Lue keskustelun säännöt.
6. viikko ilman alkoholia. Olen varmaan viimeksi 13 vuotta sitten ollut näin kauan selvinpäin. Mitäs muille raitistuneille?
09.04.2023 |
Ei tee mieli yhtään juoda. Se loppui seinään vaan.
Ennen olin viikonloput humalassa. Nyt mietin ja totean kuinka sairas elämäntapa on ollut.
Ihan hämmästyttää miten tuli tuhlattua niin paljon päiviä, itseään tai ylipäätään elämää alkoholin ollessa keskiössä.
Mitään ihmeellistä ei sinänsä ole muuttunut kai voinnissa. Olen kyllä tasaisempi, perus positiivinen, liikkunut runsaasti ja syönyt terveystietoisesti.
Rahaa ei kulu kuten ennen. Ei oli ahdistusta, ei masennusta, ei ota päähän eikä ole morkkiksia.
Mennyt elämä kyllä hävettää ja unissani olen juovuksissa usein.
On tämä mukavampaa näin. Ei ole intressejä juoda, tiedä yhtään kauan olen selvinpäin. Ehkä aina, ei voi tietää. Mitään muuta määränpäätä ei ole kuin, että haluan olla hyvinvoiva ja selvänä.
Saada muistin ja logiikan taas toimimaan paremmin.
Mites siellä?
Onkohan itsellä vielä jotain odotettavissa, en tiedä mitä tässä itselle tapahtuu tämän suuren elämänmuutoksen seurauksena. Sen näkee joskus.
Kommentit (45)
Siis tarkoitin, ettei mitään ihmeellistä ole muuttunut siinä mielessä voinnissa vaan olo on normaali. Sellainen mitä sen kuuluu olla.
Eli tavallaan vointi on muuttunut paljonkin mutta normaaliksi.
Join ennen viikonloput, joskus vielä arkenakin.
Annoksina joku 40-50 annosta viikkotasolla.
Olen nainen, n. 30v.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kysymästä, hyvää kuuluu. 1. 5. 1986 oli viimeinen kankkunen.
Hienoa, mutta minun on pakko kertoa tosiasioita. Et voi todellakaan kutsua vielä itseäsi raitistuneeksi. Olet kuitenkin ollut vasta 6 viikkoa ilman alkoholia. Iteskin myös mainitse ettet tiedä, kuinka kauan aiot alkoholitta olla. Olet tilanteessa, jossa lipsahdus tapahtuu vielä todella helposti.
Älä pety, jos päihteetön elämä ei loppujen lopuksi tuo mukanaan sellaista hyvänolon tunnetta, jonka se usein väitetään tuovan. Joillekin tuo, joillekin ei. Minulle ei tuonut. Tai totta kai krapuloiden loputtua olo oli yleisesti ottaen henkisesti ja fyysisesti parempi kuin juopotteluaikoina, mutta sellaista tunnetta, jossa tavallaan koko maailma avautuu uudenlaisena ja kauniina, ei tullut koskaan.
- pian 7 vuotta ilman alkoholia, m39v
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kysymästä, hyvää kuuluu. 1. 5. 1986 oli viimeinen kankkunen.
Ja sen jälkeen elämäsi on olut yhtä tuskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko laihtunut?
Normaalisti ihminen lihoo kun runsaan alkoholin käytön jättää pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, mutta minun on pakko kertoa tosiasioita. Et voi todellakaan kutsua vielä itseäsi raitistuneeksi. Olet kuitenkin ollut vasta 6 viikkoa ilman alkoholia. Iteskin myös mainitse ettet tiedä, kuinka kauan aiot alkoholitta olla. Olet tilanteessa, jossa lipsahdus tapahtuu vielä todella helposti.
