Lue keskustelun säännöt.
Harmi että keskustelu suurista ikäluokista poistettiin
27.08.2022 |
Olisin tarvinut vertaistukea. Isäni taas soitti ja pyysi minua lyhyellä varoitusajalla auttamaan häntä pitkäksi ajaksi. Juuri edellisviikolla soitin ja kysyin tarviiko apuja, olisin ehtinyt samat jutut tekemään, mutta tällöin hänelle ei sopinut. Nyt sitten oli vähän pahoillaan kun en pääsekään, mutta totuus on se, että minulla on muutakin, muun muassa työt ja pienet lapset. En tykkää isäni tyylistä juoksuttaa minua. Miksi nämä vanhukset harrastaa tällaista?
Kommentit (79)
Mikä vihakampanja suuria ikäluokkia kohtaan on keskustelusivuilla menossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä vihakampanja suuria ikäluokkia kohtaan on keskustelusivuilla menossa?
Miksi ei vanhempia ikäluokkia kohtaan joita vielä on myös paljon elossa, syntymävuodet 1920 - 1944.
Tai kun kirjoittajat tulee vanhoiksi rupeavatko heidän lapsensa sättimään vanhempiensa ikäpolvea?
Sellaista se on noiden vanhusten kanssa. Mutta on tuo raskasta kun toinen suuttuu siitä, että itsellä on elämää. Auttaminen on ihan kivaa. Joskus tuntuu kuitenkin siltä, että eivät muista että olen aikuinen työssäkäyvä äiti, joka ei ehdi hypätä joka kerta kun käsketään hyppäämään.
Ja sama se on noiden juhlien kanssa. Mielelläni tulen, mutta se parin päivän varoitusaika ei vain sovi. Jos on työvuoro, niin en voi sitä peruuttaa enkä yleensä saa tuolla aikataululla vaihdettuakaan.
Sitten jokainen lastenhoitokerta kyllä lasketaan (meillä 2x olin synnyttämässä ja lapset hoidossa ja kerran on ollut kaverin häät) eli kolme kertaa ovat olleet hoidossa 7v aikana. Mutta niistä kerroista kun minä olen hakenut puukuormaa, auttanut talon korjaamisessa ym ei niin pidetä lukua.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on noiden vanhusten kanssa. Mutta on tuo raskasta kun toinen suuttuu siitä, että itsellä on elämää. Auttaminen on ihan kivaa. Joskus tuntuu kuitenkin siltä, että eivät muista että olen aikuinen työssäkäyvä äiti, joka ei ehdi hypätä joka kerta kun käsketään hyppäämään.
Ja sama se on noiden juhlien kanssa. Mielelläni tulen, mutta se parin päivän varoitusaika ei vain sovi. Jos on työvuoro, niin en voi sitä peruuttaa enkä yleensä saa tuolla aikataululla vaihdettuakaan.
Sitten jokainen lastenhoitokerta kyllä lasketaan (meillä 2x olin synnyttämässä ja lapset hoidossa ja kerran on ollut kaverin häät) eli kolme kertaa ovat olleet hoidossa 7v aikana. Mutta niistä kerroista kun minä olen hakenut puukuormaa, auttanut talon korjaamisessa ym ei niin pidetä lukua.
Meillä eivät vanhukset edes ole koskaan tarjonneet mitään apuja ja ne kerrat kun on pyydetty, on ehkä nihkeästi autettu tai sitten on aina ollut muuta. Eivät auttaneet silloin kun lapset olivat pieniä, kun olin käytännössä yh miehen reissutyön takia, eivät silloin kun olen itse toipunut leikkauksista, eivät milloinkaan. Mutta nyt kun itse alkavat vanheta ja ovat sairaampia, pitäisi heitä rampata auttamassa sillä sekunnilla kun avun tarve on.
Ensin meinasin kommentoida, että ei tuo ole erityinen suurten ikäluokkien piirre. Onhan se kuitenkin totta, että edellisten sukupolvien tyyliin kuului paljon enemmän, että ollaan tyytyväisiä vähästä, eikä vaivata toisia, vaan yritetään selvitä mahdollisimman pitkälle omin neuvoin. Silloinkin, kun olisi vanhana ja raihnaisena aihetta puolustaa oikeuksiaan. Ehkä kokemus sodasta asetti aiempien sukupolvien elämänasenteen eri uomiin?
