Lue keskustelun säännöt.
Miten kommunikoida vanhempien kanssa, jotka yliholhoavat 34-vuotiasta?
19.09.2022 |
Vanhempani ovat olleet aina ylisuojelevia ja nähneet kaikkialla ympärillään vaaroja. Isäni esimerkiksi heitti minut kouluun 13-vuotiaaksi ja sain vasta 14-vuotiaana luvan käyttää yksin bussia.
Aikuisena, kun aloin matkustella, joudun soittelemaan heille useamman kerran päivässä. Esimerkiksi New Yorkissa puolisoni kanssa muistan. että puheluita tuli 3-5 päivässä.
Kun olin lähdössä Malesiaan reissuun siskoni kanssa (emme olleet matkustaneet koskaan kaksistaan), vanhempani pakottivat minut ottamaan puolisoni mukaan ja maksoivat hänen lippunsa.
Minuunkin on tarttunut heidän pelkoaan ja varautuneisuuttaan kasvatuksen mukana, ja aikuisena olen yrittänyt opetella siitä pois.
Olen nyt lähdössä ensimmäistä kertaa noin kahdeksaan vuoteen kaukomatkalle, tällä kertaa yksin. Olen menossa Thaimaahan joogaretriitille, jossa haluan nimenomaan rauhoittua omissa oloissani, mahdollisimman paljon poissa puhelimelta.
Pohdin nyt, minkä strategian ottaisin. En halua jättää matkastani kertomatta, koska sekään ei ole aikuisaista, mutta en myöskään jaksa sellaista jatkuvaa soittelua ja varmistelua. Tiedän, että heti kun kerron reissustani, alkaa vakuuttelu, joka vaatii minua jäämään kotiin ja saan kuulla kaiken mahdollisen kyseisen maan vaarallisuudesta. Heidän huolensa hieman surettaa minua, koska on varmasti raskasta elää tuollaisen jatkuvan pelon kanssa. Mutta toisaalta ei ole minun vastuullani rauhoitella heitä. Toki on kiva ilmoitella välillä että on hengissä ja vaikka lähetellä kuvia, mutta en ole heille mitenkään tilivelvollinen.
Olen jotenkin umpikujassa vanhempieni kanssa. Kun olen aiemmin ottanut puheeksi sen, miltä heidän holhoamisensa tuntuu, heidän reaktionsa on vain, että "ei me mitään holhota" ja "ei me voida itsellemme mitään". Eli kieltävät täysin, että heidän käytöksessään olisi mitään hassua. Heillä on tapana myös syyttää minua epäkiitolliseksi ja itsekkääksi, kun en toimi heidän toiveidensa mukaan.
Esimerkiksi yhdellä vaellusreissulla Suomessa odotin vuorokauden, ennen kuin soitin isälleni takaisin, koska halusin vain pitää yhden taukopäivän. Kun sitten soitin, siellä oli itkuiset vanhemmat vastassa, jotka syyttivät minua piittaamattomaksi. Loppureissu soiteltiin joka päivä.
Kommentit (19)
Onpas ahdistava tilanne. Luulen että tuossa pitää vain hyväksyä että et selviä asiasta siististi. Itkua ja syyllistämistä tulee taatusti ja pitkään. Ja se pitää vain kestää.
Itselläni tuli herääminen kun ensi kertaa kysyin itseltäni, mikä oikeus äidilläni on tehdä oloni niin kurjaksi. Ymmärsin että hän ei välitä tunteistani yhtään mitään, joten minun ei tarvitse välittää hänen. Otin etäisyyttä. Lakkasin käymästä jouluna, vierailut vähensin pariin kertaan vuodessa. Valitusta ja syyllistämistä tulee edelleen ajoittain 8 vuotta myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rupea holhoamaan vanhempiasi samanlaiste niin viiden vuoden päästä max anelevat armoa jo.
"Toki on kiva ilmoitella välillä että on hengissä ja vaikka lähetellä kuvia, mutta en ole heille mitenkään tilivelvollinen."
Hyvä kun kerroit meille muillekin, ettei aikuinen ole tilivelvollinen. 🤦🏻🤦🏻
Jos voisi sopia, että soitat kerran viikossa, ja että ko. reissun tarkoitus on nimenomaan olla omassa rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Ilmoitat vanhemmillesi, että laitat viestin korkeintaan kerran päivässä. Julmaa kyllä, mutta holhoamisesta ei pääse eroon kuin mielipahaa aiheuttavalla riuhtaisulla.
