Lue keskustelun säännöt.
Jäävätkö odottajat mielestäsi sairaslomalle liian helposti? (ov)
16.04.2010 |
Heti alkuun mainitsen, että tottakai on niitä jotka sairaslomansa ehdottomasti tarvitsevat ja muuta vaihtoehtoa ei ole, mutta mitä nyt on tullut seurattua niin kovin helpoin perustein sairaslomalle odotusaikana jäädään.
On myös tapauksia, jotka jo ennalta "päättävät", että silloin viimeistään jää sitten sairaslomalle, vaikka itse vaivoja ei siinä vaiheessa olekaan. Supistelut nyt on asia erikseen, mutta onko esimerkiksi väsymys hyvä syy sairaslomalle? Tottakai odotusaikana väsyttää tavanomaista enemmän, mutta ei minulla ole tullut mieleenikään sen vuoksi jäädä kotiin nukkumaan.
Kommentit (23)
saikulle. Toisessa raskaudessani jouduin ottamaan aika paljon sairaslomaa loppuraskaudessa. Olen siivoja melko haastavassa kohteessa ja kärsin kamalista liitoskivuista, jotka paheni mitä pidempään olin jalkeilla. Puolessa välissä työpäivää kävelin välillä kippurassa, kun suorassa ei voinu olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun väsymys on sellaista, ettei selviä työpäivästä nukahtamatta työpöydän ääreen (siis kirjaimellisesti) tai kun ei uskalla enää ajaa autoa, kun muissakin tilanteissa torkahtelee, tai kun työpäivässä matkoineen menee noin 10 tuntia ja yöunien pituus on 14 tuntia väsymyksen vuoksi, niin vuorokauden tunnit eivät enää riitä suihkussa käymiseen tai edes syömiseen, niin kyllä silloin mun mielestä sairaslomaan pitäisi olla oikeus.
Mulla oli tuollaista, mutta en vain saanut sairaslomaa. Toiset osaavat ilmeisesti puhua paremmin ne lomat itselleen.
Itselläni kolme raskautta sujuneet ongelmitta rv 42-43 saakka ja olen ollut elämäni kunnossa ihan koko ajan. En ole sairastanut enkä ollut sairauslomalla yhtään.
Silti tiedän, että kaikki eivät ole yhtä onnekkaita ja "luotuja olemaan raskaana" kuten minä. Moni hyvä ystäväni on kärsinyt pahoinvoinnista, liitoskivuista, supisteluista jne. jne. ja minusta on ihan oikein laittaa raskaus ja syntymätön lapsi etusijalle vs. työnantajan etu.
Kävin töissä enkä yhdestäkään odotuksesta ollut päivääkään saikulla. Niin loppuun asti jaksoin kuin vain sai töissä olla. Enkä todella ole mikään sporttinen hyväkuntoinen mamma, vaan ihan tuikitavallinen ylipainoinen nainen tavallisessa henkisesti kuormittavassa työssä. Moni nuorempi maratoneja juokseva työkaveri kaatui aiemmin sairaslomalle... Mä olin oikea työnsankari!
meille jankutetaan että raskaus ei ole sairaus, että sen perusteella mun mielestä jos joutuu jäämään saikulle raskauden takia niis se saikku pitää olla palkatonta! Onhan työuupumuksestakin johtuva sairausloma palkatonta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin ajattelin aikaisemmin, että kovin pienestä saikulle jäädään, mutta nyt itse jo 6. kuulta saikulla maanneena (supistukset), olen muuttanut mieltäni ainakin osin. kolmekin kk on kuitenkin lyhyt hinta verrattuna esim ultrapienen keskosen synnyttämiseen. mulle tosin jo tarjottiin s-lomaa viikolla 13, viikolla 24 oli pakko aktiivisesti pyytää. syyllisyyttä tunnen silti päivittäin, kun tiedän, että työpaikalla on kiire.
