Kuinka jaksatte tukea puolisoa esim laihdutuksessa jos siinä ei koskaan tapahdu mitään oikeaa muutosta?
Ollaan oltu vajaa 10v yhdessä. Jo tavatessa puoliso oli ylipainoinen, selitti sitä vaikealla erolla ja burnoutilla joista oli juuri toipunut. Harrasti liikuntaa kuitenkin monta kertaa viikossa ja söi minun nähdäkseni ihan hyvin.
No vuosien saatossa on käynyt ilmi että tämä "liikunnallinen" mies ei olekaan jatkuvasti kovin liikunnallinen. Saa puuskia jolloin liikkuu enemmän, nämä kestävät yleensä noin kuukaudesta kahteen. Kotona ei juurikaan syö ellei ole jotain pizzaa, hampurilaisia, karkkia tai sipsejä tarjolla. Vetää töissä siis älyttömät ruokamäärät koska on noin 40 kg ylipainoinen.
Polttaa tupakkaa, liikkuu vähän, syö huonosti. Olen kannustanut terveellisiin elämäntapoihin mm pyytämällä liikkumaan kanssani tai tekemällä terveellistä ruokaa. En ole koskaan moittinut hänen ulkonäköään. Jotenkin hän vaan on joko sokea itselleen tai sitten ei halua myöntää ongelmiaan.
Kävi terveystarkastuksessa ja on kuulemma täysin terve. No kyselin enemmän ja huono kolesteroli oli kohalla ja tietty ylipainoa mutta muuten on kaikki reilassa. Edes tupakointia ei (taaskaan) suositeltu lopettamaan. Nyt hän kuitenkin taas kerran aikoo ottaa itseään niskasta kiinni ja lähti lenkille.
Ihan kiva mutta tämä on ehkä kymmenes kerta tänä vuonna kun aloittaa taas elämään terveellisesti. Uskon hänen onnistumiseensa nolla prosenttia. Hän pettyi kun en nyt täysillä lähtenyt hehkuttamaan kuinka upeaa ja hienoa hänen elämäntaparemonttinsa on. Tupakointiakin koko ajan vähentää. On tehnyt niin nyt 4,5 vuoden ajan, jopa lääkekuurin syönyt. Lääkekuurin aikana kuulemma sai polttaa, se kuului asiaan siinä lopettaessa. En usko pätkääkään että koskaan lopettaisi mutta kovalla innolla sitäkin tekee koko ajan ja koko ajan mun täytyisi kehua.
Tekis vaan mieli sanoa että uskoni häneen on nolla koska koskaan ei saa aikaan muuta kuin muutaman kilon painon pudotuksen ja sitten ne tulee viikossa korkojen kera takaisin
Plääh.
Kommentit (25)
Tuollainen ihminen, joka tekee elämäntapamuutoksia aina kertalaakista kaikki uusiksi laittaen ja yhtä nopeasti kyllästyen on varmaankin hankalin mahdollinen tapaus tsempata sivusta.
Auttaisiko, jos alkaisitte yhdessä harrastaa jotain? Pieniä muutoksia vähän kerrallaan? Paino ei ehkä putoa yhtä nopeasti sillä, että vaihtaa salaatinkastikkeen vähäenergisempään versioon kuin jos vetää pelkkää nutrilettia pari viikkoa hampaat irvessä (ja normaaliin palattuaan paino nousee takaisin lähtöpisteeseen ja sen yli), mutta pieniä muutoksia tekemällä on helpompi pikku hiljaa saada asiaan muutosta.
Sehän noissa dieeteissä on vikana, kun ei niitä jaksa kuin hetken kerrallaan. Pitäisi oppia tekemään muutoksia, joista voi pitää kiinni aina.
Älä tsemppaa. Mä olen nainen, joka 40 kg ylipainoinen ja jojolaihdutellut viimeiset 15 vuotta. Me nauretaan miehen kanssa yhdessä mun dieetti- ja kuntoilupuuskille, ja mietitään kestääköhän peräti viikon tai kuukauden tällä kertaa, ja millainen ahmintakausi tulee sen jälkeen. Ei meistä kumpikaan usko että mä merkittävästi koskaan laihtuisin.
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen ihminen, joka tekee elämäntapamuutoksia aina kertalaakista kaikki uusiksi laittaen ja yhtä nopeasti kyllästyen on varmaankin hankalin mahdollinen tapaus tsempata sivusta.
