Rehellisesti opettajat, annatteko nuneroita myös sen perusteella tykkäättekö oppilaasta vai ette?

Mulla ainakin oli yliopistossa todella pikkumaisen ja epävarman oloinen opettaja. Olin aikuisopiskelija ja oltiin yhtä korkeasti koulutettuja. Antoi sitten yllättävän huonon numeron kandista. Ei varmaan kestänyt, että kyseenalaistin tai ehdotin itse jotain. Selvästi näpäytti arvosanassa, että en luulisi itsestäni mitään. Jotkut on noin epävarmoja..

Ei tietenkään anna

Olen peruskoulun opettaja enkä anna numeroita pärstäkertoimen perusteella. Kaikista oppilaista ei voi pitää, mutta ei se arviointiin vaikuta. Hyvästä työstä annetaan hyvä arvosana.

Mä taisin saada tietyistä oppiaineista osaamiseen nähden liian hyviä numeroita.

Eihän ne tunne kurssin satoja opiskelijoita edes ulkonäöltä. Harvemmin ovat koskaan nähneetkään.

Ihmisen käytökseen vaikuttavasta ajattelusta valtaosa on tiedostamatonta.

Siinä mielessä, että esimerkiksi rajatapauksissa, jos mietin kahden numeron välillä, oppilaan asenne vaikuttaa. Tänä liittyy tykkäämiseen niin, että tykkään enemmän ahkerasta ja sinnikkäästä asenteesta kuin ylimielisestä tai toisia loukkaavasta asenteesta. Jos asenne muuttuu, se voi vaikuttaa myös arvosanaan.

Yläkoulun opettajana en edes mieti tuollaista, pidänkö vai en jostain oppilaasta. Ei meillä ole mitään henkilökohtaista suhdetta. Mielestäni arvioin puolueettomasti. Siitä olen välillä huolissani, vaikuttaako ujous liikaa, koska tuntiaktiivisuus kuitenkin tärkeä kriteeri. Yritän rohkaista hiljaisempia tuomaan esiin osaamistaan.

Itse vastaan oppilaan näkökulmasta, olen aina ollut surkea koulussa mutta aktiivisuus tuntuu vaikuttaneen eniten numeroihini. Paikkasin koko peruskoulun ajan "tyhmyyttäni" sillä että viittasin lähes joka välissä vaikka en oikeasti edes tiennyt vastausta. Lähdin peruskoulusta 9.2 keskiarvolla eteenpäin vaikka häthätään pääsin kirjaa apua käyttäen ysiluokan viimeisen matikankokeen läpi.

Kyllä. Meillä ala-asteella ainut koulukiusaaja oli opettaja.

Ulkonäön ja käytöksen perusteella annoin numerot.

Kokeita oli niin vaivalloista korjata.

T. Ex AMK -ope

Vierailija kirjoitti:

Mulla ainakin oli yliopistossa todella pikkumaisen ja epävarman oloinen opettaja. Olin aikuisopiskelija ja oltiin yhtä korkeasti koulutettuja. Antoi sitten yllättävän huonon numeron kandista. Ei varmaan kestänyt, että kyseenalaistin tai ehdotin itse jotain. Selvästi näpäytti arvosanassa, että en luulisi itsestäni mitään. Jotkut on noin epävarmoja..

No oliko pakko yrittää päteä?

Mun arviointi on täysin läpinäkyvää. Opiskelijat tietävät koko ajan, minkä arvosanan he ovat saamassa. Mutta kivoille on kivempi antaa hyviä arvosanoja kuin tympeille. Ja kivoille harmittaa joutua antamaan huonoja arvosanoja, tympeille sellaisen antaminen on nautinto.

Noin, siinä se on suoraan sanottu.

Vierailija kirjoitti:

Mun arviointi on täysin läpinäkyvää. Opiskelijat tietävät koko ajan, minkä arvosanan he ovat saamassa. Mutta kivoille on kivempi antaa hyviä arvosanoja kuin tympeille. Ja kivoille harmittaa joutua antamaan huonoja arvosanoja, tympeille sellaisen antaminen on nautinto.

Noin, siinä se on suoraan sanottu.

Opetan kieliä peruskoulussa ja komppaan tätä jossain määrin. Minusta huonon numeron antaminen ei ole koskaan kivaa, saatika nautinto, mutta kyllähän niille reiluille, kivoille ja positiivisesti kouluun suhtautuville oppilaille antaa hyviä numeroita mielellään. Kymppejä ovat saaneet ne hiljaiset, mutta selvästi kaiken osaavat, mutta myös ne höpöttävät ja murrosikäiset tuittupäät, jotka myöskin selvästi osaavat oppisisällöt, vaikka harjoittelevat vielä käyttäytymistä.