Älä pety, jos päihteetön elämä ei loppujen lopuksi tuo mukanaan sellaista hyvänolon tunnetta, jonka se usein väitetään tuovan. Joillekin tuo, joillekin ei. Minulle ei tuonut. Tai totta kai krapuloiden loputtua olo oli yleisesti ottaen henkisesti ja fyysisesti parempi kuin juopotteluaikoina, mutta sellaista tunnetta, jossa tavallaan koko maailma avautuu uudenlaisena ja kauniina, ei tullut koskaan.
- pian 7 vuotta ilman alkoholia, m39v
Totta. Tiedän riskit ja ehken ole vielä raitistunut mutta miten sen nyt sanoisi. Raitistumassa.
Ei minulla ole mitään syytä juoda. On vain syitä olla juomatta.
Jos edes ajattelen tässä ottavani kylmän oluen tai jonkun lempisiiderin mitä ikinä, niin ensireaktio on kuvotus. Mietin makua suussa, ei kiitos.
En myöskään kaipaa humalatilaa, se vasta saakin perääntymään.
En tiedä mitä tapahtui. Heräsin unesta, tuntuu.
En vain halua juoda, niin yksinkertaista ja jos mielitekoja tulisi niin, jo pelkästään sen seuraavan päivän henkisen olotilan ajattelu saa toivottavasti perääntymään.
En tässä odota oikein mitään suurempaa. On joka aamu ihana herätä.
Onnea sinulle. Hyvä kun lopetit.
AP
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, mutta minun on pakko kertoa tosiasioita. Et voi todellakaan kutsua vielä itseäsi raitistuneeksi. Olet kuitenkin ollut vasta 6 viikkoa ilman alkoholia. Iteskin myös mainitse ettet tiedä, kuinka kauan aiot alkoholitta olla. Olet tilanteessa, jossa lipsahdus tapahtuu vielä todella helposti.
Älä pety, jos päihteetön elämä ei loppujen lopuksi tuo mukanaan sellaista hyvänolon tunnetta, jonka se usein väitetään tuovan. Joillekin tuo, joillekin ei. Minulle ei tuonut. Tai totta kai krapuloiden loputtua olo oli yleisesti ottaen henkisesti ja fyysisesti parempi kuin juopotteluaikoina, mutta sellaista tunnetta, jossa tavallaan koko maailma avautuu uudenlaisena ja kauniina, ei tullut koskaan.
- pian 7 vuotta ilman alkoholia, m39v
No anna toisen fiilistellä. Miksi sinun pitää nyt noita sinun tosiasioita kertoa. Olet tunnelman lannistaja.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko laihtunut?
Laihtunut 6 kg. Luulen, että johtuu enemmän ruokavalion parannuksesta ja lenkeistä.
AP
Huomenna 100 alkoholitonta päivää( 1.1.-10.4).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko laihtunut?
Normaalisti ihminen lihoo kun runsaan alkoholin käytön jättää pois.
Ai miksi lihoo, jos ruokavaliota ei muuta? Alkoholissa on paljon kaloreita, jotka jää nyt pois.
8 kuukautta selvin päin, en olisi uskonut pystyväni. Ei ole kyllä lainkaan ikävä niitä kammottavia laskuhumalia ja krapuloita, ahdistus tuntui silloin sietämättömältä. Niihin oloihin sitten join lisää viiniä ja noidankehä oli valmis, silloin tuntui, etten yksinkertaisesti pärjää ilman alkoholia. Toivottavasti en enää retkahda, nyt ei ainakaan tunnu siltä kun muistelen noita oloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruuden hullujen vuosien jälkeen olen ollut alkoholin kohtuukäyttäjä.
Tyypillinen suomalainen perjantaijuoppo, joka työviikon jälkeen törpötellyt kevytjuopotelleen perjantain, parannellut mahdollista krapulaa lauantain ja mennyt kiltisti työhön taas maanantaina.
Loma-aikoina saattanut ottaa muutaman oluen tai paukun useampanakin kertana viikossa, mutta suurimmaksi osaksi pitkätkin kesätlomamatkat ovat olleet krapulattomia, johtuen siitäkin, että yleensä olen tehnyt matkaa autolla ja halunnut olla aina jo aikaisin aamulla ajokunnossa.