Miksi tarvitsee viestitellä edes joka päivä? Napanuora poikki ja sanoo, että laitan viestiä kerran viikossa. Ei 34-vuotiaan enää tarvitse ilmoitella menemisistään jatkuvasti vanhemmille, kyllä he vähitellen tottuvat vähempään yhteydenpitoon, vaikka aluksi protestoivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rupea holhoamaan vanhempiasi samanlaiste niin viiden vuoden päästä max anelevat armoa jo.
Mikä v....n SAMANLAISTE?!?!?
Ei auta kuin kylmä linja, olla vastaamatta ja kommunikoimatta enempää kuin jaksaa/huvittaa, vaikka ne sitten siellä peloissaan kuvittelevatkin kaikkia kauheuksia että varmaan sille on käynyt jotain tms. Ja tosiaan voi olla myös kertomatta. Itsekin kävin tässä työmatkalla viime viikolla mutta en kertonut vanhemmille etukäteen koska ne olisivat stressanneet sitä kauheasti, miten pärjään lentokentillä, miten on taskuvarkaita ja huijareita ja murhamiehiä joka paikka täynnä ja minä viaton pienikokoinen nainen yksin siellä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Toki on kiva ilmoitella välillä että on hengissä ja vaikka lähetellä kuvia, mutta en ole heille mitenkään tilivelvollinen."
Hyvä kun kerroit meille muillekin, ettei aikuinen ole tilivelvollinen. 🤦🏻🤦🏻
Sanon tämän lähinnä itselleni ääneen, jotta sisäistäns en. Kun on kasvanut ilman terveitä rajoja ja erkaantumista omista vanhemmistaan, niin pitää ihan kädestä pitäen opetella ja opetata itselleen asioita, jotka ovat terveessä kodissa kasvaneille itsestäänselvyyksiä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos voisi sopia, että soitat kerran viikossa, ja että ko. reissun tarkoitus on nimenomaan olla omassa rauhassa.
Voisi ja voisi. Perhe, jossa puhutaan paljon muttei asiaa on surullinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kysyy, miten nostaa kissa pöydälle.
Olen luullut, että perheissä jossa soitellaan ja keskustellaan olisi helppo puhua myös vaikeista asioista. Mutta niin ei olekaan, avoimuus puuttuu sitten kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Ap kysyy, miten nostaa kissa pöydälle.
Olen luullut, että perheissä jossa soitellaan ja keskustellaan olisi helppo puhua myös vaikeista asioista. Mutta niin ei olekaan, avoimuus puuttuu sitten kuitenkin.
Ei todellakaan mene puheen määrä ja puheen syvyys aina yksyhteen. Tässä on enemmän jonkinlaisesta riippuvuussuhteesta ja näennäisestä läheisyydestä kyse. Osittain siksi, että toinen osapuoli ei ole valmis tulemaan vastaan. Vanhempani eivät ole koskaan suostuneet kuuntelemaan minun näkökantojani.
Vanhempani kehystävät holhoamisen huolenpidoksi. Minulle valtava oivallus oli, kun tajusin, että sehän on hyvin itsekästä. He haluavat itsekkäästi pitää minusta kiinni, koska eivät pysty päästämään irti. Oikeasti epäitsekästä on irtautua omasta lapsestaan, antaa tämän päättää omista menemisistään, ja sietää epävarmuutta ja huolta. Eli olla itse vastuussa omista tunnereaktioistaan. Sen sijaan, että dumppaa kaiken aikuisen lapsensa päälle, jolloin lapsi joutuu olemaan vastuussa vanhempiensakin tunteista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuohon auta mikään muu kuin ilmoittaa, että et ole reissun aikana tavoitettavissa etkä todennäköisesti edes laita viestiä ja jos kuolet niin sitten kuolet. Draaman määrä heiltä tulee olemaan suuri vaikka lupaisit laittaa viestiä joka päivä, ja siinä menee koko irtautumisidea pilalle. Et ole yksin siellä joogareissussa, joten saat kyllä apua paikalla olijoilta jos jotain tapahtuu.
Muistan kun olin joskus hieman päälle täysi-ikäisenä viikon hoitamassa sukulaiseni koiria yksin maalla. Odotin innolla että saan olla siellä ihan omassa rauhassa ilman muuta seuraa kuin ne koirat. No heti ekana päivänä ylihuolehtiva mummini soittaa että miten pärjäät siellä, puhuu puoli tuntia ja ilmoittaa lopuksi että hän soittaa joka päivä ja varmistaa miten pärjään. Möläytin onneksi vaistomaisesti, että et muuten soita, kun näin sieluni silmin että rentouttava landereissuni menee pilalle kun mummi kyttää missä olen ja mitä teen. Sovittiin sitten että soittelee loppuviikosta kerran miten on mennyt.
