Mies kertoi eilen äidilleen vauvauutisia.
Anopin reaktio veti ihan sanattomaksi:
alkoi pohtimaan heti, että mitähän vikoja vauvalla on ja onkohan vammainen. Se niistä iloisista tunnelmista lapsenlapsen suhteen.
Kummassakaan suvussa ei kehitysvammaisuutta ole eli tempas tuon ajatuksen ihan jostain omista aivonystyröistään.
Kommentit (13)
appivanhemmille vauvauutiset, niin he kysyivät: -"Unohtuiko ehkäisy?" Niin ja ikää meillä molemmilla on melkein 30.
en mitään hehkutusta odottanutkaan saati onnitteluja, mutta en tuollaistakaan kommentointia. tosin se ihminen ei ole viimeisen vuoden aikana löytänyt meidän elämästä yhtään hyvää puolta.
mies tuli kotio äidiltään, niin alkoi lukemaan raskausajan tutkimuksista ym tietoa hakemaan. mamma oli papattanut oikein kunnolla tulemaan kaikista epänormaaleista lasten vaivoista. miehellä tietty iski epävarmuus, kun hänelle ensimmäinen lapsi ja äitinsä iskee vettä myllyyn, minkä ehtii.
ap
vastaus oli, kuka sanoi että sinun täytyy yksin täyttää maa? Ja sanoja oli äitini
Mutta älä välitä niin on mun äitikin!
Tuolla sukupolvella tuntuu olevan tapana, että kaikissa tilanteissa pitää aina pelätä pahinta.
Varsinkaan tulevasta vauvasta ei "saa" iloita etukäteen, se kun voi tuoda huonoa onnea.
taas toivoisi, että saataisiin kaksoset.
anopilla on myös mt-ongelmia, joihin ei lääkitys ole viime aikoina ollut ihan kohdillaan. hänellä vaan on paha tapa alkaa levittelemään näitä keksimiään pohdintoja täysinä totuuksina ympäri kyliä.
ei kiinnostaisi yhtään alkaa vastailemaan ihmisten uteluihin lapsen terveydestä. mutta toisaalta, jos joku alkaa kyselemään, niin tietääpähän juttujen alkulähteen.
ap
ja ehkä muistui omat raskausajat mieleen. Ehkäpä anoppisi on itse pelännyt raskausaikoinaan että tuleeko vammainen ym.
Kyllä vaan totuus on se, että huoltakin ne lapset tuovat.
Niillä on taipumus katsoa asioita ihan kummallisista vinkeleistä, tilannetajua ei sitten nimeksikään..
ensimmäinen lausahdus mun anopilta oli spontaani "miksi jo nyt". no tuota miksihän...ikää molemmilla 30+, kun lapsi syntyi, kimpassa oltu lähemmäs 10 vuotta. mitähän olisi pitänyt odottaa?40 ikää ja hedelmöityshoitoja???
appivanhemmat tekivät ihan samoin. Muuta sanottavaa heillä ei ollutkaan kuin kehitysvammaisuuden spekulointi ja siitä raskauden loppuvaiheeseen saakka he olivat kuin koko asiaa ei olisikaan. Suvussa on eräs tapaturmaisesti vammautunut henkilö, mikä lisää todennäköisyyttä saada synnynnäisesti kehitysvammainen lapsi.
aloituksessasi kertomatta anopin mielenterveysongelmasta...no saithan aikaiseksi raflaaman jutun.
...mun anoppi on molempien lasten raskauksista kuultuaan alkanut kauhistella: "jaksattekohan sitten varmasti, miten selviätte rahallisesti yms." Ilmeisesti sen ikäisillä ihmisillä on jokin ihme tarve miettiä kaikki mahdolliset uhkakuvat etukäteen. Voi sitten jälkeenpäin päteä: "mitä minä sanoin, minähän varoitin."
Ärsyttävää!
Ja lisään vielä, että meidän tapauksessa mies oli 30 ja minä 26, kun ensimmäistä aloimme odottaa ja molemmilla vakituiset työpaikat varmalla alalla. Että rahallisesti ongelmia ei ollut odotettavissa.