Auttaisiko, jos alkaisitte yhdessä harrastaa jotain? Pieniä muutoksia vähän kerrallaan? Paino ei ehkä putoa yhtä nopeasti sillä, että vaihtaa salaatinkastikkeen vähäenergisempään versioon kuin jos vetää pelkkää nutrilettia pari viikkoa hampaat irvessä (ja normaaliin palattuaan paino nousee takaisin lähtöpisteeseen ja sen yli), mutta pieniä muutoksia tekemällä on helpompi pikku hiljaa saada asiaan muutosta.
Tosiaan pyydän häntä usein lähtemään kävelylle/juoksemaan/uimaan/pyöräilemään/mitä tahansa mutta yleensä ei jaksa. Jos jaksaa lähteä niin motkottaa kun yritän kannustaa menemään pidemmän matkan kuin vain korttelin ympäri (joo no tässä voisin parantaa ja hyväksyä sitten se muutaman sadan metrin kävely, oishan sekin parempi kuin ei mitään).
Ruuasta motkottaa kun en osta valkoista riisiä, valkoista leipää, valkoista pastaa, suklaamuroja ja limpparia. Siksi varmaan ei kotona syökään juuri mitään ellei sitten poikkeuksellisesti ole jotain herkkua. En kuitenkaan itse halua syödä valkoista jauhoa aina, joten valtaosan ajasta ostan ja syön täysjyvää.
Ja olen myös joskus puhunut noista pikkuaskeleiden ottamisesta että ne jäisivät helpommin tavoiksi, mutta se on kuulemma tylsää kun ei näy missään. Sitten hän tekee viikon nestepaaston, tiputtaa sillä huimasti painoa, ja alkaa syömään tavallisesti ja paino on taas takaisin. Toi paastoaminen mun mielestä todistaa että hänellä olisi kyllä halutessaan itsekuria vaikka mihin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Älä tsemppaa. Mä olen nainen, joka 40 kg ylipainoinen ja jojolaihdutellut viimeiset 15 vuotta. Me nauretaan miehen kanssa yhdessä mun dieetti- ja kuntoilupuuskille, ja mietitään kestääköhän peräti viikon tai kuukauden tällä kertaa, ja millainen ahmintakausi tulee sen jälkeen. Ei meistä kumpikaan usko että mä merkittävästi koskaan laihtuisin.
Sä eroat mun miehestä siinä että tiedostat tilanteesi. Mun mies haluaa tsemppausta ja nytkin suuttui kun en tarpeeksi tsempannut. Puhuu myös ettei haluaisi liikaa laihtua kun ei näyttäisi niin hyvältä laihana, ja ostelee 1-2 kokoa liian pieniä vaatteita. Olen joskus ostanut isompaa kokoa olevan paidan ja hän naureskeli että ihan liian iso eikä käyttänyt sitä. Mun mielestä se näytti hyvältä kun kerrankin oli oikean kokoinen paita eikä maha ja persvako näkynyt mutta enpä mä voi valita mitä hän pukee. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tsemppaa. Mä olen nainen, joka 40 kg ylipainoinen ja jojolaihdutellut viimeiset 15 vuotta. Me nauretaan miehen kanssa yhdessä mun dieetti- ja kuntoilupuuskille, ja mietitään kestääköhän peräti viikon tai kuukauden tällä kertaa, ja millainen ahmintakausi tulee sen jälkeen. Ei meistä kumpikaan usko että mä merkittävästi koskaan laihtuisin.
Sä eroat mun miehestä siinä että tiedostat tilanteesi. Mun mies haluaa tsemppausta ja nytkin suuttui kun en tarpeeksi tsempannut. Puhuu myös ettei haluaisi liikaa laihtua kun ei näyttäisi niin hyvältä laihana, ja ostelee 1-2 kokoa liian pieniä vaatteita. Olen joskus ostanut isompaa kokoa olevan paidan ja hän naureskeli että ihan liian iso eikä käyttänyt sitä. Mun mielestä se näytti hyvältä kun kerrankin oli oikean kokoinen paita eikä maha ja persvako näkynyt mutta enpä mä voi valita mitä hän pukee. Ap
Mä varmaan kyllä ihan vakavasti ottaisin puheeksi sen, että en jaksa tsempata kun ei ole enää luottamusta että ne uudetkaan laihdutukset ja elämäntapamuutokset toimii sen paremmin kuin aiemmatkaan. Että jos haluat laihduttaa niin siitä vaan, mutta tsemppaajaa jos kaipaat niin etsi muualta, vaikka personal trainer tai lihavuuslääkäri tms.
Eipä sen kummempaa tsemppaamista tarvi, kun ei kanna kotiin roskaruokaa ja ohjaa muiden samassa jamassa olevien pariin. Fb, sulamo tms ryhmä, missä voi muiden kanssa asiasta jutella, jos tsemppiä tarvitsee.
