Lue keskustelun säännöt.
Olenko kateellinen ja kurja miniä sekä hirvittävä käly?
18.05.2010 |
Mieheni äiti, siis lastemme mummi, on ollut minulle ihana anoppi. Siis oli, kunnes mieheni sisko sai lapsen. Sen jälkeen mummia ei ole meillä näkynyt kuin muutaman kerran.
Me olemme olleet mummilassa kylässä kutsuttuina tänä vuonna kerran. Meidän lapsemme eivät ole viettäneet siellä aikaa ollenkaan, syy: mummi ei ehdi, ei ennätä. Tytär lapsensa kanssa kyllä vierailee ja kyläilee siellä monta kertaa viikossa, mummi hoitaa vuosikasta ja paljon.
Nyt tämä mieheni sisko odottaa toista lastaan. Olen varmasti kurja ihminen, mutta ensimmäinen ajatukseni oli se, että me emme näe mummia varmaankaan enää ikinä. Siis kiva, että tulee uusi serkku ja toki olen onnellinen heidän puolestaan, mutta omien lasten takia kaihertaa.
Onko muille käynyt näin? Itse en olisi koskaan uskonut, että anopille tyttären lapsi voisi olla näin paljon tärkeämpi! Me kyllä pyydämme mummia kylään ja soittelemme - olisiko kuitenkin aika luovuttaa...? Ihan itkettää koko juttu.
Kommentit (29)
jos hän on jo eläkeläinen ja hoitaa yksivuotiasta lähes päivittäin?
Teidän lapsenne ovat jo vanhempia eivätkä ehkä tietenkään tuo sellaista hoidollista rasitusta ja ehkä mummi ajattelee että hän nyt panostaa sinne missä apua tarvitaan?
Kalikka kalahti mun nilkkaan koska meillä mummi hoisi mun vuosikkaan kun itse yrjöilin sängyn pohjalla seuraavaa odottaessani. Ja tämän hän teki oman työnsä ohella joten varmasti oli väsynyt. Voisiko olla tästä kysymys?
Tai jos mummi olisi halunnut osallistuakin enemmän silloin kun teidän muksut oli pieniä, muttei ihan arvannut ja tiennyt kuinka sen tekisi, anoppi-miniä suhde on aina hieman arkaa maaperää, ja minusta on hyvä että anoppikin sen tiedostaa.
Tai onko mummilla muita ongelmia/asioita joidenka vuoksi ei halua tavata? Parisuhde, terveys, raha-asiat, tuore rooli eläkeläisenä (alkoholinkäyttö?) nämä vain arvauksena.
nollaan :( , kun ennen olivat tosiaan lomilla kylässä yhden yön ja mummi vieraili täällä satunnaisesti. Henkinen yhteys, joka siis tuntuu olevan kadoksissa nyt, oli paljon suurempaa. Itse en mitään siivousapua odota enkä kaipaakaan, joskus aiemmin anoppi on tarjoutunut esimerkiksi pesemään ikkunat tms. Sellaisen olen kyllä ottanut riemumielin vastaan :D , mutta se ei ole mikään ennakkoodotus tai vaatimus anopin ja miniän väliseen kanssakäymiseen. Minä kyllä soittelen anopilleni (vielä) ja yritän kutsua kylään ja kysellä, koska tavattaisiin, sopisiko meidän tulla käymään jne, mutta mummi jotenkin aina kiertää nämä eikä suostu sopimaan päivää. "Katsellaan tässä..." Tekisi tavallaan mieli antaa periksi, mutta mitä se auttaa? Lasten etu se ei ainakaan ole. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista tosiaan, sekä lapsille että myös teille aikuisille!
Mitäs jos miehesi ottaisi asian äitinsä kanssa ihan konkreettisesti esille? Vihjaisi vaikka, että teidän lapset on usein ihmetelleet, miksei mummo käy enää niin usein tai eikö mummo välitä meistä enää yhtään? Luulisi, että tuollainen kysymys herkistäisi mummon mielen ja saisi ainakin hieman ajattelemaan omaa käytöstään.