Vanhustenhoidossa on huvittuneina jo pitkään ennusteltu suurta muutosta, kun suuret ikäluokat tulevat sinne "palveltaviksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä vihakampanja suuria ikäluokkia kohtaan on keskustelusivuilla menossa?
kun marin ja Ukraina ei trolleille anna enää luuta purtavaksi niin jotain keinoa kiilaan lyömiseen eri ikäryhmien väliin yritelmää viritellään....
Ehkä keskustelu suurista ikäluokista taas meni rasismin ja vihapuheen puolelle, joten moderaattori poisti sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuolla jo haukkumisketju, useampi sata sivua. Etsi se ja anna tulla.
Suuret ikäluokat eivät jne...Aijaa, saako täällä olla vaan yksi ketju aiheesta
Spämmääminen on kielletty. Ja ap kehtasi vielä spämmätä lisää, vaikka edellinen poistettiin ja aika hyvästä syystä viellä.
Ilmoitin tämän pirun keskustelun se poistuu nyt.
Vau teepä se
Tampio osaatko lukea? Tein sen jo. Nyt odotellaan.
Kyllä nyt teit tärkeän teon. Tampioksi vielä muita haukut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on noiden vanhusten kanssa. Mutta on tuo raskasta kun toinen suuttuu siitä, että itsellä on elämää. Auttaminen on ihan kivaa. Joskus tuntuu kuitenkin siltä, että eivät muista että olen aikuinen työssäkäyvä äiti, joka ei ehdi hypätä joka kerta kun käsketään hyppäämään.
Ja sama se on noiden juhlien kanssa. Mielelläni tulen, mutta se parin päivän varoitusaika ei vain sovi. Jos on työvuoro, niin en voi sitä peruuttaa enkä yleensä saa tuolla aikataululla vaihdettuakaan.
Sitten jokainen lastenhoitokerta kyllä lasketaan (meillä 2x olin synnyttämässä ja lapset hoidossa ja kerran on ollut kaverin häät) eli kolme kertaa ovat olleet hoidossa 7v aikana. Mutta niistä kerroista kun minä olen hakenut puukuormaa, auttanut talon korjaamisessa ym ei niin pidetä lukua.
Meillä eivät vanhukset edes ole koskaan tarjonneet mitään apuja ja ne kerrat kun on pyydetty, on ehkä nihkeästi autettu tai sitten on aina ollut muuta. Eivät auttaneet silloin kun lapset olivat pieniä, kun olin käytännössä yh miehen reissutyön takia, eivät silloin kun olen itse toipunut leikkauksista, eivät milloinkaan. Mutta nyt kun itse alkavat vanheta ja ovat sairaampia, pitäisi heitä rampata auttamassa sillä sekunnilla kun avun tarve on.
En ymmärrä. Pieneen mieleeni ei tulisi pyytää lapsilta mitään apua. Vaikka olen lapsia ja koiria katsonut joskus väsymykseen asti.
Mitä avun tarvetta joillain vanhuksilla on koko ajan?
Jos en jaksa käydä kaupassa, tilaan ruoat tai menisin taksilla kauppaan. ( Tosin mulla on auto).
Siivousyrityksiä on pilvin pimein, senkun soittaa. Lääkäriin pääsee taksilla jne.
Jos ei jaksa omakotitalossa asua, talo myyntiin tai vuokralle ( jos ei ole perikuntaa vielä häsläämässä) ja kerrostaloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnevikaisia järjestäen kaikki.
Se valitettavasti periytyy, näemmä.
Narsistit harvemmin hakeutuu terapiaan ja miettivät mitä itse ovat tehneet väärin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuolla jo haukkumisketju, useampi sata sivua. Etsi se ja anna tulla.
Suuret ikäluokat eivät jne...Aijaa, saako täällä olla vaan yksi ketju aiheesta
Spämmääminen on kielletty. Ja ap kehtasi vielä spämmätä lisää, vaikka edellinen poistettiin ja aika hyvästä syystä viellä.
Ilmoitin tämän pirun keskustelun se poistuu nyt.