Kaikki meni hyvin siihen saakka kunnes muutama vuosi sitten pääsin/jouduin sydänleikkaukseen ja alkoholinkäytössäni tapahtui radikaali muutos.
Viina ei enää yksinkertaisesti maistu.
Jotenkin tuntuu, että arjesta yleisesti ottaen on tullut harmaata puurtamista, kun ei enää ole alkoholin mukanaan tuomaa siirtymäriittiä perjantaina.
Koko idea automatkailusta on tullut aina vain enemmän vastenmieliseksi kun ei ole jäljellä enää sitä siirtymäriittiä, ajamisen loppumista ja kaljapullon avaamista.
Se juominen ajopäivän jälkeen jäi yleensäkin siihen yhteen pulloon, mutta en itsekään ymmärrä kuinka alkoholinkäyttöön tullut vastenmielisyys on poistanut ilon koko matkailausta.
Itseäni tilanne hämmentää ja vielä enemmän vaimoani, joka ehti tottua liikkuvaan elämäntapaamme ja tuntuu nyt hieman pettyneeltä tilanteeseen kun kerroin hänelle, etten oikein näe mitään järkeä suunnitella ensi kesän matkailuja minnekään, sillä en enää näe järkeä ajaa satoja kilometrejä möllöttämään seuraavaan paikkaan odottamaan kunnes pääsee illalla nukkumaan.
Vaikka tässä nyt alkaa olla vuoden kaikki juhlapäivät vietetty ensimmäistä kertaa 20 vuoteen saman vuoden aikana selvinpäin, niin eipä tämä tunnu kummoiseltakaan saavutukselta.
Täällä toinen tipaton 5 vuosi menossa 🥳🎉
Aion pysyä jatkossakin😍
Vierailija kirjoitti:
Nuoruuden hullujen vuosien jälkeen olen ollut alkoholin kohtuukäyttäjä.
Tyypillinen suomalainen perjantaijuoppo, joka työviikon jälkeen törpötellyt kevytjuopotelleen perjantain, parannellut mahdollista krapulaa lauantain ja mennyt kiltisti työhön taas maanantaina.
Loma-aikoina saattanut ottaa muutaman oluen tai paukun useampanakin kertana viikossa, mutta suurimmaksi osaksi pitkätkin kesätlomamatkat ovat olleet krapulattomia, johtuen siitäkin, että yleensä olen tehnyt matkaa autolla ja halunnut olla aina jo aikaisin aamulla ajokunnossa.
Kaikki meni hyvin siihen saakka kunnes muutama vuosi sitten pääsin/jouduin sydänleikkaukseen ja alkoholinkäytössäni tapahtui radikaali muutos.
Viina ei enää yksinkertaisesti maistu.
Jotenkin tuntuu, että arjesta yleisesti ottaen on tullut harmaata puurtamista, kun ei enää ole alkoholin mukanaan tuomaa siirtymäriittiä perjantaina.
Koko idea automatkailusta on tullut aina vain enemmän vastenmieliseksi kun ei ole jäljellä enää sitä siirtymäriittiä, ajamisen loppumista ja kaljapullon avaamista.
Se juominen ajopäivän jälkeen jäi yleensäkin siihen yhteen pulloon, mutta en itsekään ymmärrä kuinka alkoholinkäyttöön tullut vastenmielisyys on poistanut ilon koko matkailausta.
Itseäni tilanne hämmentää ja vielä enemmän vaimoani, joka ehti tottua liikkuvaan elämäntapaamme ja tuntuu nyt hieman pettyneeltä tilanteeseen kun kerroin hänelle, etten oikein näe mitään järkeä suunnitella ensi kesän matkailuja minnekään, sillä en enää näe järkeä ajaa satoja kilometrejä möllöttämään seuraavaan paikkaan odottamaan kunnes pääsee illalla nukkumaan.
