Lue keskustelun säännöt.
Voiko itsensä karaista taas huvipuistoihin vanhempana?
28.08.2022 |
Lapsena olin hurjapää, oikeastaan teiniksi asti. Linnanmäen raketit piti käydä 10 kertaa ja vanha puuvuoristorata ei tuntunut missään. Kirnut ja Särkänniemen Tornadot, ai että.
Tätä jatkui noin 20-vuotiaaksi asti. Jokavuotisilla huvipuistoreissuilla huomasin pienen pelon, mutta uhmasin ja menin laitteisiin. Ja hauskaa oli pienen pelon jälkeen.
Nyt kolmekymppisyys lähenee ja nyt en kertakaikkiaan saa jalkaani enää esimerkiksi Linnanmäen Ukkoon, Rakettiin tai varsinkaan mihinkään Taigaan.
Tai saan, mutta se ei ole enää hauskaa. Se on pelottavaa, tuntuu, että saan ihan oikeasti sydänkohtauksen. Jo puuvuoristorata saa minut kiljumaan kun pieni sika. Eikä se ihan oikeasti ole hauskaa pelätä. Ei ole kivaa kiljua ja saada jalkojen vapina moneksi tunniksi ja käsien tärinä.
Tämä on varhaiskeski-iän nössöytymistä, mikä minua ihan oikeasti harmittaa. Mitä asialle tehdä, ettei pelkäisi?
Kommentit (13)
Se on itsesuojeluvaisto, lapsilla ja nuorilla sellainen ei ole vielä kokonaan kehittynyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahoinvointilääkettä olen ottanut ennaltaehkäisevästi ja se auttaa.
Nykyään tuntuu, että pitäisi ottaa diapamia, beetasalpaajia tai pullo viiniä, että uskaltaisi moisiin mennä. Ap
Pakko karaisee. Lasten kanssa on ollut pakko mennä hurjiin laitteisiin, koska he eivät ole ilman aikuista niihin päässeet.
No miksi pitäisi? Itse en edes nuorena oo ollut kiinnostunut moisista laitteista enkä ole mielestäni jäänyt mistään paitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvipuistolaitteet ovat vähempiälyisten juttuja. Lapsenakin kiinnitin huomiota siihen, että ne koulussa kaikkein huonoiten menestyvät koulukiusaajat nauttivat eniten huvipuiston hurjimmista kieputtimista.
Mulla ei kai oo itsesuojeluvaistoa, koska en oo koskaan älynnyt pelätä laitteita 😅
Itellä oli yli 10 vuoden tauko, etten käynyt puistoissa ollenkaan, mutta ei mitään eroa tuntemuksissa, kun taas aloitin puistoilun 😎
Auttaako pelkoon yhtään se tieto, että ne laitteet tarkistetaan ja testataan joka aamu huollon ja laitekuskin toimesta, ennenku niihin otetaan asiakkaita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ikää tulee tiedostaa riskit paremmin.
Itsesuojeluvaisto niinkun joku jo sanoi.
Vähän ekstralla vielä, ei se vuoristoradan vaunu siellä ylhäällä oikeasti hyppää kiskoiltaan ja lennä Pasilaan vaikka siltä vahvasti näin nelikymppisenä tuntuukin.
Se on ikä. Mulla tulee pyörrytys joskus jopa autossa, jos ajetaan kovaa. Verenpaineet kai syynä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se liittyy jotenkin tasapainotuntemuksiin vanhemmiten, joillain pelkkä tuolille nouseminen alkaa huimata suhteellisen nuorenakin. Yksilöllistä kuitenkin ja luulen ettei siihen iän karttuessa erityisesti voi enää harjaantua.
Minua harmittaa, koska meillä on vähän lapsenmielinen kaveriporukka, jonka kanssa me vanhat kääkät vielä käymme huvipuistoilla aikuisporukalla ja lisäksi omat sisarukseni lapset ovat hyvässä iässä, että rakastavat laitteita. Vielä isommat sisarukseni, jotka ovat nelikymppisiä, menevät hihkuen laitteisiin heidän kanssa ja kaikki harmittelevat, kun minä en tule. Ja itseäkin harmittaa.
Pohdittiin siinä sitten, miksen uskalla, mitä oikein pelkään. En pelkää sitä, että tippuisin varsinaisesti kyydistä, mutta pelkään vaan vauhtia ja sitä, etten voi hallita kyydin nopeutta ja olen vaan siinä armoilla. Korkeat paikat myös pelottaa ja pää alaspäin olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liittyi jotenkin johonkin nesteeseen, jota aivoissa on tasapainoelimen toimintaa auttamassa. Ja sen määrä vähenee vanhemmiten, jolloin pyörrytyksen ym. tunteet pahenevat helpommin.
Mutta toisaalta onhan näitä kaiken maailman hävittäjälentäjiä sun muita, jotka pystyvät suoriutumaan myös vanhemmalla iällä ammatissaan, että kai se vähän on karaistumiskysymyskin?
Et pysty tehdä mitään. Pari vuotta lisää ja pelko ei ole mitään sen pahoinvoinnin rinnalla, minkä huvipuistolaitteet saa aikaan.