Mitä järkeä ilmoitella, ihan laillinen keskustelu. Suurin osa turhempia täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on noiden vanhusten kanssa. Mutta on tuo raskasta kun toinen suuttuu siitä, että itsellä on elämää. Auttaminen on ihan kivaa. Joskus tuntuu kuitenkin siltä, että eivät muista että olen aikuinen työssäkäyvä äiti, joka ei ehdi hypätä joka kerta kun käsketään hyppäämään.
Ja sama se on noiden juhlien kanssa. Mielelläni tulen, mutta se parin päivän varoitusaika ei vain sovi. Jos on työvuoro, niin en voi sitä peruuttaa enkä yleensä saa tuolla aikataululla vaihdettuakaan.
Sitten jokainen lastenhoitokerta kyllä lasketaan (meillä 2x olin synnyttämässä ja lapset hoidossa ja kerran on ollut kaverin häät) eli kolme kertaa ovat olleet hoidossa 7v aikana. Mutta niistä kerroista kun minä olen hakenut puukuormaa, auttanut talon korjaamisessa ym ei niin pidetä lukua.
Kyllä meilläpäin tiedetään niin omien kuin appivanhempien ym. Iäkkäiden syntymäpäivät. Ei ne tule yllätyksenä.
(Lastenlasten synttäritkin aika ajoissa , pari viikkoa ennen, on juhlien aika tiedossa. )Kysellään että pidätkös juhlat lokakuussa, no kahvit tarjoan kun joku tulee 17.10. ( en tiedä onko tuo lauantai tai sunnuntai, kunhan heitin.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on noiden vanhusten kanssa. Mutta on tuo raskasta kun toinen suuttuu siitä, että itsellä on elämää. Auttaminen on ihan kivaa. Joskus tuntuu kuitenkin siltä, että eivät muista että olen aikuinen työssäkäyvä äiti, joka ei ehdi hypätä joka kerta kun käsketään hyppäämään.
Ja sama se on noiden juhlien kanssa. Mielelläni tulen, mutta se parin päivän varoitusaika ei vain sovi. Jos on työvuoro, niin en voi sitä peruuttaa enkä yleensä saa tuolla aikataululla vaihdettuakaan.
Sitten jokainen lastenhoitokerta kyllä lasketaan (meillä 2x olin synnyttämässä ja lapset hoidossa ja kerran on ollut kaverin häät) eli kolme kertaa ovat olleet hoidossa 7v aikana. Mutta niistä kerroista kun minä olen hakenut puukuormaa, auttanut talon korjaamisessa ym ei niin pidetä lukua.
Meillä eivät vanhukset edes ole koskaan tarjonneet mitään apuja ja ne kerrat kun on pyydetty, on ehkä nihkeästi autettu tai sitten on aina ollut muuta. Eivät auttaneet silloin kun lapset olivat pieniä, kun olin käytännössä yh miehen reissutyön takia, eivät silloin kun olen itse toipunut leikkauksista, eivät milloinkaan. Mutta nyt kun itse alkavat vanheta ja ovat sairaampia, pitäisi heitä rampata auttamassa sillä sekunnilla kun avun tarve on.
En ymmärrä. Pieneen mieleeni ei tulisi pyytää lapsilta mitään apua. Vaikka olen lapsia ja koiria katsonut joskus väsymykseen asti.
Mitä avun tarvetta joillain vanhuksilla on koko ajan?
Jos en jaksa käydä kaupassa, tilaan ruoat tai menisin taksilla kauppaan. ( Tosin mulla on auto).
Siivousyrityksiä on pilvin pimein, senkun soittaa. Lääkäriin pääsee taksilla jne.
Jos ei jaksa omakotitalossa asua, talo myyntiin tai vuokralle ( jos ei ole perikuntaa vielä häsläämässä) ja kerrostaloon.