Se lihoo niinku naiset, eli ei syö mitään koskaan.
Ei ole oma valinta olla lihava,vai miten se yks selitys menikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tsemppaa. Mä olen nainen, joka 40 kg ylipainoinen ja jojolaihdutellut viimeiset 15 vuotta. Me nauretaan miehen kanssa yhdessä mun dieetti- ja kuntoilupuuskille, ja mietitään kestääköhän peräti viikon tai kuukauden tällä kertaa, ja millainen ahmintakausi tulee sen jälkeen. Ei meistä kumpikaan usko että mä merkittävästi koskaan laihtuisin.
Sä eroat mun miehestä siinä että tiedostat tilanteesi. Mun mies haluaa tsemppausta ja nytkin suuttui kun en tarpeeksi tsempannut. Puhuu myös ettei haluaisi liikaa laihtua kun ei näyttäisi niin hyvältä laihana, ja ostelee 1-2 kokoa liian pieniä vaatteita. Olen joskus ostanut isompaa kokoa olevan paidan ja hän naureskeli että ihan liian iso eikä käyttänyt sitä. Mun mielestä se näytti hyvältä kun kerrankin oli oikean kokoinen paita eikä maha ja persvako näkynyt mutta enpä mä voi valita mitä hän pukee. Ap
Mies tietää että niin kauan kuin tsemppaat, et ole jättämässä häntä. Se taas tarkoittaa että pysyvää muutosta ei ole pakko tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Se lihoo niinku naiset, eli ei syö mitään koskaan.
Ei ole oma valinta olla lihava,vai miten se yks selitys menikään.
Ei, kyllä tässä oli mies kyseessä. Eli hän lihoo kuten miehet.
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen ihminen, joka tekee elämäntapamuutoksia aina kertalaakista kaikki uusiksi laittaen ja yhtä nopeasti kyllästyen on varmaankin hankalin mahdollinen tapaus tsempata sivusta.
Auttaisiko, jos alkaisitte yhdessä harrastaa jotain? Pieniä muutoksia vähän kerrallaan? Paino ei ehkä putoa yhtä nopeasti sillä, että vaihtaa salaatinkastikkeen vähäenergisempään versioon kuin jos vetää pelkkää nutrilettia pari viikkoa hampaat irvessä (ja normaaliin palattuaan paino nousee takaisin lähtöpisteeseen ja sen yli), mutta pieniä muutoksia tekemällä on helpompi pikku hiljaa saada asiaan muutosta.
Ei minusta tuossa edes ollut mitään merkittävää elämäntapamuutosta. Jos ylipainoa on 40 kiloa, muutaman kilon pudotus ei merkitse mitään.
En jaksaisi kuunnella jatkuvia selityksiä enkä varmaankaan jaksaisi myöskään kauaa tukea. Mutta toisaalta en myöskään ikinä alkaisi parisuhteeseen henkilön kanssa joka on roimasti ylipainoinen.
Kavereissa on niitä jotka ovat ikuisesti laihiksella, tai joilla se laihdutusinto tai liiikuntamotivaatio kestää hetkellisesti, mutta mitään oikeaa muutosta ei koskaan tapahdu. Kyllästyn helposti kuuntelemaan ja tsemppaamaan. Varsinkin jos he itse pyytävät että lähdetään joskus yhdessä lenkille, retkelle, lähdetään pyörällä kaupunkiin, syödään terveellisesti yhdessä jne., ja sitten kuitenkin kaveri keksii tekosyitä miksi ei lähdetäkään lenkille kun sitä ehdotan, ei lähdetäkään retkelle tai mennään vain aloituspaikan nuotiopaikalle syömään suklaalevyä, tai hän tuleekin kaupungille autolla, hän kokkaakin/tilaakin jotain kalorikasahöttöhiilariruokaa ja naureskelee että kyllä ihmisen pitää saada herkutella hehheh. En jaksa tuollaista kauaa tsempata. Kun se valitus omasta lihavuudesta ei kuitenkaan lopu vaan jatkuu vaan.
Mutta tsemppaan kyllä jokaista joka viitsii yrittää, autan tarvittaessa (esim. korjaamalla tai huoltamalla polkupyörän), jne. Esim. sairauksien ja liikakilojen invalidisoima yli 70 v henkilö päätti alkaa kävelemään päivittäin korttelin ympäri rollaattorin kanssa ja hankki itselleen kolmipyörän jolla käydä lenkillä, niin kävelin hänen kanssaan hitaasti korttelin ympäri päivittäin, tarkistin ja säädin polkupyörää, laitoin renkaisiin ilmaa, kävin hänen kanssaan pyöräilemässä, jne. Kokkasimme yhdessä, teimme vähähiilarisempaa ruokaa, autoin arjessa. Ja hän laihtui vaatekoosta 54-56 kokoon 46-48. Iso on siis edelleen, mutta painonpudotus näkyy ulospäin ja hän on huomattavasti virkeämpi.