Vuosiluokan/kurssin alussa käyn läpi arviointikriteerit. Näin ollen ei tule yllärinä, että esim. kotitehtävien teko ja tuntiaktiivisuus vaikuttavat kirjallisten koesuoritusten ohella. Koenumero on selkeä juttu, aktiivisuus on sitten hankalampi kääntää numeroksi. Aktiivisuuttakin on monenlaista, joskus yleinen härvääminen on vain sitä, toisinaan taas tunnin aiheeseen liittyvää, vaikka jotenkin liian pursuilevaa. Persoonaa ei arvioida, mutta persoona vaikuttaa todella paljon erityisesti kielissä. Mietin aina arviointeja tosi tarkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse vastaan oppilaan näkökulmasta, olen aina ollut surkea koulussa mutta aktiivisuus tuntuu vaikuttaneen eniten numeroihini. Paikkasin koko peruskoulun ajan "tyhmyyttäni" sillä että viittasin lähes joka välissä vaikka en oikeasti edes tiennyt vastausta. Lähdin peruskoulusta 9.2 keskiarvolla eteenpäin vaikka häthätään pääsin kirjaa apua käyttäen ysiluokan viimeisen matikankokeen läpi.

Tätä en usko. Ammattitaitoinen opettaja tunnistaa feikkiviittailijan, eikä ylenmääräinen viittailu nosta arvosanoja kiitettäväksi jos koetulokset ovat välttäviä.

T. Ope

Annan parempia numeroita komeille hoikille pojille.

Trauma jäänyt yläasteen liikuntatunneilta. En ollut varakkaasta perheestä, enkä harrastanut mitään lajia. Silti olin kiinnostunut ja aktiivinen liikuntatunneilta. Arvosana oli aina 7-8. Sitten ne , jotka harrasti hienoja lajeja saivat arvosanaksi 10. Kyllähän sen kaikki tiesi, miten numerot jaettiin

Yliopistossa opiskelen ja toisten opettajien kohdalla tuntuu siltä, että pärstäkerroin vaikuttaa... Epäammattimaista mutta totta.

Vierailija kirjoitti:

Yläkoulun opettajana en edes mieti tuollaista, pidänkö vai en jostain oppilaasta. Ei meillä ole mitään henkilökohtaista suhdetta. Mielestäni arvioin puolueettomasti. Siitä olen välillä huolissani, vaikuttaako ujous liikaa, koska tuntiaktiivisuus kuitenkin tärkeä kriteeri. Yritän rohkaista hiljaisempia tuomaan esiin osaamistaan.

Oppilaalla on oikeus tulla arvioiduksi hänelle soveltuvilla tavoilla. Ujoa ei voi rangaista siitä, ettei rohkene viitata. Itse näen sen niin, että tuntiaktiivisuus on muutakin kuin "hölötys" joka asiaan. Ujolla se voi olla sitä, että työskentelee itsenäisissä tehtävissä aktiivisesti, tekee sovitut aikataulun mukaan, ottaa kirjat esille heti jne. Eli on aktiivinen opiskelija hiljaisella tavalla.

Olen itse ekstrovertti ja kouluaikana aina käsi pystyssä. Olen opettaja yläkoulussa. Sitten oma lapseni on se "tapettioppilas", joka on niin ujo, ettei pienenä uskaltanut edes leikkikentällä olla vieraiden lasten kanssa samaan aikaan. Vuodesta toiseen sain palautetta vanhempainvartissa tästä, että lapseni ei viittaa tarpeeksi. Lopulta älähdin yläkouluiässä, että tämä keskustelu ei johda mihinkään ja voisiko niitä aivoja kääntää niin, että hänen ahkeruutensa ja kaiken tekeminen aktiivisesti ohjeiden mukaan on hänen aktiiviisuuttaan. Luokanvalvojakin sanoi, että ennen kuin ehtii virkkeen loppuun, niin tällä on kirja oikeasta kohdasta auki ja kynä kädessä.

Opettajille tekisi hyvää saada toisenlaisia lapsia. Me opettajat olemme useimmat itse olleet niitä aktiivisia lapsia itse. Siksi olikin terveellistä, että toinen lapseni oli aivan eri planeetalta kuin minä ja jouduin alkaa miettimään asenteitani uusiksi. Sitä, miten omia oppilaitani arvioin.

Opetan yläkoulussa. Arvosanat tuloksien mukaan.