siitä voi aiheutua sairaus. Esim. selkäsärky, verenpaine jne. Ihan käypiä syitä levon tarpeeseen ja sairauslomaan.
meille jankutetaan että raskaus ei ole sairaus, että sen perusteella mun mielestä jos joutuu jäämään saikulle raskauden takia niis se saikku pitää olla palkatonta! Onhan työuupumuksestakin johtuva sairausloma palkatonta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
löytyy niitä "helposti saikkua hakevia" eiraskaana olevistakin.
eihän kukaan voi tietää mikä on toisen olo tila oikeasti ja kuinka pahat ne selkä/liitoskivut on, tai kuinka paha se väsymys on. riippuu varmaan myös paljon työn laadusta, fyysisesti raskaammasta työstä varmaan helpommin jäädään saikulle.
itse olin ekasta raskaudesta saikulla ekan kolmanneksen aikana 2-3 viikkoa syynä oli mieletön väsymys, mutta kuitenkin unettomuus sekä paha masennus joka helpotti n. rv 20. olin fyysisesti raskaassa 3-vuorotyössä missä piti käyttää isoja työkoneita....
keskiraskaus meni hyvin
viimeisellä kolmanneksella jäin pois töistä rv.29 jouduttuani auto-onnettomuuten jossa murtui kylkiluu sekä kovien supistusten takia, lapsi syntyikin rv 38.
kakkosesta en ole ollut saikulla,koska olen hoitovapaalla =)
jokainen raskaus ja työ on niin erinlainen että paha on toisen mennä sanomaan että hait liian helposti saikkuu....
vaikka löytyy niitäkin....=)
suo siellä, vetelä täällä
viikolla 28 raskaudesta aiheutuneen sairauden takia. Itse en pitänyt sitä työkykyä alentavana tekijänä mutta lääkäri oli ehdottomasti toista mieltä. Työnantajan mukaan sairaslomalla töissä oleminen on ehdoton nou nou. Että voi sitä saikulle joutua ihan pakostakin ja koko loppuraskauden ajaksikin. Lääkäri ajattelee vauvan parasta eikä minun mielipidettäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se väsymys ei ollut mitään sellaista, että "väsyttää tavanomaista enemmän". Se oli sellaista, että silmät eivät pysyneet auki ja itkin lääkärille puhelimessa, että en mitenkään pääse lääkärille asti edes taksilla hakemaan sitä sairaslomalappua. Onneksi mies tuli tuomaan ja talutti. En ollut ikinä uskonut, että sellaista väsymystä voi olla olemassa. Sitä väsymystä kesti kolme kuukautta ja sen vuoksi en ikinä halua enää lapsia.
pitäisi ohjastaa naisia ettei ole mikään pakko repiä itseään aivan loppuun, vaan raskausaikana on hyvä ottaa rennommin. Edesauttaa valtavasti vauvan vointia, synnytystä sekä syntymän jälkeistä aikaa, kun äiti on voimissaan ja levännyt. Missään nimessä ei pitäisi ihannoida sitä, miten jotkut kärvistelevät hampaat irvessä synnytykseen saakka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekasta jouduin sairaslomalle vkolla 29 supistusten ja epäterveellisten työolojen takia.
Alkuraskauden väsymyksessä pidin paljon puolikkaita pekkasia, kun en pystynyt olemaan töissä väsymyksen takia koko päivää.
Toka raskaus oli heti ekan perään ja mulla oli tosi kovat liitoskivut ja supistukset vkolta 22 alkaen. Sairaslomalle jäin noin viikolla 26.
Kolmannessa mulla oli paha iskias. Jalka petti usein alta. Sairaslomalle jäin joskus 33 vkon paikkeilla. Iskias jatkui ajoittain myös synnytyksen jälkeen enkä aina pystynyt nostamaan lasta.
Olen esimiesasemassa ja hyvin vastuullinen työssäni, mutta raskausaikoina koin vauvan terveyden menevän työvelvollisuuteni edelle.
