei tässä ketään ole vierellä, saati sormuksia miettimässä. En maksaisi mitään enkä oleta että toinenkaan maksaisi mitään. Naispuoliseksi minut määriteltiin synnyttyäni ja naisena itseäni pidän, vaikka naimisiin meno ei ole koskaan kiinnostanut.
Menin naimisiin vuonna -81, ja halusin sileät, yksinkertaiset kultasormukset ilman kiviä. Helpot pitää ja niin minun makuuni sopivat.
No minulle osti sukulainen 500 euron korun ylioppilaslahjaksi. Otin arvon selville, kun sukulainen vihjaili, että nyt tuli rahaa käytettyä, että laitapa tyttö se kassakaappiin. En koskaan pitänyt korua, koska en uskaltanut. Eipä se myöskään ollut minun tyyliseni. Vuosien päästä päätin koittaa myydä korun. Olisin saanut siitä noin 50 euroa. En sitten myynyt, mutta ajattelin, että sukulainen heitti rahansa viemäriin, vaikka tarkoitus oli varmasti hyvä. Olisi kannattanut antaa rahana. Köyhänä opiskelijana olisi seuraavana syksyllä tullut suureen tarpeeseen. Eli koruihin en koskaa tule laittamaan rahaa. Ei ole minun juttu.
Haluaisin suht leveän kultaisen sormuksen, joten kyllä sille hintaa tulisi. Ei lähde satasella.