Lue keskustelun säännöt.
Anoppi: "Sä vaan makaat ja mun poika maksaa"
16.04.2010 |
Tuossa lueskelin yhtä ketjua, jossa mies aina riitatilanteissa sanoo puolisonsa vain makaavan kotona miehen rahoilla, eikä siis tunnu lainkaan arvostavan vaimonsa tekoja.
Oma tilanteeni on hyvin samansuuntainen, mun tapauksessa vain anoppi on tämä panettelija, oli riitatilanne tai ei. Olen saanut esim. muilta sukulaisilta ja joskus suoraankin kuulla aivan hatusta vedettyjä tarinoita siitä, miten vain shoppailen ja tuhlailen isoissa ostoskeskuksissa kaikki päivät, makaan & lepäilen kotona laiskuuttani ja anopin mielestä hänen poikansa on tietysti se ahkera puurtaja, joka tekee kotonakin kaiken ja joutuu tekemään niin paljon töitä, että saisi mun makaamiseni maksettua. Siis haloo! Todella loukkaavaa.
Joskus riitatilanteissa (tapahtunut ehkä max. 2 krt) on myös mies heittänyt saman ihan äitinsä sanoilla, mutta heti vetänyt katuen sanansa takaisin. Hän sentään tuntuu edes jollakin tasolla tajuavan.
Kaikista hulluinta tässä on se, että olen tämän anopin väittämän "kotona makaamisen" ja poikansa "rahojen tuhlaamisen" ajan ollut koko ajan joko sairautensa vuoksi erikoishoitoa tarvitsevan vauvaikäisen kotiäiti tai sitten päätoiminen opiskelija (kaiken lisäksi yhdessä Suomen kovimmista korkeakouluista). Lisäksi koko tämän ajan omista kiireistäni huolimatta olen tehnyt kotihommista ainakin sen 95%, hoitanut kaikki käytännön asiat, vastannut laskujenmaksusta ja siis valehtelematta ihan kaikesta oli se sitten fyysistä tai henkistä. Miehen on tarvinnut käydä töissä ja tulla siivottuun kotiin huilaamaan, istua aina valmiiseen pöytään, pukea pesemäni vaatteet päälleen ja lähteä lepäämisen tai hyvin nukutun (huom! hyvin nukutun) yön jälkeen töihin tai harrastuksiinsa. Ei siis ihan helpolta ole aina tuntunut minustakaan.
Kyllä elämässä voi olla kiirettä, stressiä ja tekemistä vaikkei olekaan päätoimisesti työelämässä. Ei se ole makaamista, ei todellakaan. Joskus melkein toivoisin pääseväni töihin "huilaamaan". Tätä ei tunnuta tajuavan ollenkaan eikä arvostavan.
Kyllä suorastaan v*tuttaa nähdä sen mummovaivaisen kurpan naamaa. Onneksi pystyy sentään itse vähän vaikuttamaan siihen, ettei kovin paljon tarvitse olla tekemisissä. Ja sehän vaan lisää tietysti vettä myllyyn...
Kommentit (41)
Ja kun tuon on sanonut, niin ei ehkä kannata seuraavassa lauseessa kysellä kesämökkiä kuukaudeksi käyttöönsä. Voi tulla kielteinen vastaus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kun tuon on sanonut, niin ei ehkä kannata seuraavassa lauseessa kysellä kesämökkiä kuukaudeksi käyttöönsä. Voi tulla kielteinen vastaus
Joo, ei tulis kyllä mieleenikään kysellä siltä huuhkajalta lainaksi yhtään mitään. AP
Miettikääpä itsenne miehiksi. Miettikää sitten miltä minusta tuntui. Kun irtisanoin itseni töistä ja päätin jäädä kotiäidiksi, mutta vaimo ei suostunutkaan. Hänen suunnitelmissa oli elää minun siivillä ja hankkia lapsia siinä sivussa.
Se peli ei vedellyt vaan minäkin tahdoin hoitaa vauvaa. Ero tuli. Ennen sitä kestin vuosia anopin ja vaimoni suvun moitteita siitä, kun mies ei tee töitä eikä elätä perhettään.
Mikäs helvetin työjuhta minä olen?
Minulle kuuluu vauvan vuodesta 6kk. Tahdoin hoitaa vauvaa kotona. Mutta ei akka oli sairas päästään.
T: 11cm mies
Jos oikein analysoin tunteitani, niin pahimmalta musta tässä tuntuu se, että hän mustaamaalaa mua täysin aiheetta sukulaisille.
