Miksi vanhempi tarvitsee niin kovasti "omaa aikaa"?

Kaikilla ei ole niin hyviä tukiverkostoja. Jokainen tarvitsee välillä omaa aikaa eikä siinä sinun jeesustelusi auta. Onko sinulla edes omia lapsia?

Minä en oikeastaan ole ikinä tarvinnut sellaista ja onnekkaasti lapseni eivät ole olleet edes meluavaa sorttia.

Toiset ihmiset tarvitsee enemmän aikaa yksin . Myös silloin, vaikka lapsia ei olisi.

Väsynyttä trollaamista taas.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei ole niin hyviä tukiverkostoja. Jokainen tarvitsee välillä omaa aikaa eikä siinä sinun jeesustelusi auta. Onko sinulla edes omia lapsia?

Mitä tuolla turvaverkosto-asialla tarkoitat? Eka ymmärsin, että tarvitsee enemmän omaa aikaa, jos turvaverkostoja ei ole. Käytännössä kuitenkin turvaverkolliset ihmiset saavat enemmän omaa aikaa, koska on niitä lastenhoitajia ja usein tuolloin tottuu saamaan ja vaatimaan omaa aikaa. Mitä tällä siis tarkoitetaan?

Vierailija kirjoitti:

Toiset ihmiset tarvitsee enemmän aikaa yksin . Myös silloin, vaikka lapsia ei olisi.

Näin

Ihan normaalia että ihmisillä on erilaiset tarpeet oman ajan suhteen. Myös lapsissa voi olla eroa. Ekan kohdalla en tarvinnut omaa aikaa ikinä. Kun toka syntyi niin ei pysynyt pää kasassa siinä härdellissä ilman omaakin aikaa. Auttoi kun sai tehdä jotain itseäänkin varten eikä koko olemassa olo perustunut vain muiden vaatimuksille.

Voi kun oli hauska aloitus! Ihan itse keksit?

Oot sä vitsikäs.. not.

Jokainen ihminen tarvitsee joskus omaa aikaa. Toiselle riittää se, että saa käydä yksin kaupassa, toinen tarvitsee pitkän viikonlopun Pariisissa. Itse en kaivannut pitkiä aikoja, kun lapset oli pieniä. Juoksulenkki tai satunnainen käynti elokuvissa riitti. Nyt meidän kolmikko jo teinejä. Omaa aikaa on kun haluan ja tarvitsen.

Mä ihan viattomasti kysyn että miksi tämä kysymys herättää niin paljon vihamielisyyttä? Mulla ei ole vielä omia lapsia, toki haaveilen kyllä että joskus olisi. Olen seurannut kun kaveripiirin äidit haluaa omaa aikaa, yksi meni grillille kun isä otti lapset. Mä tajuan sen että yksin on kiva olla, mutta eikö sinne grillille olisi kiva mennä herkuttelemaan erityisesti niiden lasten kanssa?

Elollinen olento imee kaikki voimat.

Vierailija kirjoitti:

Mä ihan viattomasti kysyn että miksi tämä kysymys herättää niin paljon vihamielisyyttä? Mulla ei ole vielä omia lapsia, toki haaveilen kyllä että joskus olisi. Olen seurannut kun kaveripiirin äidit haluaa omaa aikaa, yksi meni grillille kun isä otti lapset. Mä tajuan sen että yksin on kiva olla, mutta eikö sinne grillille olisi kiva mennä herkuttelemaan erityisesti niiden lasten kanssa?

Minä menin saunajakkaralle istumaan kasvihuoneeseen.

Joskus on pakko saada olla hetki yksin.

Vierailija kirjoitti:

Mä ihan viattomasti kysyn että miksi tämä kysymys herättää niin paljon vihamielisyyttä? Mulla ei ole vielä omia lapsia, toki haaveilen kyllä että joskus olisi. Olen seurannut kun kaveripiirin äidit haluaa omaa aikaa, yksi meni grillille kun isä otti lapset. Mä tajuan sen että yksin on kiva olla, mutta eikö sinne grillille olisi kiva mennä herkuttelemaan erityisesti niiden lasten kanssa?

