Jos tekee tarkoituksella lapset pienellä ikäerolla niin ei saisi valittaa!
Että ottaa päähän puistoporukassa muutamat äidit, joilla on useampi lapsi pienellä ikäerolla.
Sitten ollaan niin kauhean väsyneitä kun vauva valvottaa ja edellinen ja edellinenkin vielä. Ja vaippaikäisiä 2 tai 3, niin on rankkaa.
Kuulostaa kuin koko elämä olisi yhtä tuskaa. Lapset jotain elämän pilaajia.
Jos se edellinen vielä valvottaa öisin, on kovin sairas tai allerginen tai mitä vaan rankkaa, niin eikö voi hieman odottaa sen raskaaksi hankkiutumisen kanssa?
Ja jos päättää silti saada uuden lapsen, niin voisiko olla valittamatta siihen sävyyn, että koko elämä on pilalla ja olen niiiin väsynyt?
Oma valinta!
Kommentit (61)
ei saa valittaa kun lapset kärsii yksinäisyydestä eikä sisaruksista ole samantasoista seuraa toisilleen eikä lapset opi sosiaalisuutta ja porukassa leikkimistä kotona luontevasti
kun ihan oikeasti täytyy luoda kaverisuhteita! Ei siinä mitään sosiaalisuutta opi, jos äiti pyöräyttää muutaman lapsen max parin vuoden välein toisilleen leikkikavereiksi. Vasta sitten oppii sosiaalisuutta, kun pitää ihan itse luoda niitä kaverisuhteita naapuruston lapsiin, harrastuksissa, tarhassa, koulussa, jne. Nykyään av:lla jopa valitetaan sitä, että sisarukset eivät leiki muuta kuin toistensa kanssa! No ei ihme, jos ne sisarukset on tehty vain toistensa seuraksi, nyhjätään päivät kotona tai omassa pihassa. Sama touhu jatkuu sitten tarhassa...
ja sitten kun vauva syntyy esikoinen jatkaa päiväkodissä täysipäiväisenä, koska äiti ei PYSTY järjestämään hänelle tekemistä, kun vauvaakin pitää ihan imettää. No, eipä ainakaan pitäisi rankkuudesta valittaa...
useampaa kuin yhtä lasta ensisijaisesti sen takia, että heistä olisi seuraa toisilleen. Ja mihinkähän perustuu tuokin, että useamman lapsen perheet "nyhjäisivät päivät kotona"? En ole moista huomannut. Enemmän tuo on äidin/ vanhempien persoonasta kiinni.
Meidän lapsillamme, joilla on pieni ikäero, on aina ollut myös omia kavereita. Nyt ovat jo 6- ja 7-vuotiaita, erittäin sosiaalisia lapsia.
ei saa valittaa kun lapset kärsii yksinäisyydestä eikä sisaruksista ole samantasoista seuraa toisilleen eikä lapset opi sosiaalisuutta ja porukassa leikkimistä kotona luontevasti
kun ihan oikeasti täytyy luoda kaverisuhteita! Ei siinä mitään sosiaalisuutta opi, jos äiti pyöräyttää muutaman lapsen max parin vuoden välein toisilleen leikkikavereiksi. Vasta sitten oppii sosiaalisuutta, kun pitää ihan itse luoda niitä kaverisuhteita naapuruston lapsiin, harrastuksissa, tarhassa, koulussa, jne. Nykyään av:lla jopa valitetaan sitä, että sisarukset eivät leiki muuta kuin toistensa kanssa! No ei ihme, jos ne sisarukset on tehty vain toistensa seuraksi, nyhjätään päivät kotona tai omassa pihassa. Sama touhu jatkuu sitten tarhassa...
useampaa kuin yhtä lasta ensisijaisesti sen takia, että heistä olisi seuraa toisilleen. Ja mihinkähän perustuu tuokin, että useamman lapsen perheet "nyhjäisivät päivät kotona"? En ole moista huomannut. Enemmän tuo on äidin/ vanhempien persoonasta kiinni.
Meidän lapsillamme, joilla on pieni ikäero, on aina ollut myös omia kavereita. Nyt ovat jo 6- ja 7-vuotiaita, erittäin sosiaalisia lapsia.
että pitää tehdä ainakin se toinen lapsi, jotta esikoisella olisi seuraa. Mutta kun ei se nyt vaan ole minkään sortin sosiaalisuutta, jos vain oman perheen kesken ollaan. Vai sanoisitko itseäsi sosiaaliseksi, jos olisit tekemisissä vain kumppanisi kanssa?
väsymystä. Nyt kun olen neljän lapsen äiti, huomaan, että työpaikalla saikulla ja väsyneitä kitisijöitä on edelleen eniten nämä lapsettomat sinkut.
Kumma homma.....
osa on tainnut pistää sen kakkosen alulle, kun eka on ollut vasta ihan pieni (muutamia kuukausia) ja jos on ollut helppo pikkuvauvavaihe, ne vaikeudet on tulleet esille vasta kun ollaan jo oltu paksuna uudelleen... Sitten se rankkuus onkin yllättänyt ja iskenut toden teolla päin pläsiä.