Eilinen terveysintoilu päättyi eilen. Osittain varmasti omaakin syytäni. Olin harrastanut 2,5h liikuntaa ja pyysin tuomaan kaupasta jonkun pienen suklaapatukan illaksi, siis esim Jim tai dacapo. Mies kysyi saako siitä puolet ja sanoin että tottakai. Alettiin katsoa leffaa illalla ja hän kaivoi esiin limupullon ja kuusi suklaapatukkaa. Ihmettelin että mitä sille puolikkaalle patukalle tapahtui niin vastaus oli että "kun ne on niin pieniä. Nautitaan nyt kerrankin mukavasta illasta." Toim Huom samanlaista nautiskelua on noin 5 krt viikossa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Eilinen terveysintoilu päättyi eilen. Osittain varmasti omaakin syytäni. Olin harrastanut 2,5h liikuntaa ja pyysin tuomaan kaupasta jonkun pienen suklaapatukan illaksi, siis esim Jim tai dacapo. Mies kysyi saako siitä puolet ja sanoin että tottakai. Alettiin katsoa leffaa illalla ja hän kaivoi esiin limupullon ja kuusi suklaapatukkaa. Ihmettelin että mitä sille puolikkaalle patukalle tapahtui niin vastaus oli että "kun ne on niin pieniä. Nautitaan nyt kerrankin mukavasta illasta." Toim Huom samanlaista nautiskelua on noin 5 krt viikossa. Ap
Kai sanoit hänelle että sinulle riitti?
ylipaino on jokaisen oma valinta , lääkitykset yms saattaa vaikuttaa jossainmäärin , mutta ei tee ihmisestä lihavaa .
ruokavaliot kuntoon ja treeniä , ei se sen kummosempaa ole
yleensä ylipainoisella on kaikki asiat pielessä mutta hän ei sitä jostain kumman syystä itse näe, syy on aina jossain muualla .
selkärankaa asioihin , itselle hyvä ruokavalio ja liikkuminen on elämäntapa .
monesti ylipainoinen luulee että hän liikkuu tarpeeksi ja että hän syö "hyvin" , mutta ulkopuolinen näkee totuuden mikä on selkärangattomuus ja itsekurin puuttuminen kokonaan .
Voi johtua kilpparista tuo lihominen tai stressistä.
Kannattas mitata ferritiini.
Siinä vaiheessa, kun "laihduttaja" alkoi kirjaa lukiessaan lappaa kinkkuleikkeleitä suuhunsa yksi toisensa jälkeen, loppui minulla "laihduttajan" tukeminen. Kun huomautin leikkeleiden syömisestä, hän totesi: "Nämä on vähärasvaisia, ei nämä lihota."
Sama "laihduttaja" vaihtoi 40% rasvaa sisältävän levitteen tilalle majoneesin, jossa on enemmän kaloreita kuin siinä levitteessä, ja majoneesia hän laittoi leivälle varmaan 3-4 kertaisen määrän verrattuna siihen, mitä aikaisemmin laittoi levitettä.
Ei paljon kiinnosta tukea laihduttajaa, joka pelkän intuition perusteella päättää, mikä ei lihota, ja syö sitä sitten juuri niin paljon kuin mieli tekee. Ei yhtään katso tuotteiden energiapitoisuuksia tms. Jos teen oikeasti vähäkalorista ruokaa, hän syö sitä vain ihan vähän, ja lisäksi sitten omia kaloripommejaan.
Minä olen miehesi naispuolinen vastine. Ostan liian pieniä vaatteita, syön huonosti, aloitan kuureja oikein viimeisen päälle ja pian ollaan taas lähtöruudussa. Tunnen syyllisyyttä, huonommuutta ja yksinäisyyttä, kun tiedän että olen yksin tämän ongelman kanssa. Se ongelma on paljon syvemmällä, kuin siinä syömisessä ja pienissä vaatteissa.
Ymmärrän miesystäväni kyllästymisen, ja sen ettei tämä jaksa juuri asiaan puuttua. Kysyy vain aina välillä onko kuuri menossa, jotta tietää mennä ulos syömään, kun tapanani ei ole silloin kokkailla tälle.
Kuulostaa jonkinlaiselta kausittaiselta masennukselta. Mitä miehellesi ja parisuhteellenne kuuluu muuten?