Minä miehenä olen sitä mieltä, että raskauden aikainen sairausloma ei ole pelkästään naisten etuoikeus. Tasa-arvon nimissä myös miehen pitäisi saada helpommin sairauslomaa. Tällöin miehellä olisi enemmän aikaa ajaa itseään ja ajatuksiaan isäksi, ja olisi sitten valmiimpi, kun lapsi oikeasti putkahtaa maailmaan. Eikä tulisi niitä ensimmäisen vuoden aikaisia avioerojakaan niin paljoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä miehenä olen sitä mieltä, että raskauden aikainen sairausloma ei ole pelkästään naisten etuoikeus. Tasa-arvon nimissä myös miehen pitäisi saada helpommin sairauslomaa. Tällöin miehellä olisi enemmän aikaa ajaa itseään ja ajatuksiaan isäksi, ja olisi sitten valmiimpi, kun lapsi oikeasti putkahtaa maailmaan. Eikä tulisi niitä ensimmäisen vuoden aikaisia avioerojakaan niin paljoa.
Samalla voitaisiin jakaa raskausvaivat ja synnytyskivut sekä raskauden jälkeiset vaivat! Mä ainakin olisin antanut ilomielin osan siitä makaamisesta ja kivuista miehelle. Sanoinkin sille monesti, että se saa sitten hoitaa seuraavan raskauden. Myös epparin se olisi mun puolestani voinut ottaa mun puolestani ja kohtutulehduksen.
itse olin pakkolevossa vk 27 alkaen- kohdunsuu avautunut
Kyllä väsymys on aivan hyväksyttävä syy jäädä sairaslomalle, etenkin jos työpäivän jälkeen ei pysty muuta kuin lepäämään jotta selviäis seuraavaan rupeamaan töihin...Silloin ollaan jo äärirajalla.
Mun kokemus on kyllä ihan päinvastainen, raskaana olevat sinnittelee liiankin kauan töissä...etenkin aloilla joissa tehdään fyysisesti raskasta työtä. silloin alkaa syntyä jo vaaratilanteita raskaana olevalle ja muille ihmisille pahimmassa tapauksessa.
Ja toisaalta jos et pysty kaikkia hommia täysipainoisesti tekemään aiheuttaa se lisää taakkaa muille työntekijöille. Aina kun ei ole mahdollista vaihtaa työpistettäkään, vaan pitäisi pystyä täysipainoisesti tekemään kaikkea.
mutta ei se ole elimistön normaali tilakaan. Minusta tähän pätee sama kuin mihin tahansa sairaslomaan; jos ihminen kokee olevansa sairasloman tarpeessa, hän varmast isitä myös on. Oli syy paperilla mikä vaan. Eikä sitä pidä sivullisten spekuloida!
tämän raskauden takia, koska olen jo valmiiksi esikoisen kanssa kotona, mutta sitä olisi minulle jo kolme kertaa kirjoitettu ja kaikki kolme kertaa olisin kyllä jäänytkin.
Aluksi oksensin n. 10 viikon ajan ulos kaiken mitä suustani alas laitoin, jopa juomat. Oksensin 4-10 kertaa päivässä, ympäri vuorokauden. Laihduin tuona aikana 6 kiloa.
Joskus raskausviikolla 7 astui kuvaan kamala väsymys ja uupumus, osa syy oli varmasti se kun oli niin heikko olo jo oksentelun vuoksi. Väsymys oli kuitenkin sitä luokkaa, että asioita unohtelin (kuten hellanlevyt päälle, avaimet kotiin, esikoisen yksin pihalle yms) Nukahtelin myös jos hetkeksi alas istuin. Autoa en missään tapauksessa olisi voinut ajaa. Olin niin väsynyt etten ulkoa kotiin tultuani jaksanut riisua ulkovaatteitani. Välillä en vain jaksanut liikutta mitään raajani.
Normaalisti liikun paljon ja löhöilen tuskin koskaan. Koin todella ahdistavaksi sen että paljon halusi tehdä, mutta yksin kertaisesti mitään ei jaksanut. Itkin väsymystäni useita tunteja päivässä.
