Kertoisitko lievästä Aspergerista harrastustoiminnan vetäjälle?

hautaustoimiston vetäjälle. Eli hautaat asperger-potilaita.



Naapurissa on asperger. Se sanoo, ettei aina hallitse voimiaan.

Ellen olisi eronnut hänestä olisin seonnut ja päätynyt suljetulle. Asperger-ihmiset polttavat loppuun terveet ihmiset ja nauravat sen jälkeen tuhkapilvessä.

Ellen olisi eronnut hänestä olisin seonnut ja päätynyt suljetulle. Asperger-ihmiset polttavat loppuun terveet ihmiset ja nauravat sen jälkeen tuhkapilvessä.

No esimerkkejä kiitos.

tv. As.

eivät käyttäydy mainitsemillasi tavoilla.

asperger on sellainen vaiva, että normaalisti sen omaava ihminen joko vetäytyy kontaktista tai luottaa kehen tahansa kritiikittä. Jos ympärillä olevat ihmiset käyttäytyvät hyvin, tämmöinen ihminen käyttäytyy hänkin erinomaisesti. Mutta jos ympärillä on kiusaamista tai syrjintää tai häntä narrataan ja huijataan ja yllytetään tai vaihtoehtoisesti syrjitään ja ärsytetään, hän reagoi sosiaalisesti kyvyttömällä tavalla - joko enstistä rsuuremmalla veätytymisellä tai vaihtoehtoisesti aggressiivisesti. As-lapsi ei kertakaikkiaan osaa itse valita, miten käyttäytyy, vaan hän heijastaaa ympäristöään suoraan ja yleensä vielä alkuperäistä voimakkaammin.

Niinpä jokainen, joka sanoo, että hänen tuntemansa aspeger-lapsi on terroristi, on itse ensin käyttäytynyt huonosti. Ne taas, jotka tuntevat hyvinkäyttäytyviä asseja, ovat itsekin hyvinkäyttäytyviä ja sivistyneitä.

Miäköhän muita muiden henkilökohtaisia asioita hän kertoilee?

koska luokkalla oli asperger-poika, eikä siitä kerrottu luokassa.

Koko ensimmäinen vuosi - kiitos myös onnettoman open - meni ihan vituralleen. Eivät ole vanhemmat vieläkään myöntäneet aspergeria. Yksi opettaja sen livautti vahingossa.

Poikaa kiusattiin erilaisuudesta. Ja luokassa oli kovia tappeluita. Kaikki kiusasivat häntä. JOS asiasta olisi kerrottu oppilaille ja vanhemmille etukäteen, olisi vuosi ollut varmasti aivan toinen. Tämä poika olisi kyllä tarvinnut henkilökohtaisen avustajan, mutta kun vanhemmat halusivat asian salata, niin eihän se käynyt laatuun. Poika aiheutti ongelmia jo tarhassa ja eskarissa. Joku muutti koulua tuon pojan takia.

Summa summarum: rehellisyys maan perii. Kun kerrotaan, on helpompi ymmärtää.

että minullakin on perhepiirissä asperger-aikuinen. On paljon helpompi ymmärtää häntä, kun tietää mistä on kyse. Ymmärtämisellä en tarkoita sitä, että häntä käsitellään silkkihansikkain tms., vaan että käsittää, miksi toinen pyrkii käyttäytymään tilanteessa x tavalla y, ja osataan ennakoida esim. yhteisillä reissuilla vastaan tulevia tilanteita.

Minusta asperger-diagnoosista kertominen on vähän kuin kertoisi, että "meidän poika on tosi kova lukeamaan ja sillä on hirmuisen vahva mielikuvitus, eli voi helposti unohtua ajattelemaan omiaan, eikä huomaa tehdä koulutehtäviä". Tällöin opettaja tietää, että lasta pitää välillä tökätä hereille ja kyse on vain vilkkaasta mielikuvituksesta, eikä esim. tehtävien välttelystä ja laiskuudesta. Ei ehkä paras vertaus, mutta en parempaakaan keksinyt. :)

olen ope ja olisin todella pahoillani, jos minulle ei asiaa kerrottaisi. Perustelut: voin tukea lasta paremmin, jos tiedän taustatilanteesta enemmän. Tällä on vaikutusta myös lapsen itsetuntoon.



