Mitä tehdä kotona 2,5v kanssa?
Tuon kotihoito vs. päiväkoti -ketjun innoittamana nyt pohdin, että järjestänköhän lapselleni riittävästi aktiiviteettia kotona. Lapsi on jäämässä kotiin myös yli 3-vuotiaana kuopuksen kotihoidon takia, mutta aloittaa 3- vuotiaana kaksi kertaa viikossa kerhossa.
Tällä hetkellä käydään 2 kertaa viikossa avoimessa päiväkodissa, joten sieltä saa sosiaalisia kontakteja. Lisäksi nähdään ainakin kerran viikossa kavereiden lapsia, käydään leikkipuistossa, retkellä, kirjastossa, tapahtumissa tms.
Mutta tosiaan kaipaisin nyt vinkkejä mitä täällä kotona voitaisiin touhuta yhdessä. Tällä hetkellä ulkoillaan 2 kertaa päivässä (jos huono ilma, niin vain kerran) askarrellaan (harjoittelee saksien käyttöä, muttei ole vielä kovin kiinnostunut askartelusta), joskus leivotaan / tehdään ruokaa, maalataan (sormi- ja vesiväreillä), piirretään, leikitään, pelataan lautapelejä, luetaan (kirjoja ja lorukortteja. Toki tehdään myös kotitöitä, joihin lapsi osallistuu.
Miten voisin vielä lisää tukea lapseni kehitystä täällä kotona. Haaveena on pitää lapset kotihoidossa vielä useamman vuoden, mutta onko tämä nyt ihan tuhoon tuomittu ajatus?
Otan vastaan myös vinkkejä askasteluista, leikeistä, aktiiviteeteista mitä kotona voisin järjestää ja mistä näihin saisi ideoita?
Kommentit (8)
Anna sille ipanalle kuukautisvalistusta. Ihan sama onko se tyttö vai poika vai joku muu.
Legot, muovailuvaha, taikataikina.
Istukaa yhdessä ja lukekaa kuvakirjoja.
On tärkeää että on myös hetkiä jolloin olisi itsekseen. Eikä mitään valmiiksi pureksittua tekemistä vaan että itse miettisi mitä tekee.
Ehkäpä silloin kun äiti ottaa tirsat.
Vierailija kirjoitti:
Leiki hänen kanssaan, piirtäkää, maalatkaa, lukekaa kirjaa, leipokaa, hassutelkaa. kuunnelkaa lastenmusaa jne.
Näitä muita tehdään jo päivittäin ainakin jotain, mutta tuo lastenmusan kuuntelu otetaan käyttöön. Sitä ei ollakaan vielä kokeiltu. Kiitos! 😊
Ap
Vierailija kirjoitti:
Legot, muovailuvaha, taikataikina.
Istukaa yhdessä ja lukekaa kuvakirjoja.
On tärkeää että on myös hetkiä jolloin olisi itsekseen. Eikä mitään valmiiksi pureksittua tekemistä vaan että itse miettisi mitä tekee.
Ehkäpä silloin kun äiti ottaa tirsat.
Kiitos, taikataikinaa ei ollakaan kokeiltu vielä! 😊 Myös tuota itsekseen leikkimistä pitää harjoitella lisää. Kotitöihin tai ruoanlaittoon ei aina malta osallistua, niin silloin leikkii kyllä yksinään vaihtelevalla menestyksellä.
Ap
Älä stressaa, hyvin sinulla menee ja touhuamista on ihan riittävästi. Itsellä vanhin ja nuorin lapseni aloitti päiväkodissa 3 vuotiaana, keskimmäinen vuoden iässä. Vanhin ja keskimmäinen ehtivät olla vuoden verran päiväkodissa, kunnes jäin äitiyslomalle ja hoitovapaalle. Aloittivat päiväkodin uudelleen, kun nuorin oli 3, keskimmäinen 5 ja (vanhin oli vuotta aiemmin aloittanut puolipäiväisenä eskarin vuoksi). Hyvin kehittyivät kotihoidossa. Tehtiin palapelejä, luettiin kirjoja piirrettiin, rakennettiin legoja pelattiin pelejä ja ulkoiltiin. Mitä milloinkin. Seuraa ja tappelukaveria oli omasta takaa. Oppivat jakamaan asioita. Jokainen oppi lukemaan ennen eskaria (ei ollut mikään tavoite), laskemaan pikkulaskuja, tiesivät värit jne. Välillä ei tehty mitään, vaan leikkivät keskenään. En mitenkään suunnitellut päiviä ja miettinyt mitä lapsen kasvua kehittävää pitäisi tehdä. Omalla painollaan mentiin. Hyvin pärjääviä aikuisia niistä kasvoi. Omaan lapsuusaikaani nähden paljon enemmän yhdessä touhuamista ja minustakin tuli ihan hyvä, vaikka en päiväkodissa ollutkaan, vaan hoidossa milloin missäkin kylän perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Älä stressaa, hyvin sinulla menee ja touhuamista on ihan riittävästi. Itsellä vanhin ja nuorin lapseni aloitti päiväkodissa 3 vuotiaana, keskimmäinen vuoden iässä. Vanhin ja keskimmäinen ehtivät olla vuoden verran päiväkodissa, kunnes jäin äitiyslomalle ja hoitovapaalle. Aloittivat päiväkodin uudelleen, kun nuorin oli 3, keskimmäinen 5 ja (vanhin oli vuotta aiemmin aloittanut puolipäiväisenä eskarin vuoksi). Hyvin kehittyivät kotihoidossa. Tehtiin palapelejä, luettiin kirjoja piirrettiin, rakennettiin legoja pelattiin pelejä ja ulkoiltiin. Mitä milloinkin. Seuraa ja tappelukaveria oli omasta takaa. Oppivat jakamaan asioita. Jokainen oppi lukemaan ennen eskaria (ei ollut mikään tavoite), laskemaan pikkulaskuja, tiesivät värit jne. Välillä ei tehty mitään, vaan leikkivät keskenään. En mitenkään suunnitellut päiviä ja miettinyt mitä lapsen kasvua kehittävää pitäisi tehdä. Omalla painollaan mentiin. Hyvin pärjääviä aikuisia niistä kasvoi. Omaan lapsuusaikaani nähden paljon enemmän yhdessä touhuamista ja minustakin tuli ihan hyvä, vaikka en päiväkodissa ollutkaan, vaan hoidossa milloin missäkin kylän perheessä.
Kiva kuulla! Meilläkin kerhoista on kyllä tullut hyvää palautetta, että on reipas ja sosiaalinen lapsi. Voi tosin joissain taidoissa olla ikäisiään jäljessä, mutta ei mitään terapioita ole tarvittu, eikä niitä ole neuvolasta väläyteltykään.
Ap
Miten voi noin ison lapsen kanssa olla vielä miettimisen aihe?
Tarhasta haette vain taudit.
Leiki hänen kanssaan, piirtäkää, maalatkaa, lukekaa kirjaa, leipokaa, hassutelkaa. kuunnelkaa lastenmusaa jne.