Miksi englanniksi esitellään alttarilla uusi aviopari "Mr. and Mrs. David Smith"?
Ymmärrän, että jos nainen haluaa miehen sukunimen sanottaisiin "Mr. and Mrs. Smith", mutta miksi pitää sanoa se miehen etunimikin?
Kommentit (24)
Kyllä Suomessakin on käytetty tuota tapaa. Muistan lapsena ihmetelleeni kun kotiin tuli kirjeitä, joissa luki tyyliin Herra ja Rouva Olavi Laitinen. Joku vanhentunut muodollinen tapa?
Ei tuota alttarilla tehdä, vaan kun vastavihitty pari saapuu hääjuhlaan:
Saammeko esitellä rouva ja herra Virtasen.
Puistattava jenkeistä kopioitu tapa.
Englantilaisissa häissä miespuoliset vieraat lyövät vetoa siitä kuka onnistuu kellistämään kenetkin morsiusneidoista.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuota alttarilla tehdä, vaan kun vastavihitty pari saapuu hääjuhlaan:
Saammeko esitellä rouva ja herra Virtasen.
Puistattava jenkeistä kopioitu tapa.
Englantilaisissa häissä miespuoliset vieraat lyövät vetoa siitä kuka onnistuu kellistämään kenetkin morsiusneidoista.
No tuohan on ok, mutta kun kyse oli, että sanotaan herra ja rouva Mikko Virtanen eli vain miehen etunimi mainitaan.
Nainen on isänsä omaisuutta joka siirretään miehen omaisuudeksi. Siitä ilmoitustapa
Jossain vanhassa Suomifilmissä naista kutsuttiin
everstinnaksi koska hänen miehensä oli eversti.
Kapteenin rouva oli kapteenska.
Oliko tämä oikeasti todellisuutta joskus?
Vierailija kirjoitti:
Nainen on isänsä omaisuutta joka siirretään miehen omaisuudeksi. Siitä ilmoitustapa
Ja tällasta sitten halutaan jatkaa perinteenä nykyajan tasa-arvon aikana - käsittämätöntä.
Muistan The Sopranos -sarjasta Allegra Sacrimonin häät. Kirkkovihkimisen jälkeen juhlissa seremoniamestari kuulutti: Mr and Mrs Eric DiBenedetto!
Ja sitten hääpari aloitti tanssin. Seuraavaksi vieraat tulivat tanssiin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen on isänsä omaisuutta joka siirretään miehen omaisuudeksi. Siitä ilmoitustapa
Ja tällasta sitten halutaan jatkaa perinteenä nykyajan tasa-arvon aikana - käsittämätöntä.
Mitäs harrastatte kivoja perinteitä jotka ei edes kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Miehen sukunimen ottaminen on suomessa vielä aika tuore tapa. Yleisempää oli ennen pitää joko omansa tai mies otti vaimonsa sukunimen.
"Sukunimikäytäntö avioliitossa on muuttunut aikojen kuluessa. Perinteinen tapa oli, että vaimo säilytti avioliitossa oman sukunimensä. Käytäntö alkoi murtua 1800-luvun jälkipuoliskolla. [19] Vuoden 1929 avioliittolaki sääti, että vaimon oli otettava miehensä sukunimi tai yhdistelmänimi. Vuonna 1986 laki muuttui. Uusi sukunimilaki määräsi, että puolisot saattoivat ottaa yhteisen nimen, pitää omat sukunimensä tai jompi kumpi puolisoista saattoi ottaa yhdistelmänimen."
On todellisuutta vieläkin, sillä rovastin vaimo on ruustinna.
Mun amerikkalainen lanko ei ole vieläkään sulattanut sitä, että pidin oman sukunimeni. Ollaan oltu naimisissa 15 vuotta, ja joulukortit tulee "Mr&Mrs Smith"ille.
Kysyn vaan kirjoitti:
Jossain vanhassa Suomifilmissä naista kutsuttiin
everstinnaksi koska hänen miehensä oli eversti.
Kapteenin rouva oli kapteenska.
Oliko tämä oikeasti todellisuutta joskus?
On ollut todellisuutta.
Kyllähän vieläkin virallisten kutsujen kuoriin kirjoitetaan:
Johtaja ja Rouva Pekka Virtanen.
Ja se Rouva nimenomaan isolla kirjaimella.
No onhan mies kuitenkin mies eikä mikään vikisevä akka.
Tuosta tavasta pitää kyllä jo luopua.
Entä jos virallinen kutsu tulee naiselle, avec? Lukeeko siinä silloin Rouva ja Herra Minna Nieminen?
Vierailija kirjoitti:
Holopainen oli holopaska.
Holopaiska.
Unohdit iin.
Etiketin mukaan se on niin. Esim. Prinsessa Beatrice on Mrs. Edoardo Mapelli Mozzi.
Tai ennen oli Presidentti ja rouva Mauno Koivisto
Hyvin vanhanaikaistahan se on.
Kivaahan se vaan on, että esitellään. Ei mua haittaa.
Usein noi vanhat tavat on kivempia kuin uusi kaiken kattava käytöstavattomuus.
Olen miettinyt samaa ja enpä suostuisi moiseen. Ihan kuin naisen identiteetti häviäisi kokonaan.