Itse olen huomannut, että monesti tällaiset jutut johtuu ihan ihmisten ajattelemattomuudesta ja erilaisista tavoista + tottumuksista. Monesti olen pahoittanut mieleni anoppini teoista ja sanoista, ja ymmärtänyt jälkeenpäin, että hän ei ole edes ymmärtänyt tehneensä/sanoneensa mitään väärää tai loukkaavaa. Ehkäpä mummo ei teidänkään tapauksessa ole vaan koskaan tullut asiaa pohtineeksi teidän kannaltanne ja siksi suora keskustelu aiheesta saattaisi olla paras vaihtoehto ja silmien avaaja. Heittäisin pallon nyt siis miehellesi, keskustelkoon hän äitinsä kanssa.
ettei osaa sopia loppuviikolle mitään tapaamista, jos vaikka veljen lapsi sattuu tarvitsemaan hoitoa. Eli on aina valmiina sille yhdelle lapselle, eikä usein tiedä paljon etukäteen milloin hoitoapua tarvitaan. Siksi ei osaa sopia mitään muuta, ettei mahdollinen tuleva hoitotarve mene ohi.
Tytär on äitinsä tytär ja lapsensa äiti. Siinä se jatkumo jotenkin kulminoituu. Ei se oikein ole, mutta toooodella yleistä.
Jos anoppi on ihana, kerro hänelle, miten pahalta sinusta tuntuu.
tyttärenpoika tuli ja pesi meidän lapset 10-0. Kunhan en itse vaan ikinä sortuisi aikoinaan samaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samantyyppinen tilanne mutta mä oon se tytär, jonka lasta anoppi muka kälyn kuvitelmissa hoitaa ja rakastaa enemmän. Sanon vaan että kälytkin voi olla TODELLA väärässä..
Meidän lapset eivät joudu kilpalemaan isänsä siskon lapsia vastaan, koska miehelläni on vain yksi pikkuveli. Mua kuitenkin huolestuttaa tilanne, kun pikkuveljen perheeseen odotetaan juuri esikoista, meidän neljä lasta ovat jo ikähaitarilla 3-11 v.
Mieheni pikkuveli on aina ollut vanhempiensa "tähtipoika", jota on paapottu, lellitty ja tuettu taloudellisesti huomattavasti isoveljeään enemmän. Nyt mua huolestuttaa, että miten käy kun vauva syntyy. Minulle henk.koht. asian tekee vielä aremmaksi se, että omat vanhempani ovat kuolleet, joten appivanhempani ovat lastemme ainoat isovanhemmat ja lapsillemme todella tärkeät.
Onneksi me asutaan isovanhempien kanssa samalla paikkakunnalla, nuoren parin luokse on matkaa 200 km ja käly on vahvasti orientoitunut omaan lapsuudenperheeseensä (koko suku asuu ko. paikkakunnalla), joten järki sanoo, että varmaan olen turhaan huolissani. Jää nähtäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, meillä anoppi ja appiukko ihan ylikierroksilla pojanpojastaan. Poika menee jo kouluun.
Appivanhemmat ovat jääneet ihan paitsi tyttärensä tyttökatraan prinsessakausista yms mukavasta.
Jotenkin kompensoin tilannetta, että esimerkiksi olen yhteisiin juhannusjuhliin suunnitellut tyttöjen juttuja, kun tiedän että appivanhemmilla on taas meidän pojalle jotain speciaalia.
Aikaisemmin lapsemme olivat todella tärkeitä, heille soiteltiin ja muistettiin synttärit ja joulut jne.