Ps. Olen yberintrovertti joka ei ole koskaan pitänyt sosiaalisesta juomisesta kapakoissa, leirintäalueiden juoppokööreissä.
Olen napannut paukkuni ja juonut olueni omassa seurassani ja alkoholin seurauksena tulen leppoisaksi, enkä koskaan ole nuonut nuoruusvuosieni jälkeen itseäni tilaan jossa menettäisin millään tavalla kontrolliani.
Jotenkin vain se pieni juominen on ollut hyvinkin merkittävää vaikken sitä koskaan ole tajunnut aiemmin.
Vasta tilanne jossa en halua ottaa alkoholia ja se tuntuu vastenmieliseltä ajatukselta, sai minut huomaamaan, että ilman sitä pientäkään määrää arki ja loma muuttui harmaaksi ilottomaksi mössöksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruuden hullujen vuosien jälkeen olen ollut alkoholin kohtuukäyttäjä.
Tyypillinen suomalainen perjantaijuoppo, joka työviikon jälkeen törpötellyt kevytjuopotelleen perjantain, parannellut mahdollista krapulaa lauantain ja mennyt kiltisti työhön taas maanantaina.
Loma-aikoina saattanut ottaa muutaman oluen tai paukun useampanakin kertana viikossa, mutta suurimmaksi osaksi pitkätkin kesätlomamatkat ovat olleet krapulattomia, johtuen siitäkin, että yleensä olen tehnyt matkaa autolla ja halunnut olla aina jo aikaisin aamulla ajokunnossa.
Kaikki meni hyvin siihen saakka kunnes muutama vuosi sitten pääsin/jouduin sydänleikkaukseen ja alkoholinkäytössäni tapahtui radikaali muutos.
Viina ei enää yksinkertaisesti maistu.
Jotenkin tuntuu, että arjesta yleisesti ottaen on tullut harmaata puurtamista, kun ei enää ole alkoholin mukanaan tuomaa siirtymäriittiä perjantaina.
Koko idea automatkailusta on tullut aina vain enemmän vastenmieliseksi kun ei ole jäljellä enää sitä siirtymäriittiä, ajamisen loppumista ja kaljapullon avaamista.
Se juominen ajopäivän jälkeen jäi yleensäkin siihen yhteen pulloon, mutta en itsekään ymmärrä kuinka alkoholinkäyttöön tullut vastenmielisyys on poistanut ilon koko matkailausta.
Itseäni tilanne hämmentää ja vielä enemmän vaimoani, joka ehti tottua liikkuvaan elämäntapaamme ja tuntuu nyt hieman pettyneeltä tilanteeseen kun kerroin hänelle, etten oikein näe mitään järkeä suunnitella ensi kesän matkailuja minnekään, sillä en enää näe järkeä ajaa satoja kilometrejä möllöttämään seuraavaan paikkaan odottamaan kunnes pääsee illalla nukkumaan.
Ps. Olen yberintrovertti joka ei ole koskaan pitänyt sosiaalisesta juomisesta kapakoissa, leirintäalueiden juoppokööreissä.
Olen napannut paukkuni ja juonut olueni omassa seurassani ja alkoholin seurauksena tulen leppoisaksi, enkä koskaan ole nuonut nuoruusvuosieni jälkeen itseäni tilaan jossa menettäisin millään tavalla kontrolliani.
Jotenkin vain se pieni juominen on ollut hyvinkin merkittävää vaikken sitä koskaan ole tajunnut aiemmin.
Vasta tilanne jossa en halua ottaa alkoholia ja se tuntuu vastenmieliseltä ajatukselta, sai minut huomaamaan, että ilman sitä pientäkään määrää arki ja loma muuttui harmaaksi ilottomaksi mössöksi.
Ehkä vielä jonain päivänä havahdut ja ymmärrät miksi sinulle on sittenkin tärkeämpää olla selvinpäin kuin juoda alkoholia sitä vähääkää.