Eihän hän ole mun tekemisiäni koskaan arvostanut muutenkaan, enkä asioita hänen arvostustaan hakeakseni teekään. Mutta siis se, että hän levittelee valheita ja vielä mieheni lähisukulaisille ja tilanne kun kuitenkin on ihan toinen oikeasti, tuntuu tosi kuvottavalta. Olen vaan niin väsynyt. Tosi mukavaa mennä sukujuhliin, kun ihmisillä on musta täysin vääränlainen anopin propagandan värittämä käsitys.
AP
Mies raivostui ja katkaisi sukuun välit. Äitiinsä ei ole ollut yhteydessä 6 vuoteen. Nyt meillä on esikoinen ja emme näytä häntä anopille.
Kun anoppi päätti alkaa vittuilemaan, niin täältä pesee. Koko mies on hallinnassani. Hän tukee minua kaikessa. Anoppi teki valinsa. Suku saa syyttää anoppia siitä että emme pidä heihinkään yhteyttä.
Oma mokansa. Olisimme voineet viettää mukavia pyhiä teeskennellen ja naureksien aristokraattiseen sävyyn kaikelle turhalle. Ei niin ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies raivostui ja katkaisi sukuun välit. Äitiinsä ei ole ollut yhteydessä 6 vuoteen. Nyt meillä on esikoinen ja emme näytä häntä anopille.
Kun anoppi päätti alkaa vittuilemaan, niin täältä pesee. Koko mies on hallinnassani. Hän tukee minua kaikessa. Anoppi teki valinsa. Suku saa syyttää anoppia siitä että emme pidä heihinkään yhteyttä.
Oma mokansa. Olisimme voineet viettää mukavia pyhiä teeskennellen ja naureksien aristokraattiseen sävyyn kaikelle turhalle. Ei niin ei.
Mites onko anoppi ulissu armoa?
sen jälkeen en ole puheluihin vastannut. Sanoin vain että olisit käyttäytynyt kunnolla, kun voit. Enää ei toimi, paljastit nahkasi lisko "tyyliin"..
Heti alkoi louskutus luuriin. Tiesin ettei hän ole aidosti katuva. Löin luurin korvaan.
Sivukautta olen kuullut että akka itkee suvulle ja läheisilleen kuinka julma olen...
Minä en kertaakaan hyökännyt häntä kohti. En kertaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies raivostui ja katkaisi sukuun välit. Äitiinsä ei ole ollut yhteydessä 6 vuoteen. Nyt meillä on esikoinen ja emme näytä häntä anopille. Kun anoppi päätti alkaa vittuilemaan, niin täältä pesee. Koko mies on hallinnassani. Hän tukee minua kaikessa. Anoppi teki valinsa. Suku saa syyttää anoppia siitä että emme pidä heihinkään yhteyttä. Oma mokansa.
Suoraselkäistä toimintaa sun mieheltä. Mutta samalla surullista toisaalta teidän lapsen puolesta.
Itse olen hampaita purren ajatellut, että olkoon lapsi edes sen minimin tuon sairaan ja selvästi narsistisesti käyttäytyvän ihmisen kanssa tekemisissä vaikka itse en miniänä pystyisi sille edes "päivää" sanomaan. Onhan se kuitenkin lapsen mummo, vaikka se kovin valitettavaa onkin. Elämä on lyhyt ja veri vettä sakeampaa. Lasta kohtaan hän on ollut kuitenkin ihan kiva ja inhimillinen, ainakin toistaiseksi. Jos tilanne muuttuu, muuttuu käytäntökin tuon asian suhteen. Itse en hänen seuraansa kaipaa ja kummasti olen viimeaikoina pystynyt hänen seuraansa välttämäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä kukaan ole pätkääkään kiinnostunut niiden perheestä, suku ei kutsu juhliin jne. Me teimme valintamme ja käly syyttää äitiäni siitä, että emme pidä yhteyttä. Miksi pitäisimme? Veli käy vaimoltaan salaa äidillä ja meillä, vaimo luulee olevansa pomo.
Mies raivostui ja katkaisi sukuun välit. Äitiinsä ei ole ollut yhteydessä 6 vuoteen. Nyt meillä on esikoinen ja emme näytä häntä anopille. Kun anoppi päätti alkaa vittuilemaan, niin täältä pesee. Koko mies on hallinnassani. Hän tukee minua kaikessa. Anoppi teki valinsa. Suku saa syyttää anoppia siitä että emme pidä heihinkään yhteyttä. Oma mokansa.
Suoraselkäistä toimintaa sun mieheltä. Mutta samalla surullista toisaalta teidän lapsen puolesta.
