Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tätä se teettää, kun ei osaa apua pyytää
19.05.2010 |
Olen hirveän huono pyytämään apua, koska itsetuntoni on huono ja pelkään vain ahdistelevani ihmisiä.
Olen yh ja muutto tuli uuteen asuntoon. Vuokrasin rekan ja tyhjensin yksin kolmion. 6 kk vauvani oli mukana. Apuna oli onneksi 10-vuotias tyttöni. Hirveää oli. Joka paikka mustelmilla ja selkä venähtänyt. Rahaa ei ollut palkkaamaan mitään muuttomiehiä. Onneksi olen naiseksi aika vahva.
Kavereille kyllä kerroin muuttavani, mutta koska kukaan ei tarjonnut apua, en kehdannut itsekään pyytää. Kaverit vain kauhisteli, että miten se muutto on rankkaa pikkuvauvan kanssa.
Arvelin, että koska apua ei tarjottu, tehtävä on todella vastenmielinen. Itse tarjoan apua ilman että tullaan pyytämään, jos vähänkään epäilen, että apua saatettaisiin tarvita.
Onneksi en etukäteen taas tajunnut, miten infernaalinen muutto on. Olisi jäänyt muuten tekemättä.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
antaa on se että voi turvautua muihin ihmisiin. Minä en kyllä itsekään siihen pysty, joten olen paraskin neuvoja. Meillä oli kotona aika kamalaa, vanhemmat ylirasittuneita, aina väsyneitä, valittivat koko ajan kurjuttuaan, lomia ei voinut pitää koska voi kauhea, olisi pitänyt turvautua jonkun muun apuun. Opin siihen että aina on kamalaa eikä sille koskaan tule loppua, helpotusta. Keneltäkään ei pyydetty apua, se ajatus ei tullut mieleenkään. Nyt aikuisena en vaan PYSTY näkemään millekään tekemälleni asialle positiivista lopputulosta. Jos asiat menee hyvin, päinvastoin panikoin kun se on niin vierasta, olen tottunut elämään katastrofissa enkä osaa olla muuten.
Olen yrittänyt päästä tästä eroon mutta hidasta se on... Elämä on ollut melkoista alamäkeä. Jaksan tsempata hetken, mutta on niin hassua kun tsempatessakin koko ajan on se sisäinen järkkymätön fiilis, että kaikki tulee menemään päin helvettiä. Se tunne ei vaan katoa millään järkeilyllä!! Ja on raskasta elää siinä ristiriidassa että osa itseä yrittää aidosti jotain ja toinen on salaa varma ettei sitä tule mitään.
ja omiin muuttoihinkin on pyydetty apua sisaruksilta, vanhemmilta ja kavereilta. MUTTA KUN KUKAAN EI HALUA TULLA APUUN!
Palkkaakin on maksettu kavereille jotka on "pakotettu" apuun, siis suorastaan käsketty kun ovat kieltäytyneet (kun ei mitenkään ole itse pärjätty). Siis hyville kavereille joita itse autetaan aina kun voidaan.
Sisaruksille on avustettu muuttoja, niihin on uhrattu jopa useita päiviä. Mitä tekee sisarus joka on lupautunut vastavuoroisesti apuun? -Poistuu paikkakunnalta meidän muuttopäivänä.
Ja loppujen lopuksi sitten olen joutunut hoitamaan suurimman osan muutosta itse, pitkästi raskaanakin. Onneksi ei ole enää yhtään muuttoa näkyvissä!
Kantaa yksinkin ilman apua. Ei tartte auttaa!
Olen aina tehnyt kaiken yksin. Jos on painava sohva niin sen paskan voi jättää sateeseen.
Edes niiden isompien tavaroiden kantamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi en enää suostu ikinä ketään auttamaan ellen tiedä jo valmiiksi asiaa, josta saan vastapalveluksen.
Muuttoon en kyllä ketään kehtaisi edes pyytää. Se on niin raskasta hommaa, eikä kukaan kyllä tulisikaan. Siksi pyrin pitämään tavaramäärän vähänä enkä osta painavia huonekaluja.
Mutta kokemuksesta oppii. Ensi kerralla muistelet tätä valtavaa urakkaa yksin, ja pyydät kavereita muuttoavuksi. Tai muuhun urakkaan.
Kyllä sitä apua monesti saa, kunhan vaan rohkaistuu pyytämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva pystyy, olet todella vahva.
Tietysti tuosta tekstistäsi tuli vähän itsesääli fiilis. Eikä ihan vähääkään.