Luulen, että sinulle on tulossa vielä suuri oivallus. Kenties viikkojen, kuukauden tai muutaman vuoden päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruuden hullujen vuosien jälkeen olen ollut alkoholin kohtuukäyttäjä.
Tyypillinen suomalainen perjantaijuoppo, joka työviikon jälkeen törpötellyt kevytjuopotelleen perjantain, parannellut mahdollista krapulaa lauantain ja mennyt kiltisti työhön taas maanantaina.
Loma-aikoina saattanut ottaa muutaman oluen tai paukun useampanakin kertana viikossa, mutta suurimmaksi osaksi pitkätkin kesätlomamatkat ovat olleet krapulattomia, johtuen siitäkin, että yleensä olen tehnyt matkaa autolla ja halunnut olla aina jo aikaisin aamulla ajokunnossa.
Kaikki meni hyvin siihen saakka kunnes muutama vuosi sitten pääsin/jouduin sydänleikkaukseen ja alkoholinkäytössäni tapahtui radikaali muutos.
Viina ei enää yksinkertaisesti maistu.
Jotenkin tuntuu, että arjesta yleisesti ottaen on tullut harmaata puurtamista, kun ei enää ole alkoholin mukanaan tuomaa siirtymäriittiä perjantaina.
Koko idea automatkailusta on tullut aina vain enemmän vastenmieliseksi kun ei ole jäljellä enää sitä siirtymäriittiä, ajamisen loppumista ja kaljapullon avaamista.
Se juominen ajopäivän jälkeen jäi yleensäkin siihen yhteen pulloon, mutta en itsekään ymmärrä kuinka alkoholinkäyttöön tullut vastenmielisyys on poistanut ilon koko matkailausta.
Itseäni tilanne hämmentää ja vielä enemmän vaimoani, joka ehti tottua liikkuvaan elämäntapaamme ja tuntuu nyt hieman pettyneeltä tilanteeseen kun kerroin hänelle, etten oikein näe mitään järkeä suunnitella ensi kesän matkailuja minnekään, sillä en enää näe järkeä ajaa satoja kilometrejä möllöttämään seuraavaan paikkaan odottamaan kunnes pääsee illalla nukkumaan.
Ps. Olen yberintrovertti joka ei ole koskaan pitänyt sosiaalisesta juomisesta kapakoissa, leirintäalueiden juoppokööreissä.
Olen napannut paukkuni ja juonut olueni omassa seurassani ja alkoholin seurauksena tulen leppoisaksi, enkä koskaan ole nuonut nuoruusvuosieni jälkeen itseäni tilaan jossa menettäisin millään tavalla kontrolliani.
Jotenkin vain se pieni juominen on ollut hyvinkin merkittävää vaikken sitä koskaan ole tajunnut aiemmin.
Vasta tilanne jossa en halua ottaa alkoholia ja se tuntuu vastenmieliseltä ajatukselta, sai minut huomaamaan, että ilman sitä pientäkään määrää arki ja loma muuttui harmaaksi ilottomaksi mössöksi.
Ehkä vielä jonain päivänä havahdut ja ymmärrät miksi sinulle on sittenkin tärkeämpää olla selvinpäin kuin juoda alkoholia sitä vähääkää.
Luulen, että sinulle on tulossa vielä suuri oivallus. Kenties viikkojen, kuukauden tai muutaman vuoden päästä.
Vaikka et minulle vastannutkaan, niin en ole yhtään varma, haluanko päihteettömyyden mahdollisesti jatkuessa muodostaa siitä itseisarvon.
Samoilla meiningeillä. Mitä nyt saattaa spontaanisti herätä lauantaiaamuna ja todeta vanhasta muistista "saamari kun on krapula", mutta ei sitten olekaan. Tasapaksulta tämä kyllä kuitenkin tuntuu, pitää säästyneillä rahoilla yrittää repäistä jotenkin. Ei sillä etteikö olisi rahat riittäneet aiemminkin. 4kk korkki kiinni.