Itse olen hampaita purren ajatellut, että olkoon lapsi edes sen minimin tuon sairaan ja selvästi narsistisesti käyttäytyvän ihmisen kanssa tekemisissä vaikka itse en miniänä pystyisi sille edes "päivää" sanomaan. Onhan se kuitenkin lapsen mummo, vaikka se kovin valitettavaa onkin. Elämä on lyhyt ja veri vettä sakeampaa. Lasta kohtaan hän on ollut kuitenkin ihan kiva ja inhimillinen, ainakin toistaiseksi. Jos tilanne muuttuu, muuttuu käytäntökin tuon asian suhteen. Itse en hänen seuraansa kaipaa ja kummasti olen viimeaikoina pystynyt hänen seuraansa välttämäänkin.
Tuollaisen narisistin kynsissä lapsesi nousee vielä sinua vastaan. Olen varma siitä. Ihan puistattaa ajatellakin. Jännä että hän on onnistunut kasvattamaan hyvän miehen pojastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettikääpä itsenne miehiksi. Miettikää sitten miltä minusta tuntui. Kun irtisanoin itseni töistä ja päätin jäädä kotiäidiksi, mutta vaimo ei suostunutkaan. Hänen suunnitelmissa oli elää minun siivillä ja hankkia lapsia siinä sivussa.
Se peli ei vedellyt vaan minäkin tahdoin hoitaa vauvaa. Ero tuli. Ennen sitä kestin vuosia anopin ja vaimoni suvun moitteita siitä, kun mies ei tee töitä eikä elätä perhettään.
Mikäs helvetin työjuhta minä olen?
Minulle kuuluu vauvan vuodesta 6kk. Tahdoin hoitaa vauvaa kotona. Mutta ei akka oli sairas päästään.T: 11cm mies
Anopille porttikielto. Se on teidän koti- ei anopin
No tuo meillä liiaksi käyminen ei ole koskaan ollut ongelmana, pikemminkin päinvastoin. Kuulostaa suorastaan hullulta.
Selän takana puhumiset se suurin ongelma anopin kanssa on; jos ei puhu muunneltua faktaa, hän keksii vaikka p*skaa.
Mutta anoppi siis "ei tahdo käydä meillä", ja syy jonka hän on mieheni/poikansa asiaa ihmetellessä kertonut on se, että "kun teillä on aina liian hienoa ja siistiä"! Siis voitteko kuvitella! Mikä syy tuo nyt on!?
Ei voi käydä poikansa perheen luona, kun on liian siistiä! Pitäisi siis olla siivotonta ja surkeaa jotta hän voisi käydä edes kahvilla. Miniä joka "vaan makaa kotona" kaikki päivät ja "shoppailee kaikki poikansa rahat" on onnistunut sentään siivoamaan ja sisustamaan asunnon siihen kuntoon, ettei anoppi tahdo edes käydä meillä. Hän ilmeisesti on liian kateellinen tai jotain.
Ja suu se vaan jatkaa louskuttamista. Parempi oikeastaan ettei käykään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei Suomessa ainakaan yliopistotasoisen opiskelun vaativuus liity mitenkään opinahjoon.
Tutkintovaatimukset vaihtelevat kyllä alasta toiseen, mutta opintojen vaativuus ei ole "koulukohtaista".
tai sitten päätoiminen opiskelija (kaiken lisäksi yhdessä Suomen kovimmista korkeakouluista).
Tuollaisen narisistin kynsissä lapsesi nousee vielä sinua vastaan. Olen varma siitä. Ihan puistattaa ajatellakin. Jännä että hän on onnistunut kasvattamaan hyvän miehen pojastaan.
Hyvä pointti, olen tuota itsekin miettinyt. Täytyypä pitää tuntosarvet pystyssä.
Poikansa (ja siis mieheni) on kyllä hieno ihminen. Joutunut tosin hänkin jyräävän äitinsä otteessa alistumaan ihan lapsesta asti. Miehen mallikaan ei ole kummoinen ollut: isänsä on ajokoiramainen tossukka, joka kulkee vaikenevana varjona anopin perässä. Katsoo aina anopin kasvojen ilmeistä ennen kuin uskaltaa sanoa sanaakaan.