Tietty teillä hieman eribtilanne, kun ohjaajalla ei välttämttä ole tällaisesta aikaisempaabkokemusta.bSilti ainakin kertoisin ohjaajale kahden kesken, että tytöltä saattaa olla odotettavissa tällaista käytöstä ja ennen kaikkea kertoisin, miten näissä tilanteissa ohjaajan tulisi käyttäytyä/toimia, jotta ongelmat minimoitaisiin. Luulisi sen tukevan ohjaajaakin työssään.



ja tosiaan tärkeä pointti tuo, että tyttöä tulisi käsitellä normaalina kuten muitakin.: )

kun kuulin hankalan ihmisen maineessa olevalla työkaverillani olevan asperger, oli minun helpompaa sekä ymmärtää häntä että ottaa häneen etäisyyttä. Nuo AS-erityispiirteet voivat olla ryhmätilanteissa tosi dominoivia ja normaaleille henkisesti äärimmäisen uuvuttavia. Ei ole reilua sekään että normaalit kärsivät koska erityisihminen tarvitsee sopeuttamista.

Kyselin täällä joskus tietääkö kukaan onko tätä syndroomaa olemassa "lievänä"?

Miten lievät diagnosoidaan ja onko oireet selkeitä? Minkä ikäisenä huomasit itse että jotain on?

Kiitos ,kuulisin mielelläni vastauksiasi!

kun kuulin hankalan ihmisen maineessa olevalla työkaverillani olevan asperger, oli minun helpompaa sekä ymmärtää häntä että ottaa häneen etäisyyttä. Nuo AS-erityispiirteet voivat olla ryhmätilanteissa tosi dominoivia ja normaaleille henkisesti äärimmäisen uuvuttavia. Ei ole reilua sekään että normaalit kärsivät koska erityisihminen tarvitsee sopeuttamista.

Kyllä "normaalit" ihmiset saavat olla vähän sopeutuvampia itse ihmisten "erilaisuuteen"!!

Eikä ole kaikkien asia tietää jos joku on "erityisihminen"vai ei.

Kyllähän koulussakin nimenomaan opitaan olemaan erilaisten ihmisten kanssa, kaikki eivät ole rauhallisia, kaikki eivät ole kilttejä!

huh huh mikä kommentti!

Meidän lapsella on autistia piirteitä, aika samantyyppisiä kuin sinun lapsella ja me olemme kertoneet harrastustoiminnan vetäjälle lapsen haasteista heti alkuun kun harrastuksen aloitti. Kokemuksemme ovat hyvät vaikka harrastustoiminnan vetäjä ei kasvatusalan ammattilainen sinänsä ole. Lapsi on viihtynyt harratuksessaan todella hyvin ja saanut onnitumisen kokemuksia kun on saanut vetäjältä tarvittavaa tukea ja ymmärrystä.

Hän on 9-vuotta. KYllä sanoisin harrastustoiminnan vetäjälle, koska se auttaisi häntä ymmärtämään ja hyväkskymään tyttäresi. Hänen olisi helpompi kestää nuo erityistilanteet.



Itse päätin muutettuamme, että en ole heti kertomassa ihmisille, siis pihalla leikkivien lasten vanhemmille lapseni olevan asperger. Osa tiesi isän jo aiemmin kerrottua, koska olivat samassa päiväkodissa. Yhdelle kerroin, kun hän kertoi omansa olevan kehityksessä viivästynyt ja käyvän siksi kauempana koulua. Kesän käännyttyä syksyksi yksi äiti kertoi olevansa huolestunut pojastani ja myös valitti joistain asioista. Silloin hänelle kerroin ja uskon sen auttaneen häntä hyväksymään paremmin lapseni. Uskon myös, että jo aiemmin kerrottuna siitä olisi ollut hyötyä. Ei olisi tarvinnut tämän äidin harmistua poikaani.



