Lue keskustelun säännöt.
Kuinka jaksatte tukea puolisoa esim laihdutuksessa jos siinä ei koskaan tapahdu mitään oikeaa muutosta?
21.09.2022 |
Ollaan oltu vajaa 10v yhdessä. Jo tavatessa puoliso oli ylipainoinen, selitti sitä vaikealla erolla ja burnoutilla joista oli juuri toipunut. Harrasti liikuntaa kuitenkin monta kertaa viikossa ja söi minun nähdäkseni ihan hyvin.
No vuosien saatossa on käynyt ilmi että tämä "liikunnallinen" mies ei olekaan jatkuvasti kovin liikunnallinen. Saa puuskia jolloin liikkuu enemmän, nämä kestävät yleensä noin kuukaudesta kahteen. Kotona ei juurikaan syö ellei ole jotain pizzaa, hampurilaisia, karkkia tai sipsejä tarjolla. Vetää töissä siis älyttömät ruokamäärät koska on noin 40 kg ylipainoinen.
Polttaa tupakkaa, liikkuu vähän, syö huonosti. Olen kannustanut terveellisiin elämäntapoihin mm pyytämällä liikkumaan kanssani tai tekemällä terveellistä ruokaa. En ole koskaan moittinut hänen ulkonäköään. Jotenkin hän vaan on joko sokea itselleen tai sitten ei halua myöntää ongelmiaan.
Kävi terveystarkastuksessa ja on kuulemma täysin terve. No kyselin enemmän ja huono kolesteroli oli kohalla ja tietty ylipainoa mutta muuten on kaikki reilassa. Edes tupakointia ei (taaskaan) suositeltu lopettamaan. Nyt hän kuitenkin taas kerran aikoo ottaa itseään niskasta kiinni ja lähti lenkille.
Ihan kiva mutta tämä on ehkä kymmenes kerta tänä vuonna kun aloittaa taas elämään terveellisesti. Uskon hänen onnistumiseensa nolla prosenttia. Hän pettyi kun en nyt täysillä lähtenyt hehkuttamaan kuinka upeaa ja hienoa hänen elämäntaparemonttinsa on. Tupakointiakin koko ajan vähentää. On tehnyt niin nyt 4,5 vuoden ajan, jopa lääkekuurin syönyt. Lääkekuurin aikana kuulemma sai polttaa, se kuului asiaan siinä lopettaessa. En usko pätkääkään että koskaan lopettaisi mutta kovalla innolla sitäkin tekee koko ajan ja koko ajan mun täytyisi kehua.
Tekis vaan mieli sanoa että uskoni häneen on nolla koska koskaan ei saa aikaan muuta kuin muutaman kilon painon pudotuksen ja sitten ne tulee viikossa korkojen kera takaisin
Plääh.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
ylipaino on jokaisen oma valinta , lääkitykset yms saattaa vaikuttaa jossainmäärin , mutta ei tee ihmisestä lihavaa .
ruokavaliot kuntoon ja treeniä , ei se sen kummosempaa ole
yleensä ylipainoisella on kaikki asiat pielessä mutta hän ei sitä jostain kumman syystä itse näe, syy on aina jossain muualla .
selkärankaa asioihin , itselle hyvä ruokavalio ja liikkuminen on elämäntapa .
monesti ylipainoinen luulee että hän liikkuu tarpeeksi ja että hän syö "hyvin" , mutta ulkopuolinen näkee totuuden mikä on selkärangattomuus ja itsekurin puuttuminen kokonaan .
Missähän olivat selkärankasi ja itsekurisi, kun oikeinkirjoitusta opetettiin; ongelma ei ihan pieni ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ylipaino on jokaisen oma valinta , lääkitykset yms saattaa vaikuttaa jossainmäärin , mutta ei tee ihmisestä lihavaa .
ruokavaliot kuntoon ja treeniä , ei se sen kummosempaa ole
yleensä ylipainoisella on kaikki asiat pielessä mutta hän ei sitä jostain kumman syystä itse näe, syy on aina jossain muualla .
selkärankaa asioihin , itselle hyvä ruokavalio ja liikkuminen on elämäntapa .
monesti ylipainoinen luulee että hän liikkuu tarpeeksi ja että hän syö "hyvin" , mutta ulkopuolinen näkee totuuden mikä on selkärangattomuus ja itsekurin puuttuminen kokonaan .
Samaa mieltä. Lääkkeet voivat lisätä ruokahalua tai kerryttää nestettä, mutta on ihan jokaisen oma asia mitä suuhunsa laittaa. Ja nopeat hiilarit kerryttävät nestettä joten hiilareita vähentämällä saa sitä nesteen kertymistäkin vähemmäksi. Ja liikunta parantaa aineenvaihduntaa eli vähentää nesteen kertymistä ja on vaihtoehto istumiselle ja syömiselle. Ja jos tekee mieli sokeria niin ravintosisältö ja kcal-määrä on ihan eri jos syö pullaa kuin jos syö omenoita. Ja vaikka kuinka tekee mieli syödä, niin silti voi käydä vaikka kävelyllä, tehdä kehonpainotreeniä, siivota, tai vaikka opetella neulomaan tai virkkaamaan, jos kaipaa käsille jotain tekemistä. Sen sijaan että käyttää käsiään ruuan lapioimiseen suuhun, voi käsiä käyttää vaikka sukkapuikkojen heiluttamiseen tai kaappien tai varaston läpikäymiseen.