Milloin mitäkin. Käy kotiapu pari kertaa viikossa, mutta välillä käyntejä on peruutettu sairastapausten takia ja sitten pitäisi juosta auttamaan. Samoin ruoka tilataan, mutta hups onkin jotain todella tärkeää unohtunut tilauksesta, niin sitä pitäisi eri kaupungista lähteä sitten auttamaan ja hakemaan kaupasta. Paketteja tilataan milloin mistäkin, mutta eihän niitä itse päästä postista hakemaan, joten ne pitäisi taas näillä bensan hinnoilla monen kymmenen kilometrin päästä noutaa hakemaan. Lisäksi vielä perus tiskit, roskat ym, jota ei ole jaksettu viedä, apteekista tarvitaan jotain lääkettä nopeasti Että kyllä se aika jatkuvaa on se avun tarve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on noiden vanhusten kanssa. Mutta on tuo raskasta kun toinen suuttuu siitä, että itsellä on elämää. Auttaminen on ihan kivaa. Joskus tuntuu kuitenkin siltä, että eivät muista että olen aikuinen työssäkäyvä äiti, joka ei ehdi hypätä joka kerta kun käsketään hyppäämään.
Ja sama se on noiden juhlien kanssa. Mielelläni tulen, mutta se parin päivän varoitusaika ei vain sovi. Jos on työvuoro, niin en voi sitä peruuttaa enkä yleensä saa tuolla aikataululla vaihdettuakaan.
Sitten jokainen lastenhoitokerta kyllä lasketaan (meillä 2x olin synnyttämässä ja lapset hoidossa ja kerran on ollut kaverin häät) eli kolme kertaa ovat olleet hoidossa 7v aikana. Mutta niistä kerroista kun minä olen hakenut puukuormaa, auttanut talon korjaamisessa ym ei niin pidetä lukua.
Kyllä meilläpäin tiedetään niin omien kuin appivanhempien ym. Iäkkäiden syntymäpäivät. Ei ne tule yllätyksenä.
(Lastenlasten synttäritkin aika ajoissa , pari viikkoa ennen, on juhlien aika tiedossa. )Kysellään että pidätkös juhlat lokakuussa, no kahvit tarjoan kun joku tulee 17.10. ( en tiedä onko tuo lauantai tai sunnuntai, kunhan heitin.)
No meidän suvussa ei ainakaan mitenkään loogisesti ole noita juhlia vietetty, eikä koskaan arki-iltaisin oikeana päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on noiden vanhusten kanssa. Mutta on tuo raskasta kun toinen suuttuu siitä, että itsellä on elämää. Auttaminen on ihan kivaa. Joskus tuntuu kuitenkin siltä, että eivät muista että olen aikuinen työssäkäyvä äiti, joka ei ehdi hypätä joka kerta kun käsketään hyppäämään.
Ja sama se on noiden juhlien kanssa. Mielelläni tulen, mutta se parin päivän varoitusaika ei vain sovi. Jos on työvuoro, niin en voi sitä peruuttaa enkä yleensä saa tuolla aikataululla vaihdettuakaan.
Sitten jokainen lastenhoitokerta kyllä lasketaan (meillä 2x olin synnyttämässä ja lapset hoidossa ja kerran on ollut kaverin häät) eli kolme kertaa ovat olleet hoidossa 7v aikana. Mutta niistä kerroista kun minä olen hakenut puukuormaa, auttanut talon korjaamisessa ym ei niin pidetä lukua.
Meillä eivät vanhukset edes ole koskaan tarjonneet mitään apuja ja ne kerrat kun on pyydetty, on ehkä nihkeästi autettu tai sitten on aina ollut muuta. Eivät auttaneet silloin kun lapset olivat pieniä, kun olin käytännössä yh miehen reissutyön takia, eivät silloin kun olen itse toipunut leikkauksista, eivät milloinkaan. Mutta nyt kun itse alkavat vanheta ja ovat sairaampia, pitäisi heitä rampata auttamassa sillä sekunnilla kun avun tarve on.
En ymmärrä. Pieneen mieleeni ei tulisi pyytää lapsilta mitään apua. Vaikka olen lapsia ja koiria katsonut joskus väsymykseen asti.
Mitä avun tarvetta joillain vanhuksilla on koko ajan?
Jos en jaksa käydä kaupassa, tilaan ruoat tai menisin taksilla kauppaan. ( Tosin mulla on auto).
Siivousyrityksiä on pilvin pimein, senkun soittaa. Lääkäriin pääsee taksilla jne.
Jos ei jaksa omakotitalossa asua, talo myyntiin tai vuokralle ( jos ei ole perikuntaa vielä häsläämässä) ja kerrostaloon.
