Lue keskustelun säännöt.
G:Lapsille raivoamisen muodot?
28.07.2008 |
Ihanaa täällä oli raivoamisketju antamassa vertaistukea yhdelle hermonsa kesän aikana usein menettäneelle äidille...
Eli oma uhmikseni käyttäytyy kuin murrosikäinen teini. Naureskelee päin naamaa kun pyydän tekemään asioita ja sama virne jatkuu siinä vaiheessa, kun raivoan. Luulisi, että vähän edes pelottaisi, mutta ei. Ja jos annan rangaistuksen ja sanon, että tänään ei syödä mitään herkkuja, jos ei esm. suostu syömään ruokapäydässä ja temppuilee vaan, sanoo mulle "ite et syö mitään herkkuja tänään" ja tämä toistuu kaikissa riidoissa. Ja voi pojat, kyllä on käyty rakentavia keskusteluja myös ei raivoavassa hengessä, mutta ei ne auta ei sitten yhtään (siltä ainakin tuntuu).
Siinä on tosi hankalaa hillitä omaa raivoaan, kun toinen "haistattelee" käytöksellään päin naamaa. Kysynkin nyt, pysyttekö huutamisessa, vai kuritatteko muuten? Itse olen niin ollut vastaa ruumiillista kurittamista ja olen edelleen, mutta siinä itse tilanteessa olen nyt joutunut raivona valtaan ja tehnyt seuraavaa:
1) Ottanut tiukan otteen tukasta (en kiskonut), kun puhunut lapselle
2) Kantanut todella tiukassa otteessa jäähylle
3) Puristanut poskista sormilla, kun yrittänyt pitää lapsen päätä, niin että katsoo silmiin, kun puhuttelen
Jälkeenpäin tuntuu hirveältä, mutta en pysty hillitsemään itseäni, pitäiskö jo tässä vaiheessa hakea apua?! Nämä kuitenkin "riittävät" minulle ja tiedän, etten koskaan lyö tai tee mitään konkreettista pahaa, vai onko noi yllämainitut jo sitä.
Ja noiden kaikkien tekeminen rajoittunut pariin kertaan ja lapsi nyt 5v.
Miten muilla, pystyttekö pitämään sormet irti?
Kommentit (2)
Jos olet kieltämässä jälkkärin ja lapsi alkaa kieltämään sinua, sivuuta hänen puheensa kokonaan ja puhu päälle jatkaen lausettasi kuin lapsi ei edes mitään olisi sanonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta minua on ainakin auttanut sen muistaminen, että se on oikeastaan vain lapsen puolustautumiskeino. Nauravan pinnan alla on pahaa mieltä ja pelkoakin. Kun sen muistaa, niin oma raivo laantuu huomattavasti.
Ylipäätään noissa tilanteissa parasta on säilyttää itse maltti, olla päättäväinen ja napakka mutta kuitenkin rauhallinen. Eihän se keneltäkään aina onnistu, mutta aikuisen raivo vain lisää vettä myllyyn ja aiheuttaa pahaa mieltä molemmille. Lapsi saattaa joskus myös tahallaan provosoida aikuista suuttumaan. Silloin on paras osoittaa lapselle, ettei pelleily ja ilkkuminen johda toivottuun lopputulokseen.
Koeta ensi kerralla sulkea lällättelyt ulkopuolelle ja muistaa, että lapsi on vielä hyvin pieni ja uhmastaan huolimatta "alakynnessä" ja tarvitsee oman äitinsä huolenpitoa.
Voimia!
nimim. been there, done that