Nyt tyttärentytär sai lapsen vuosi sitten. Ei ole sen jälkeen tullut yhtään puhelua, ellei meidän lapset soita sitten sinnepäin ja nekin vähentyneet kun mummo ei kuulema jaksa... (näin sanoin 11v). Viimejouluna lapset saivat lahjaksi shampooopullon, yhteiseksi : / ja syntymäpäiviä ei muistettu ollenkaan. Uusi tulokas sai kuulema monta pakettia jouluna sekä rahaa, samoin syntymäpäivänä kun täytti juuri vuoden.
Lahjat eivät ole se mitä peräänkuulutan, mutta isommat lapsemme ymmärtävät kyllä missä mennään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen sellainen äitini vanhempien hoitama lapsi. Olemme asuneet niin lähekkäin, että isovanhempani ovat olleet kuin toiset vanhempani.
Enoni eli äitini veljen lapsi on ollut hyvin vähän mummolassa. Isovanhemmat olisivat kyllä häntä toivoneet enemmän kylään. Välimatka on ainakin tässä ollut ongelma. Lisäksi mielestäni se, että lapsi ei itse isompana ole ollut vastavuoroinen, ei koskaan soitellut mummolaan, ei kiittänyt lahjoista, ei kutsunut synttäreille. Isovanhempani sitten vähän luovuttivat hänen suhteensa. Enoon kyllä hyvät välit käsittääkseni.
Me olemme olleet yhtä perhettä, kai se on mummolleni ollut helpompi hyväksyä minun isäni kuin enoni naispuoliso.
Ketjun aloittajan tilanne on varmasti erilainen, mutta näin varmasti usein käy, että tyttären lapsiin välit läheisemmät. Minun anoppini tytär on ehkä lapseton, eli tilanteesta ei ole kokemusta omalta kohdalta.
hylkäsi äitimme äiti kun enomme sai lapsia. Siis nähtiin kyllä, ei sillä, mut teki selväksi sekä äidille että ketkä on ne suosikit:( Nyt kun mulla on pieniä, ollaan taas suosiossa, mut kunhan serkkupojat alkaa lisääntymään, niin... Mut siihen varmasan vielä hetki aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat olleet muka hirveän innoissaan pojanpojasta, mutta ovat vain kerran kehdanneet käydä meillä reiluun vuoteen pientä katsomassa. Vähän väliä käyvät reissaamassa kahden muun lapsensa luona, joilla ei ole lapsia... Mitä pahaa olemme tehneet? uitenki puhelinyhteys on tiivis ja kaipaisin itsekin kovasti nähdä heitä edes kerran vuodessa, mutta sekin on näköjään liikaa vaadittu
Mutta olen antanut tilaa olla ja tehdä niinkuin haluaa. Tytär asuukin lähempänä, joten siksiki varmaan ovat enemmän tekemisissä.
Itse ajattelen, että se suvun nuorin on aina se uusin ja ihanin :). Harmi toisaalta, kun meille syntyi vauva samana vuonna ja hän puolestaan sai olla se uusin ja ihanin vain pari kuukautta :(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän ei ymmärrä ollenkaan, kun äitini on kiinnustunut minun lapsistani enemmän ja näkee meitä enemmän. Hoidattakoon omat pentunsa omalla äidillään! Tai hoitakoon itse!
Ovat olleet muka hirveän innoissaan pojanpojasta, mutta ovat vain kerran kehdanneet käydä meillä reiluun vuoteen pientä katsomassa. Vähän väliä käyvät reissaamassa kahden muun lapsensa luona, joilla ei ole lapsia... Mitä pahaa olemme tehneet? uitenki puhelinyhteys on tiivis ja kaipaisin itsekin kovasti nähdä heitä edes kerran vuodessa, mutta sekin on näköjään liikaa vaadittu
Tervetuloa kerhoon, kertomus on kuin omani!
