En kelvannut anopille ennen lapsen syntymää
Muita samassa tilanteessa olleita? Millaiset fiilikset?
Ennen lapsen syntymää en ollut anopille mitään. Ei häntä kiinnostanut tutustua, katsoi nenänvartta pitkin kun pari kolme kertaa vuodessa nähtiin. Eikä siis poikaansakaan nähnyt useammin. Oltiin kuitenkin 5 vuotta yhdessä ennen kun esikoinen syntyi vuosi sitten. Nyt tuo ihminen haluaa olla läheistäkin läheisempi mummu lapselleni. Alkoi raskausaikana yllättäen kohdella minua ystävällisesti. Tottakai huomaan että se on näyttelyä, häntä kiinnostaa vain lapsi. Äitinä tuntuu pahalta, että "vihollinen" tunkeutuu näin perheeseemme ja lähelle lasta. Ja "vihollisuus" aiemmin oli täysin anopin oma valinta, olin kiltti ja normaali itseni hänelle aina, en vaan kelvannut.
Kommentit (3)
Pidä etäisyyttä. Kuulostaa tunnekylmältä, narsistiselta persoonalta, jolle lapsenlapsi on vain oman persoonan jatke ja keino esittää vuoden mummia.
Miten miehesi suhtautuu tilanteeseen?
Vihollinen on aika vahva nimitys henkilölle, joka ei ole halunnut olla kanssasi tekemisissä. Ymmärrän, että sinua loukkaa ettei anoppi välitä sinusta tai miehestäsi, mutta uskotko siis myös, että anopin läsnäolo aiheuttaa haittaa ja on vaaraksi perheellenne ja lapsellenne?