Niin, sulla ei selvästi ole omia lapsia. Mä käyn lastenkin kanssa joskus hampurilaisilla, mutta siitä on oma nauttiminen kaukana kun pitäisi olla vähintään kolme kättä ja silmät myös selässä. Ehkä ymmärrät joskus. Jos saat lapsen, tulet huomaamaan miten iso asia on kun saat joskus harvoin syödä ateriasi lämpimänä ilman keskeytyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Mä ihan viattomasti kysyn että miksi tämä kysymys herättää niin paljon vihamielisyyttä? Mulla ei ole vielä omia lapsia, toki haaveilen kyllä että joskus olisi. Olen seurannut kun kaveripiirin äidit haluaa omaa aikaa, yksi meni grillille kun isä otti lapset. Mä tajuan sen että yksin on kiva olla, mutta eikö sinne grillille olisi kiva mennä herkuttelemaan erityisesti niiden lasten kanssa?

Äh, mä arvasin ap:n olevan lapseton! Sä et ap vielä tiedä mitä se on, kun oot 24/7 vastuussa pienestä ihmisestä, joskus jopa useammasta. Mitä pienempiä lapset on, sitä tiiviimmin ne on sussa kiinni!

Ite oon ollut nyt 3 vuotta kotiäitinä, lapset 3v ja 1v. Hyvin vilkkaat tapaukset. Omaa aikaa mulle on se, että pääsen välillä treenaamaan ilman lapsia. Yksi hotelliyö on miehen kanssa vietetty, kun esikoinen oli 2v. Muutoin ollaan kokoajan kotona, lapset on mukana kaikessa. Meitä on onneksi siunattu lapsilla, jotka nukkuu Noin klo 18-07, eli joka ilta saan joko omaa aikaa, tai parisuhdeaikaa miehen kanssa :) Kaikilla ei näin onnekkaasti ole, vaan lapset saattaa joko valvoa myöhään, tai esim vanhemmat haluaisi joskus käydä jossakin, tai vaikka ryypätä. Se ei onnistu, kun taaperot nukkuu kotona.

Lapsen kanssa elo on niin kovin intensiivistä, erilaista kuin tasavertaisen aikuisen. Tämän ikäisiä lapsia kuin mitä itsellänikin, saa myös kokoajan vahtia, etteivät esim kiipeä korkealle, tipu ja kuole. Jokainen alkaa kaivata omaa aikaa jossain mittakaavassa, jos on kotiäitinä monta vuotta ja periaatteessa aivot on kokoajan "hälytystilassa". Kyse ei ole siitä, etteikö omien lasten seurasta nauttisi, mutta Välilä on kiva saada olla vaan ihan omiin ajatuksiinsa vajonneena, ilman että kokoajan pitää vastata jonkun toisen tarpeisiin, tai vahtia onko kaikki ympärillä turvassa.

N34

Onko se sinulta pois jos jotkut vanhemmat haluavat omaa aikaa? Ehkä ajatus vie omaan lapsuuteesi. Lapsuuteesi jolloin itse olisit tarvinnut enemmän aikaa vanhemmiltasi ja nyt katkeroituneena aikuisena purat täällä pettymystäsi. Terapia voisi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen ihminen tarvitsee joskus omaa aikaa. Toiselle riittää se, että saa käydä yksin kaupassa, toinen tarvitsee pitkän viikonlopun Pariisissa. Itse en kaivannut pitkiä aikoja, kun lapset oli pieniä. Juoksulenkki tai satunnainen käynti elokuvissa riitti. Nyt meidän kolmikko jo teinejä. Omaa aikaa on kun haluan ja tarvitsen.

Mun lapsi on jo iso, käytän oman ajan siivoamiseen ja treenaamiseen plus kaupassa käyntiin 😁

Itse tarvitsen esimerkiksi autojen koeajoa varten ja autokaupoissa kiertelyyn. Teams-kokouksia varten iltaisin. Työhakemusten kirjoittamiseen.

Tällaisia asioita varten esimerkiksi.

Arki perheen kanssa oli raskasta.  Hyvinvoivat vanhemmat eivät uhraudu lasten takia.  "Ei siinä itseään voi ajatella 4 lapsen kanssa" oli muinaisaikojen juttua, yleensä se oli nainen joka kesti kaiken.

Et vaan ymmärrä mitä se oleminen pienen lapsen kanssa on. Et voi minuuttiakaan olla huomioimatta sitä lasta, siis koko ajan pitää vahtia että se on turvassa. Lapset kiipeilee, kaatuu, syö kaiken minkä käsiinsä saa. Niin kuin joku edellä sanoi, siinä on jatkuvassa hälytystilassa. Alle 3-vuotiaan kanssa kotona oleminen on ollut elämäni raskain työ, ja ne työpäivät kestää 24 tuntia!

Itse en tiennyt ennen lasten saamista millaista on olla vanhempi joten en osannut ennakoida tarvetta omalle ajalle.