Mun vanhemmat tarvitsee apua esim
- puukuormien ja huonekalujen hakemiseen (mulla on peräkärry)
-tapetointiin, maalaamiseen yms remontointiin ja rakentamiseen. Varsinkin jos pitää nousta tikkaille
-huonekalujen siirtämiseen (ja samalla siivoamiseen)
-puiden oksien leikkuuseen
-tietokoneen katsomiseen, jos vika ei poistu käynnistämällä uudelleen
-juhlien järjestämiseen
- samat asiat mökillä
Ja siis melkein joka viikko olisi jotain tällaista tiedossa. Mielellään sekä la että su. Tavallaan ihan hauska, koska vietetään sisarusten kanssa yhdessä näin ollen edelleen paljon aikaa (nopeammin sujuu remontit ja muu kun tehdään kimpassa) ja lapset näkee usein isovanhempia ja serkkuja. Mutta mielestäni kaiken tuon lisäksi on vähän paksua nurista niistä muutamista kerroista kun tarvittaisiin apua lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on noiden vanhusten kanssa. Mutta on tuo raskasta kun toinen suuttuu siitä, että itsellä on elämää. Auttaminen on ihan kivaa. Joskus tuntuu kuitenkin siltä, että eivät muista että olen aikuinen työssäkäyvä äiti, joka ei ehdi hypätä joka kerta kun käsketään hyppäämään.
Ja sama se on noiden juhlien kanssa. Mielelläni tulen, mutta se parin päivän varoitusaika ei vain sovi. Jos on työvuoro, niin en voi sitä peruuttaa enkä yleensä saa tuolla aikataululla vaihdettuakaan.
Sitten jokainen lastenhoitokerta kyllä lasketaan (meillä 2x olin synnyttämässä ja lapset hoidossa ja kerran on ollut kaverin häät) eli kolme kertaa ovat olleet hoidossa 7v aikana. Mutta niistä kerroista kun minä olen hakenut puukuormaa, auttanut talon korjaamisessa ym ei niin pidetä lukua.
Meillä eivät vanhukset edes ole koskaan tarjonneet mitään apuja ja ne kerrat kun on pyydetty, on ehkä nihkeästi autettu tai sitten on aina ollut muuta. Eivät auttaneet silloin kun lapset olivat pieniä, kun olin käytännössä yh miehen reissutyön takia, eivät silloin kun olen itse toipunut leikkauksista, eivät milloinkaan. Mutta nyt kun itse alkavat vanheta ja ovat sairaampia, pitäisi heitä rampata auttamassa sillä sekunnilla kun avun tarve on.
En ymmärrä. Pieneen mieleeni ei tulisi pyytää lapsilta mitään apua. Vaikka olen lapsia ja koiria katsonut joskus väsymykseen asti.
Mitä avun tarvetta joillain vanhuksilla on koko ajan?
Jos en jaksa käydä kaupassa, tilaan ruoat tai menisin taksilla kauppaan. ( Tosin mulla on auto).
Siivousyrityksiä on pilvin pimein, senkun soittaa. Lääkäriin pääsee taksilla jne.
Jos ei jaksa omakotitalossa asua, talo myyntiin tai vuokralle ( jos ei ole perikuntaa vielä häsläämässä) ja kerrostaloon.Milloin mitäkin. Käy kotiapu pari kertaa viikossa, mutta välillä käyntejä on peruutettu sairastapausten takia ja sitten pitäisi juosta auttamaan. Samoin ruoka tilataan, mutta hups onkin jotain todella tärkeää unohtunut tilauksesta, niin sitä pitäisi eri kaupungista lähteä sitten auttamaan ja hakemaan kaupasta. Paketteja tilataan milloin mistäkin, mutta eihän niitä itse päästä postista hakemaan, joten ne pitäisi taas näillä bensan hinnoilla monen kymmenen kilometrin päästä noutaa hakemaan. Lisäksi vielä perus tiskit, roskat ym, jota ei ole jaksettu viedä, apteekista tarvitaan jotain lääkettä nopeasti Että kyllä se aika jatkuvaa on se avun tarve.
Sellainen toivonkipinä tietysti on, ettei tuo avuntarve loputtomiin kestä. Ymmärrän, että kyrsii, jos joka nippeliä haetaan erikseen, eikä ainakaan silloin, kun sinulle sopii vaan ties milloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on noiden vanhusten kanssa. Mutta on tuo raskasta kun toinen suuttuu siitä, että itsellä on elämää. Auttaminen on ihan kivaa. Joskus tuntuu kuitenkin siltä, että eivät muista että olen aikuinen työssäkäyvä äiti, joka ei ehdi hypätä joka kerta kun käsketään hyppäämään.