Eli kertominen auttaa ymmärtämään ja hyväksymään. Jos jotain ikävää, niin se on kyseisen ihmisen tyhmyyttä

tosin aikuinen ammattilainen kyllä näkee lapsesta muutenkin jo lyhyessä ajassa, että kaikki ei ole aivan kohdallaan. Nuorten ohjaajien kanssa tietysti eri tilanne, mutta kertoisin silti, juuri siltä kannalta, miten ohjaaja voisi auttaa ja tukea lasta.

diagnosoitiin muutama kuukausi sitten asperger-piirteitä. Käsittäisin, että tämä olisi "aspeger lievänä".



Olen itse huomannut pojassani tiettyjä erityisiä piirteitä koko hänen ikänsä ja hänen mennessään päivähoidon piiriin eskarilaisena, aloin saada palautetta tästä erilaisuudesta myös päiväkodista. Sitten varasin ajan perheneuvolaan, josta ohjattiin lääkärille, saatiin lähete yliopistolliseen sairaalaan tutkimuksiin ja sitä kautta poikani sai diagnoosin ja kuntoutusta.



Asperger voi käsittääkseni olla hyvinkin laajakirjoista, joten en osaa sanoa oireiden selkeydestä. Poikani kohdalla asperger piirteet tarkoittavat lähinnä sitä, ettei hän tunnista toisten ihmisten mielialoja esim. kasvojen ilmeistä ja toisten tunteiden huomioiminen on vaikeaa. Hänen on myöskin vaikeaa ymmärtää syy- ja seuraussuhteita ja hänellä on aistiyliherkkyyttä. Älyllisesti hän on kuitenkin normaali ja monissa testeissä selvisi jopa paljon keskimääräistä paremmin.

On ollut aikoja, jolloin on ollut välttämätömntä ja hyväksi kertoa meidän pojan aspergeristä, koska hän on kuitenkin ollut sen verran 'outo', että outous on kaivannut selitystä. Assihan helposti vaikuttaa haluttomalta ja



agresssiiviselta silloinkin kun ei ole. Toisaalta sitten kun parin vuoden päästä on se vaihe mennyt ohi, on tuntunut, että on jäänyt päälle sellainen ylisuojeleminen ja ettei osata luottaa tai vaatia lapselta nykyisten kykyjen mukaan. Siinä on siis huonot puolensakin. Lisäksi jotkut harrastusohjaajat ottivat heti diagnoosista kuullessaan ojpa kirjaimellisesti kaksi askelta taakse ja jotkut jopa kieltäytyivät ottamasta ryhmään erityislasta, koska "eivät uskantaneet ryhtyä vastuuseen sellaisesta". Tietämättömyys on joskus melkoista, eikä se millään nopealla tiedänvälityksellä parane, kn sen ympärillä on usein roima kasa asenteita.



Enää en kerro, koska lapsi on itse "normaalimmassa" kunnossa, eikä erotu joukosta yhtä selvästi ja selitystä vaativasti.

tarkoitan siis kun asperger on lievänä.

Onko sinusta parempi olla kertomatta ihmisille, ettei leimaisi poikaa, vai onko parempi kertoa?



Ja koetko että kuntoutus auttaa?

mietin itse onko diagnosoinnista apua vai jossain mielessä haittaa..

teoriassa tieto kulkee vain vanhempien luvalla, mutta voin kuvitella, että jos et anna lupaa niin painostus on melkoista jos et anna lupaa. Sitäpaitsi koulu on yleensä ympäristö, jossa oireet näkyvät aika selvästi - ja siksi siellä tarvitaan tietoa siitä, kuinka niiden kanssa tässä tapauksessa pärjätään (=eri lailla kuin jos kyse olisi jostain muusta syystä omituisesti käyttäytyvästä lapsesta).

Kyllä ohjaaja tajuaa ettei kaikki ole kunnossa, tuo pukeutumisasia on yksi esimerkki siitä.



Jos jumiutuu harrastuksessaan on ohjaajan hyvä tietää syy, voi luulla että ilkeyttään kiukuttelee.

voihan joku harrastusryhmän vetäjä huolestua lapsesta siinä mielessä että lapsella on lastensuojelullisesti jotain pielessä, jos käyttytyy oudosti ja huolestuttavasti ja ottaa yhteyttä lastesuojeluun. Ilman muuta kannattaa kertoa.