Anoppi on siis tyranni, ailahtelevainen ja erittäin epävakaa ihminen, jolla ei loppujen lopuksi taida olla yhtään ystävää. Sukulaisten kanssakin hän on äärimmäisen vähän tekemisissä, mutta silloin kun on, onnistuu levittämään kaikenlaista p*skaa ja kylvämään tuhoa. Hän on umpikateellinen ja kovasti kaikkia arvosteleva. Ja luonnollisesti vain hänen mielipiteensä ovat oikeita ja toimivat samalla täydellisinä ja ainoina oikeina ohjenuorina "oikeankaltaiselle" elämälle. Anoppi on ihmisenä todella tunnekylmä, kolkko jääpalikka. Naama on koko ajan mutrulla ja hän suorastaan kavahtaa kosketusta. Hän ei oikein osaa olla luontevasti sosiaalissa tilanteissa muiden ihmisten kanssa.
Kun mieheni oli ihan vauva, hän vei lapsen heti kun pystyi (2-3 kk. ikäisenä) hoitoon ja meni matalapalkkaiseen, koulutusta vaatimattomaan työhönsä, joten rahasta tai urasuuntautuneisuudesta se ei ole ollut kiinni. Hän ei vain tahtonut olla kotona lapsen kanssa, edes vuotta tai puoltakaan.
Luulenkin siis, ettei anopin kasvattamisella ole ollut suurtakaan positiivista tekemistä sen kanssa, millainen mieheni tänäpäivänä on. Jos ihan rehellinen olen, uskoisin itsekin kannustaneeni ja jossain määrin jopa kasvattaneeni häntä. Kuulostaa hullulta, mutta olen pyrkinyt kannustamaan häntä mielipiteisiin ja mielipiteiden rohkeaan ilmaisuun ja puhumaan avoimesti, osoittamaan tunteitaan jne. Mutta siis omia lapsuuden traumojaan miehenikin kantaa mukanaan, se on ihan selvä.
Omat empiiriset kokemukseni kolmesta Suomalaisesta korkeakoulusta (ei siis ammattisurkeista) todistavat tuon lausahduksesi kyllä väääräksi. Eli siis vaativuudet ovat selkeästi sekä koulu- että alakohtaisia, valitettavasti. Monet pienemmistä korkeakouluista ja yliopistoista (Kuopio, Vaasa jne) valmistuneet tahtovat monesti epätoivoisesti uskotella itselleen ja muille, että olisivat yhtä vaativasta koulusta muka valmistuneet, mutta sehän ei ole totta, jokainen sen tiedostaa. Ja näkyyhän se sitten arvostuksessa työmarkkinoilla.
Ei Suomessa ainakaan yliopistotasoisen opiskelun vaativuus liity mitenkään opinahjoon. Tutkintovaatimukset vaihtelevat kyllä alasta toiseen, mutta opintojen vaativuus ei ole "koulukohtaista".
tai sitten päätoiminen opiskelija (kaiken lisäksi yhdessä Suomen kovimmista korkeakouluista).
Eläimellinen vaistoni sanoo nyt, että pitäisi vetää turpaan. En kuitenkaan tee sitä.
Omat empiiriset kokemukseni kolmesta Suomalaisesta korkeakoulusta (ei siis ammattisurkeista) todistavat tuon lausahduksesi kyllä väääräksi. Eli siis vaativuudet ovat selkeästi sekä koulu- että alakohtaisia, valitettavasti. Monet pienemmistä korkeakouluista ja yliopistoista (Kuopio, Vaasa jne) valmistuneet tahtovat monesti epätoivoisesti uskotella itselleen ja muille, että olisivat yhtä vaativasta koulusta muka valmistuneet, mutta sehän ei ole totta, jokainen sen tiedostaa. Ja näkyyhän se sitten arvostuksessa työmarkkinoilla.Ei Suomessa ainakaan yliopistotasoisen opiskelun vaativuus liity mitenkään opinahjoon. Tutkintovaatimukset vaihtelevat kyllä alasta toiseen, mutta opintojen vaativuus ei ole "koulukohtaista".
tai sitten päätoiminen opiskelija (kaiken lisäksi yhdessä Suomen kovimmista korkeakouluista).
Eläimellinen vaistoni sanoo nyt, että pitäisi vetää turpaan. En kuitenkaan tee sitä.
Kumpi osui enemmän, ammattisurkea vai opiskellut pienen paikkakunnan muka-korkeakoulussa/sivu-yliopistossa?
Eläimelliset vaistot on hyvä tosiaan sivuuttaa mikäli ne johtavat väkivaltaan.
Meidän asiat ei sinulle kuulu, jos et voi olla puuttumatta ja kommentoimatta pysy pois elämästämme.
Minä olen tämän sanonut appiukolle ja nykyään osaa pitää turpansa kiinni.