Olen jo vuosikausia ihmetellyt, mikseivät appivanhemmat tahdo käydä esikoispoikansa perheen luona (käyvät maksimissaan kerran vuodessa, edellisestä vierailusta oli viimekerralla kulunut jo 1,5 vuotta!). Ei oikein mene läpi selitykset siitä, että välimatka on liian pitkä tms, kun kuitenkin kahden nuoremman lapsettoman lapsensa luona pystyvät ramppaamaan vähintään kerran kuussa ja matkustelevat muutenkin.
Me sitten käymme heidän luonaan, mutta eiköhän sen pitäisi olla vuoroin vieraissa-mentaliteetilla, ei suhteella 98-2.
Mies on asiaa vanhemmiltaan jo aikoja sitten tivannut ja vastauksena oli epämääräinen selittelytulva esimerkkilauseina "me ollaan niin huonoja lähtemään" (no eipä ole ollut esteenä muiden lapsien luona vierailuille), "teillä on aina niin siistiä ja hienoa" (siis täh!?) jne. Tuo viimeinen lause saa vieläkin karvat pystyyn ja pistää vihaksi, mikä selitys tuo nyt on? Ehkä ei olisi pitänyt olla appivanhempia kohtaan niin vieraanvarainen tai ehkä olisi pitänyt jättää koti siivoamatta ennen heidän tuloaan?
Itseni puolesta en niinkään sure, mutta muiden perheenjäsenten sitäkin enemmän.
siis vähentyneet olennaisesti siihen verrattuna mitä ennen oli, vai onko sitäkin että se tuntuu vielä paljon vähemmältä kun tyttären lapsi näkee mummoa nii paljon?
Ehkäpä tytär tukeutuu äitiinsä tiiviisti?
Ikävä tilanne.
Meilläkin on anopilla erikseen tyttären ja poikien lapset. Mutta tytär itse on paljon aktiivisempi anoppilaan menijä kuin veljensä eikä asia rassa minua juurikaan. Anoppi ei ole koskaan ollut meidän lapsille läheinen muutenkaan mutta onneksi oma äitini on.
kun appivanhemmista puhutaan. Anopille on jotenkin luontevampaa mennä huseeraamaan tyttärensä huusholliin, kun siellä on ruoka-asekaappikin samassa järjestyksessä kuin anopilla.
ettei ole koskaan ollut ihana anoppi ja luojan kiitos miehen sisko ei ole toistamiseen raskaana.
Meidän lapset eivät enää ole anopille mitään. Tyttärenpoikaa näkevät jokaikinen päivä. Meidän lapsia suostuvat hoitamaan vain jos on joku pakollinen lääkäriin meno tms.
Todella kurjaa. Mieskin asian tiedostaa, mutta ei sitten kuitenkaan vanhemmilleen mitään sano.
Voimia sulle ap, tiedän tunteen, tosi kurjaa on.
miltä tuntui tyttärestä, kun lapsesi olivat mummolassa jatkuvasti. Nyt on hänen lapsensa vuoro.
nollaan :( , kun ennen olivat tosiaan lomilla kylässä yhden yön ja mummi vieraili täällä satunnaisesti. Henkinen yhteys, joka siis tuntuu olevan kadoksissa nyt, oli paljon suurempaa.
Itse en mitään siivousapua odota enkä kaipaakaan, joskus aiemmin anoppi on tarjoutunut esimerkiksi pesemään ikkunat tms. Sellaisen olen kyllä ottanut riemumielin vastaan :D , mutta se ei ole mikään ennakkoodotus tai vaatimus anopin ja miniän väliseen kanssakäymiseen.
Minä kyllä soittelen anopilleni (vielä) ja yritän kutsua kylään ja kysellä, koska tavattaisiin, sopisiko meidän tulla käymään jne, mutta mummi jotenkin aina kiertää nämä eikä suostu sopimaan päivää. "Katsellaan tässä..."
Tekisi tavallaan mieli antaa periksi, mutta mitä se auttaa? Lasten etu se ei ainakaan ole.
ap