Kuten täällä jo kirjoitettiinkin, katkaise nyt se napanuora. Olet ollut aika tossukka, kun vanhempasi ovat saaneet pakottaa puolisosi jo jollekin lomalle mukaan. Mielestäni jo täällä ehdotettu lupauksesi, että kerran päivässä - vaikka iltaisin - luet viestit ja vastaat, on hyvä.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten täällä jo kirjoitettiinkin, katkaise nyt se napanuora. Olet ollut aika tossukka, kun vanhempasi ovat saaneet pakottaa puolisosi jo jollekin lomalle mukaan. Mielestäni jo täällä ehdotettu lupauksesi, että kerran päivässä - vaikka iltaisin - luet viestit ja vastaat, on hyvä.
Tsemppiä!
Olin silloin 22-vuotias ja vanhempani vetosivat ilkeästi äitini paniikkihäiriöön. Että hänelle tulee niin kamala olo, sellainen olo kuin kuolisi, kun hän täällä huolehtii että miten se nuori tyttö siellä pärjää, ajattele nyt vähän äitiäsikin. Oli rumaa peliä. Ja rumaa myös se, että isäni käyttää toista ihmistä välikappaleena myös omalle huolelleen.
Mutta enää en lähde tuohon kuvioon mukaan. Olen nyt sellaisessa välitilassa, jossa ignoraan heidän viestinsä kokonaan ja olen vihainen heille, ja olen kerran yrittänyt ottaa asian puheeksi, mutta se ei johtanut mihinkään. Haluan löytää jonkun välitilan tästä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten täällä jo kirjoitettiinkin, katkaise nyt se napanuora. Olet ollut aika tossukka, kun vanhempasi ovat saaneet pakottaa puolisosi jo jollekin lomalle mukaan. Mielestäni jo täällä ehdotettu lupauksesi, että kerran päivässä - vaikka iltaisin - luet viestit ja vastaat, on hyvä.
Tsemppiä!Olin silloin 22-vuotias ja vanhempani vetosivat ilkeästi äitini paniikkihäiriöön. Että hänelle tulee niin kamala olo, sellainen olo kuin kuolisi, kun hän täällä huolehtii että miten se nuori tyttö siellä pärjää, ajattele nyt vähän äitiäsikin. Oli rumaa peliä. Ja rumaa myös se, että isäni käyttää toista ihmistä välikappaleena myös omalle huolelleen.
Mutta enää en lähde tuohon kuvioon mukaan. Olen nyt sellaisessa välitilassa, jossa ignoraan heidän viestinsä kokonaan ja olen vihainen heille, ja olen kerran yrittänyt ottaa asian puheeksi, mutta se ei johtanut mihinkään. Haluan löytää jonkun välitilan tästä.Ap
Hyvä, että olet saanut pidettyä rajan. Mun äiti on samanlainen ja olen tajunnut, että ongelma on _hänellä_ eikä se ratkea sillä, että minä olen aina tavoitettavissa ja toimin aina hänen tahtonsa mukaan. En voi korjata häntä.
Voit varsin hyvin kertoa vanhemmillesi jo etukäteen, että laitat reissusta esim. vain kaksi viestiä (tai miten sitten aiotkin toimia). Näin eivät hätäile turhaan, kun asiasta on jo selkeästi etukäteen ilmoitettu. Eihän tuo vanhempiesi toiminta normaalia ole.
Tämä mitä moni on ehdottanut: laitat heille selkeän tiedon, että olet reissussa tietyn ajanjakson, haluat olla rauhassa ja aiot laittaa Suomeen päin viestejä vain muutamina reissupäivänä: x, y ja z. Muulloin et välttämättä edes lue viestejä. (Ei tarvitse olla totta kaikkien kohdalla, mutta heidän viestit jätät lukematta. :D)
Eiväthän he sitten voi väittää olevansa huolissaan viestien puutteesta, kun niitä ei kuulunutkaan tulla enempää.
Niin ja kerro vasta viime hetkellä! Esim. kolme päivää ennen. Ellei asia syystä tai toisesta tule pakottavasti esille aiemmin (jos yrittäisivät tehdä suunnitelmia kanssasi matkan päälle).
Ilmoitat vanhemmillesi, että laitat viestin korkeintaan kerran päivässä. Julmaa kyllä, mutta holhoamisesta ei pääse eroon kuin mielipahaa aiheuttavalla riuhtaisulla.