Ja sama se on noiden juhlien kanssa. Mielelläni tulen, mutta se parin päivän varoitusaika ei vain sovi. Jos on työvuoro, niin en voi sitä peruuttaa enkä yleensä saa tuolla aikataululla vaihdettuakaan.
Sitten jokainen lastenhoitokerta kyllä lasketaan (meillä 2x olin synnyttämässä ja lapset hoidossa ja kerran on ollut kaverin häät) eli kolme kertaa ovat olleet hoidossa 7v aikana. Mutta niistä kerroista kun minä olen hakenut puukuormaa, auttanut talon korjaamisessa ym ei niin pidetä lukua.
Meillä eivät vanhukset edes ole koskaan tarjonneet mitään apuja ja ne kerrat kun on pyydetty, on ehkä nihkeästi autettu tai sitten on aina ollut muuta. Eivät auttaneet silloin kun lapset olivat pieniä, kun olin käytännössä yh miehen reissutyön takia, eivät silloin kun olen itse toipunut leikkauksista, eivät milloinkaan. Mutta nyt kun itse alkavat vanheta ja ovat sairaampia, pitäisi heitä rampata auttamassa sillä sekunnilla kun avun tarve on.
En ymmärrä. Pieneen mieleeni ei tulisi pyytää lapsilta mitään apua. Vaikka olen lapsia ja koiria katsonut joskus väsymykseen asti.
Mitä avun tarvetta joillain vanhuksilla on koko ajan?
Jos en jaksa käydä kaupassa, tilaan ruoat tai menisin taksilla kauppaan. ( Tosin mulla on auto).
Siivousyrityksiä on pilvin pimein, senkun soittaa. Lääkäriin pääsee taksilla jne.
Jos ei jaksa omakotitalossa asua, talo myyntiin tai vuokralle ( jos ei ole perikuntaa vielä häsläämässä) ja kerrostaloon.Milloin mitäkin. Käy kotiapu pari kertaa viikossa, mutta välillä käyntejä on peruutettu sairastapausten takia ja sitten pitäisi juosta auttamaan. Samoin ruoka tilataan, mutta hups onkin jotain todella tärkeää unohtunut tilauksesta, niin sitä pitäisi eri kaupungista lähteä sitten auttamaan ja hakemaan kaupasta. Paketteja tilataan milloin mistäkin, mutta eihän niitä itse päästä postista hakemaan, joten ne pitäisi taas näillä bensan hinnoilla monen kymmenen kilometrin päästä noutaa hakemaan. Lisäksi vielä perus tiskit, roskat ym, jota ei ole jaksettu viedä, apteekista tarvitaan jotain lääkettä nopeasti Että kyllä se aika jatkuvaa on se avun tarve.
Sellainen toivonkipinä tietysti on, ettei tuo avuntarve loputtomiin kestä. Ymmärrän, että kyrsii, jos joka nippeliä haetaan erikseen, eikä ainakaan silloin, kun sinulle sopii vaan ties milloin.
Sehän siinä on, että sitä apua ei voida keskittää. Esim jos pitää lauantaina käydä kaupassa, niin eikö siinä voi todeta että sydänlääke on vähissä? Täytyykö odottaa sunnuntaihin sen apteekkireissun kanssa. Ja maanantaina kertoa että onkin paketissa viimeinen hakupäivä. Ja tiistaina muistetaan että tietokone ei toimi. Tuo on ihan mahdotonta kun joka illalle keksitään jotain puuhaa.