Itselläni lasten ikäero on kyllä juuri rankkuudenkin vuoksi miltei 6 vuotta.. esikoinen oli aivan karmea koliikkitapaus ja kaikki muukin tuntui menevän vaikeimman kautta.
esikoinen oli vasta 3 kk ja helppo vauva niin vauvakuumehan siinä tuli. Kyllä on ollu raskasta reilun vuoden ikäerolla heillä, mutta sitä saa mitä tilaa.
jos lapsia on kaksi, mutta kyllä mä tiedän tapauksia, jossa lapsia on 3-4.
Joten ihan yllätystä rankkuus ei voi olla.
-ap
eikä se ollut ollenkaan rankkaa vaan ihanaa kun pikkuisia vilisi joka nurkassa. Pienestä asti heillä on seuraa toisistaan ja ihen pienille ei ehtinyt tulla mitään kateellisuusjuttujakaan uuden sisaruksen syntyessä. Mun mielestä on vanhemmille helpompaa tehdä koko katras nopeaan tahtiin, ja lapsille tietysti mukavaa kun aina on leikkikaveri eikä mikään puolitympääntynyt aikuinen joka ei osaa samalla tavalla innostua leluista.
Vanhemman ja nuoremman ikäeroa yli 17 v,ja nuoremman toiseksi nuorimman9 vuotta . Olemme halunneet että saimme nauttia, jokaisen vauva ajasta täysin. Eipä tullut väsymystä eikä muitakaan ongelmia.
Saatiin kaksoset ja selvittiin melkein järjissään vauva-ajasta. En todellakaan tee vielä pitkään aikaan lisää lapsia, koska tiedän etten jaksa. Kaksoset täyttää kohta 2v..
Asia on niin että ne jotka tekevät lapset lyhyillä ikäeroilla ovat kaukaa viisaita. Pikkulapsivaihe on silloin rankka, mutta se on todella pieni aika lapsuudesta! kun sen on kestänyt valitellen ja huokaillen, niin koittaa huomattavasti mukavammat ajat kuin niille joilla on pidemmät ikäerot. Lapsista on nääs seuraa toisilleen eivätkä ne koko ajan roiku vanhemmissa kärttämässä tekemistä.
Ja tämä on taivahan tosi!!!
Kokemusta on kummastakin: ensin kolme ihan putkeen, sitten seuraavat 6v ja 5v ikäeroilla edelliseen. Jos olisin suunnitellut enkä saanut vimppoja vahinkoina, niin olisin tehnyt heidätkin ihan vuoden välein.
Meillä on neljä helppoa lasta.
Tai osataan tehdä jotain oikein, asenne kohdallaan tai miten vaan.. ;)
Mikä sinua syö? Et koskaan valita?
Eikö nainen enää saa puhua sen jälkeen vastoinkäymisistään kun on synnyttänyt?
Jokainen itse valintansa tekee, voi valita yhden lapsen ja päästä helpommalla tai monta lasta pienellä ikäerolla ja tuplasti työtä ja väsymystä.
T.yhden lapsen äiti
Miten niin tuplasti työtä.
Kyllä tuo tuplasti onneakin!
En minä ole ollut väsynyt yhden tai neljän lapsen vanhempana.
Mistä sinä tiedät miten ihmiset väsyy? Ehkä sinä et jaksaisi kahta. Miten se on minulta pois?
11
Aloitusviestissänihän puhuin siitä valittamisesta.
Eli senkun teette lapsia vuoden ikäeroilla, mutta älkää sitten valittako!
Jos omavalintaisesti "on kaukaa viisas" ja tekee ne lapset perätysten, niin olkaapa sitten tyytyväisiä. Olkaa niitä kaukaa viisaita ja nauttikaa, älkää valittako, niinkuin teitä olisi suurkatastrofi kohdannut!
-ap
Ratkaisunsa ja todellakin olisin varmaan väsynyt kahden tai kolmen lapsen äiti, jos ne olisivat pienellä ikäerolla, turha sitä on kiistää. Sinä et varmaan koskaan ole väsynyt?! Mutta todellakin sitten on turha valittaa, jos on itse valintansa tehnyt.
T. yhden lapsen äiti
milloin mistäkin.
On rankkaa duunissa, sinä sanot ota loparit.
On rankkaa elämässä, sinä sanot tapa ittes.
Mikäs on sun oikeutes tulla valittamaan valittajista. Jos kuuntelet valituksia, ei sulla ole oikeutta valittaa siitä. Leikkaa korvas irti ja oo hiljaa.
Heheh.
Arvoisa AP,
Todellakin jokainen äiti, isä, jokainen eläkeläinen, jokainen lapsi, jokainen kansalainen, veteraani, varusmies, koululainen, työtön, työmies jne jne... SAA "VALITTAA"!
Kaikilla ihmisillä on oikeus purkaa tuntojaan ja keventää oloaan ja jakaa ja kuulla elämän asioita. Se ei tarkoita että olisi kiittämätön tai tyytymätön asioihin vaan sillä voi parhaassa tapauksessa estää sisälleen patoutuvia pahoja tunteita!
Saahan töistäkin valittaa vaikka sinne on tietoisesti menty! JA saahan aviomiehestäkin motkottaa vaikka tietoisesti on alttarille kävelty!
AP, sulje korvasi tai korjaa asenteesi!
Suomi on sulkeutuneiden sankareiden luvattu maa jossa pidetään suu kiinni ja jaksetaan esittää että kaikki on ok... vaikkei ole... ja lopun kertoo ehkä iltapäivälehti...