Lue keskustelun säännöt.
mä en jaksa enään
anteeksi
29.08.2022 |
mä olen 16vuotias tyttö ja olen lopussa mä en jaksa tehdä mitään mutta kun on pakko tämän oppivelvollisuuden takia haluaisin muuttaa takas kotia mutta en välttämättä pääse koska mun kodin lähellä ei ole mitään kouluja johon pääsisin ja minä en tiedä kuinka kauan jaksan enään mulla on aina ollu aika paha mieli mutta se vain pahenee ja joo mun varmasti pitäs puhua jollekkin mutta en kehtaa enkä halua kertoa äidille koska en halua hänelle mitään murehdittavaa mutta mulla on niin paljon asioita joita minä haluaisin kertoa mutta en halua että joku katsoo mua tuomitsevasti varsinkaan mun sukulaiset mutta tuntuu siltä että kohta mä räjähdän.
Kommentit (11)
Onko siellä koulussa joku kuraattori tai terkkari, jolle voisit käydä puhumassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä muutama välimerkki lahjaksi ja tulevaisuuden varalle: ........................... ,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,, ----
Kyllä se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä muutama välimerkki lahjaksi ja tulevaisuuden varalle: ........................... ,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,, ----
Kyllä se siitä.
MYÖS ISOJA KIRJAIMIA KÄYTETÄÄN, ESIM. LAUSEIDEN ALUSSA.
Voi helveŧtí teidän kommenttejanne!
AP, kaikki järjestyy kyllä. Puhu tosiaan vaikka jonkun kuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa. Sinulla on nyt vaikea aika, mutta yritä nähdä sen yli, elämä kantaa sinua.
Lapsen tehtävä ei ole suojella äitiään. Olisi hyvä että puhuisit äitisi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy juttelemassa terveydenhoitajan kanssa. He ovat siellä auttamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt todellakin ihan ensimmäiseksi puhut asiasta koulukuraattorille tai terveydenhoitajalle. Ahdistus tuntuu pahemmalta ja menee vain huonompaam suuntaan jollet kerro ja puhu niistä kenellekään.
Puhuminen tosiaan auttaa, minulla on siitä kokemusta. Nuorempana aikuisena masennusvaiheessa arastelin kertoa tilanteestani kenellekään, mutta lopulta uskaltauduin psykologin vastaanotolle. Siitä alkoi tilanteen helpottuminen, aluksi mielialalääkkeen tuella ja myöhemmin itsetunnon kasvaessa ilman lääkitystä. En tosin suosittele lääkitystä ihan nuorelle, itse käytin noin vuoden ajan ja kyllästyin sen liikaa tunteita tasoittavaan vaikutukseen.
Äitinä haluaisin ehdottomasti tietää, jos lapsellani olisi ongelmia. Rakastan ja tuen häntä läpi koko elämän. Murheen aiheuttamista ei tarvitse pelätä, elämää nähnyt aikuinen kyllä ensisijaisesti haluaa auttaa jälkikasvuaan. Mutta keskustele ensin ammattiauttajan kanssa niin saat eväitä tunteittesi "sanoittamiseen" ja käsittelyyn. Kaikkea hyvää sinulle, pidän peukkuja, että pääset paremman elämän alkuun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota taksi, se kuljettaa sinut sinne tarunhohtoiseen Enään.
Ok