T. Eri.
Meillä appivanhemmat soittavat jos on vikaa juurikin jossain teknisissä laitteissa, esim printteri ei toimi tai tietokoneessa jotain vikaa. Samoin jotain raskaampia juttuja jos pitäis siirtää, niin pyytävät apuja. Eikä siinä mitään, ihan Ok, voidaan auttaa, mutta kun pyyntö tulee kesken työpäivän niin sitten hikeennytään jos ei heti päästäkään ja auta armias jos ei illallakaan ehditä. Mitä niin tärkeää on eläkeläisellä mitä pitäisi printterillä saada printattua sillä sekunnilla, kun on vielä kirjasto vieressä, jossa voi saman homman hoitaa ja jalat kyllä toimii ja autokin käytössä (vasta vähän yli 70v kyseessä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on noiden vanhusten kanssa. Mutta on tuo raskasta kun toinen suuttuu siitä, että itsellä on elämää. Auttaminen on ihan kivaa. Joskus tuntuu kuitenkin siltä, että eivät muista että olen aikuinen työssäkäyvä äiti, joka ei ehdi hypätä joka kerta kun käsketään hyppäämään.
Ja sama se on noiden juhlien kanssa. Mielelläni tulen, mutta se parin päivän varoitusaika ei vain sovi. Jos on työvuoro, niin en voi sitä peruuttaa enkä yleensä saa tuolla aikataululla vaihdettuakaan.
Sitten jokainen lastenhoitokerta kyllä lasketaan (meillä 2x olin synnyttämässä ja lapset hoidossa ja kerran on ollut kaverin häät) eli kolme kertaa ovat olleet hoidossa 7v aikana. Mutta niistä kerroista kun minä olen hakenut puukuormaa, auttanut talon korjaamisessa ym ei niin pidetä lukua.
Meillä eivät vanhukset edes ole koskaan tarjonneet mitään apuja ja ne kerrat kun on pyydetty, on ehkä nihkeästi autettu tai sitten on aina ollut muuta. Eivät auttaneet silloin kun lapset olivat pieniä, kun olin käytännössä yh miehen reissutyön takia, eivät silloin kun olen itse toipunut leikkauksista, eivät milloinkaan. Mutta nyt kun itse alkavat vanheta ja ovat sairaampia, pitäisi heitä rampata auttamassa sillä sekunnilla kun avun tarve on.
En ymmärrä. Pieneen mieleeni ei tulisi pyytää lapsilta mitään apua. Vaikka olen lapsia ja koiria katsonut joskus väsymykseen asti.
Mitä avun tarvetta joillain vanhuksilla on koko ajan?
Jos en jaksa käydä kaupassa, tilaan ruoat tai menisin taksilla kauppaan. ( Tosin mulla on auto).
Siivousyrityksiä on pilvin pimein, senkun soittaa. Lääkäriin pääsee taksilla jne.
Jos ei jaksa omakotitalossa asua, talo myyntiin tai vuokralle ( jos ei ole perikuntaa vielä häsläämässä) ja kerrostaloon.Milloin mitäkin. Käy kotiapu pari kertaa viikossa, mutta välillä käyntejä on peruutettu sairastapausten takia ja sitten pitäisi juosta auttamaan. Samoin ruoka tilataan, mutta hups onkin jotain todella tärkeää unohtunut tilauksesta, niin sitä pitäisi eri kaupungista lähteä sitten auttamaan ja hakemaan kaupasta. Paketteja tilataan milloin mistäkin, mutta eihän niitä itse päästä postista hakemaan, joten ne pitäisi taas näillä bensan hinnoilla monen kymmenen kilometrin päästä noutaa hakemaan. Lisäksi vielä perus tiskit, roskat ym, jota ei ole jaksettu viedä, apteekista tarvitaan jotain lääkettä nopeasti Että kyllä se aika jatkuvaa on se avun tarve.
Sellainen toivonkipinä tietysti on, ettei tuo avuntarve loputtomiin kestä. Ymmärrän, että kyrsii, jos joka nippeliä haetaan erikseen, eikä ainakaan silloin, kun sinulle sopii vaan ties milloin.
Sehän siinä on, että sitä apua ei voida keskittää. Esim jos pitää lauantaina käydä kaupassa, niin eikö siinä voi todeta että sydänlääke on vähissä? Täytyykö odottaa sunnuntaihin sen apteekkireissun kanssa. Ja maanantaina kertoa että onkin paketissa viimeinen hakupäivä. Ja tiistaina muistetaan että tietokone ei toimi. Tuo on ihan mahdotonta kun joka illalle keksitään jotain puuhaa.
T. Eri.
Ei voi eikä tarvi keskittää, kun ei kunnioita toisen aikaa ollenkaan.
Ei täällä saa keskustella kriittiseen sävyyn heistä