Vauva katseli istuimessa meidän touhua. Kyllä mä säälin itseäni, kun olen niin sairastunut omaan vahvuuteeni, etten osaa pyytää apua silloin kun tarvitsen. Itkulla ja raivolla sitten revittelen yksin. Mulla on vaan tosi iso kynnys pyytää apua. En halua, että musta ajatellaan että yritän vaan avuttomana yh:na hyötyä ihmisistä. Olen aina maksanut avusta, mutta nyt varaa ei ollut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Törkeetä ettei kaverisi tarjonneet apua. Mä kun väläytin kaverille, että olen etsimässä uutta asuntoa niin sanoi heti että me (hän ja miehensä) voidaan sitten auttaa muutossa.
Olen muuttanut kolmisen kertaa ja yleensä muutot olen tehnyt isäni kanssa.
mutta ehkä ap ei ilmoittanut milloin jne. jossei muutenkaan asioistaan huutele. Hullu olet kun et pyytänyt, lapsi rukkakin selkä vääränä tavaroita kantanut ;-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
loukkaantunut kun kuulisin että olet omin nokkinesi muuttanut. Ai, minultako ei kehtaa pyytää..
Pienen tytön pistät kantamaan ennen kuin pyydät kaveria avuksi?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pientä tyttöäsi käy kyllä sääliksi. Mitä jos hän olisi satuttanut vaikka selkänsä???
ei sitä aina tajua tarjota apua, kun sitä ei pyydetä edes.
Nyt vähän hölläät tuosta asenteestasi. Yleensä lähimmät ystävät ja sukulaiset ovat vain iloisia, jos voivat auttaa. Kaikki tajuavat, ettei sohvia jne voi kantaa yksin ! Ei siinä ole mikään onneton yh, vaikkei siihen kykenekään.
Itse muutin takaisin kotiseudulle, muuttomatkaa tuli 400km. Pyysin kyllä sisaruksia ja isää katsomaan lapsiani (2,4 ja 5v) mutta kellään ei ollut aikaa. Joten lapset sitten pyöri jaloissa sekä pakatessa, lastatessa että purkaessa. Kolme reissua mentiin eestaas uuden ja vanhan kodin välillä kun en saanut hommattua muuttoautoa vaan muutettiin pakettiauton ja peräkärryn voimin.
Turhauttaahan se ja sen jälkeen ei ole ainakaan kyseisiltä henkilöiltä tehny mieli apua pyytää.
Kyllä se on aina ollut niin että muuttaja pyytää apua. Kukaan ystävä tai tuttava ei voi tietää onko muuttoapu jo järjestyksessä.
Eipä olisi tullut mieleenkään muuttaa yksin.
Eikö se rekkakuski kantanut tavaroita kanssasi, niinhän ne yleensä tekee.
Olen yh joka muutti raskaana ollessaan esikoisen ollessa vuoden ikäinen. Muuttoauton kuljettaja ja yksi apumies sekä naapurin mies roudasi tavarat.
Itse en kanniskellut mitään koska olin jo raskauden loppuvaiheessa. Pakkasin hissukseen pari viikkoa ennen muuttoa. Pakkausapuakin sain kun ymmärsin pyytää.
Kolmiosta neliöön ja apua ei ollut. Mieheni kantoi pesukoneet, kuivausrummut ja astianpesukoneet yksin.
Apua ei saatu. En kyllä tämän jälkeen auta itsekkään niitä, jotka ei auttaneet minua.
Meillä oli tavaraa paljon ja 4v. kintuissa.
Kehitysvammainen esikoinen oli tilapäishoidoissa, onneksi.
Oksensin illan päätteeksi, kun oltiin aivan loppu.
Muuttofirmaan ei ollut varaa, vain auton vuokraukseen riitti rahat.
Ihmiset ei halua auttaa tänä päivänä.
Onneksi muutettiin rivarista rivariin.
Ei voi olettaa että kaikki ajattelevat kuten itse.
Alue: Aihe vapaa
palkatun muuttoavun. Eli siis muuttofirma tulee muuttamaan kamat ja sosiaalitoimisto maksaa laskun.
Sun kannattaisi, ap, oikeasti opetella nielemään ylpeytesi ja selvittää, mihin olet oikeutettu ja pyytää apua! Ei varmaan ole kovin läheisiä/hyviä ihmissuhteita sinulla, jos et edes ystäviltäsi kehtaa pyytää apua! - Ja pieni tyttösi joutuu sitten sijaiskärsijäksi.