Moni syö vähän väliä "ettei vain tule nälkä" ja napostelee koko ajan kun "muuten tulee nälkä". Nälkähän ei ole vaarallinen vaan ihan toivottava tunne, ja sen oman näläntunteen saa helposti sekaisin jos koko ajan mussuttaa jotain, ei juo riittävästi vettä, tai litkii aamusta iltaan jotain mehua tai pepsimaxia.
Ja monilla ongelmana on ihan liian isot annoskoot. Vaikka söisit pelkkää kurkkua ja porkkanaa iltapalaksi, niin ei niitäkään pidä syödä niin paljon että maha venyy ja ruoka yrittää jo nousta takaisin ylös. Annoskoot järkeviksi, eli ei tarvitse syödä niin että koko ajan on maha täynnä tai niin että joka aterialla on maha täynnä. Ja pitäisi opetella syömään hotkimatta niin että aivoilla olisi aikaa tajuta että ravintoa lapataan suuhun. Ja se vedenjuonti. Aamu pitäisi aloittaa sillä että juo puoli litraa vettä ja päivän mittaan juoda välillä vähän vettä, ja aina kun meinaa olla nälkä, niin pitäisi ensin juoda lasillinen vettä, ettei elimistö erehdy luulemaan janoa näläksi.
Itse en jaksaisi aloittajan miehen kaltaista ihmistä yhtään.
Olen itse hoikka, mutta en siksi, että minulla olisi jotenkin "ihmegeenit" tai "kalorit vain katoavat johonkin". Kyllä minäkin lihon jos syön liikaa. Välillä mässään liikaa ja se kyllä näkyy ja tuntuu. Mutta on helpompi laihduttaa kaksi kiloa kuin kaksikymmentä kiloa, ja ruokamenotkin pienenevät kun syön vähemmän, ja rahaa säästyy kun ei tarvitse ostaa uusia vaatteita siksi että edelliset ei mahdu päälle, joten minulla on monta syytä pitää kilot kurissa.
Ja minulla on myös kilpirauhasen vajaatoiminta. Oireilin 11 vuotta ennen kuin lopulta sain lääkityksen. Enkä siltikään lihonut muodottomaksi, kun elintavat ja varsinkin ruokavalio on kunnossa. Yleensä ne jotka paisuvat kuin pullataikina kilpparivajiksen vuoksi, syövät ihan väärin ja ihan liikaa, ja sillä ruokavaliolla paisuisi kyllä ihan tervekin ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Eilinen terveysintoilu päättyi eilen. Osittain varmasti omaakin syytäni. Olin harrastanut 2,5h liikuntaa ja pyysin tuomaan kaupasta jonkun pienen suklaapatukan illaksi, siis esim Jim tai dacapo. Mies kysyi saako siitä puolet ja sanoin että tottakai. Alettiin katsoa leffaa illalla ja hän kaivoi esiin limupullon ja kuusi suklaapatukkaa. Ihmettelin että mitä sille puolikkaalle patukalle tapahtui niin vastaus oli että "kun ne on niin pieniä. Nautitaan nyt kerrankin mukavasta illasta." Toim Huom samanlaista nautiskelua on noin 5 krt viikossa. Ap
Miksi ihmeessä pyydät miestä tuomaan kaupasta sinulle suklaapatukan "palkinnoksi" liikunnasta? Syö suklaasi muualla kuin toisen edessä.
Hommatkaa joku yhteinen harrastus. Esim. geokätköily ei maksa mitään, siinä saa huomaamatta liikuntaa ja se koukuttaa. Sitä voi harrastaa koska vaan ja missä vaan maailmalla. Kaksin mukavampaa kuin yksin.
Mitä jos hän pyytäisi reseptin lääkäriltä Ozempiciin? Siinä on se etu, että paino putoaa nopeasti noinkin ylipainoisella ja tuloksia näkyy, se auttaisi jatkamaan.
Anna hänen olla rauhassa. Tuommoinen parempi yliminä parisuhteessa voi oll jopa syy ettei laihdu.
Ja kaikkihan ovat sekä henkisesti että fyysisesti aina sellaisessa kunnossa, että pystyvät treenaamaan niin paljon kuin haluavat, ja muutenkin urheilua harrastamaan. Eikä elämäntilanne ikinä voi olla niin kiireinen ettei kerkeisi harrastaa kahta tuntia päivässä liikuntaa.
Jos ihmisellä on lääkitys, jonka syyksi hän laittaa lihomisensa, hänellä on elämässään isompiakin ongelmia kuin se ylipaino. Eivät terveet yleensä syö lääkkeitä.