Sitten rv 15 eteenpäin alkoi kipeät supistukset. Monta kertaa tunnissa, ympäri vuorokauden, myös levossa. Tällöin määrättiin täysin vuodelepoon, vain vessassa ja syömässä sai käydä.
Kohdunkaula ei kuitenkaan ollut kovasti vielä lyhentynyt (ja toivottavasti ei nyt vielä lyhenekkään!) ja vuodelepoa vähän löysättiin, saan liikkua, mutta en tehdä mitää raskasta. Ja levätä täytyy yhä heti kun alkaa taas supistelemaan.
Tämä toinen raskaus on siis ollut aivan kamala.
Olen asiakaspalvelutyössä. En olisi tämän raskauden aikaisen väymyksen tai oksentelun aikana työskentelemään, viimeistään pomoni olisi minut kotiin lähettänyt.
Raskaus ei ole sairaus, mutta en ole eläissäni tuntenut itseäni niin sairaaksi kuin tämän raskauden aikana. Ja sairaalta näytänkin, silmät on painunut kuopalle ja silmän aluset on mustat, iho on harmaankalpea. Tämä raskaus masentaa minua ja luulen että sitä kolmatta lasta meille ei sittenkään tule.
Edellinen raskaus oli helpompi, vaikka oksensinkin koko raskauden ajan pari kertaa päivässä ja verenpaine oli niin matala että pyörtyilin. Silloin en halunnut sairaslomaa.
En olisi silloin ymmärtänyt jos joku saikuttaa väsymyksen takia.
Nyt ymmärrän.
työssäni saa sairaslomaa jos kasvoissa on mustelma, ruhje, paha ihottuma tms.
Eli siis uupunen näköinen työntekijäkään ei ole töissä kovin toivottu.
tämän raskauden takia, koska olen jo valmiiksi esikoisen kanssa kotona, mutta sitä olisi minulle jo kolme kertaa kirjoitettu ja kaikki kolme kertaa olisin kyllä jäänytkin.
Aluksi oksensin n. 10 viikon ajan ulos kaiken mitä suustani alas laitoin, jopa juomat. Oksensin 4-10 kertaa päivässä, ympäri vuorokauden. Laihduin tuona aikana 6 kiloa.
Joskus raskausviikolla 7 astui kuvaan kamala väsymys ja uupumus, osa syy oli varmasti se kun oli niin heikko olo jo oksentelun vuoksi. Väsymys oli kuitenkin sitä luokkaa, että asioita unohtelin (kuten hellanlevyt päälle, avaimet kotiin, esikoisen yksin pihalle yms) Nukahtelin myös jos hetkeksi alas istuin. Autoa en missään tapauksessa olisi voinut ajaa. Olin niin väsynyt etten ulkoa kotiin tultuani jaksanut riisua ulkovaatteitani. Välillä en vain jaksanut liikutta mitään raajani.
Normaalisti liikun paljon ja löhöilen tuskin koskaan. Koin todella ahdistavaksi sen että paljon halusi tehdä, mutta yksin kertaisesti mitään ei jaksanut. Itkin väsymystäni useita tunteja päivässä.Sitten rv 15 eteenpäin alkoi kipeät supistukset. Monta kertaa tunnissa, ympäri vuorokauden, myös levossa. Tällöin määrättiin täysin vuodelepoon, vain vessassa ja syömässä sai käydä.
Kohdunkaula ei kuitenkaan ollut kovasti vielä lyhentynyt (ja toivottavasti ei nyt vielä lyhenekkään!) ja vuodelepoa vähän löysättiin, saan liikkua, mutta en tehdä mitää raskasta. Ja levätä täytyy yhä heti kun alkaa taas supistelemaan.Tämä toinen raskaus on siis ollut aivan kamala.
Olen asiakaspalvelutyössä. En olisi tämän raskauden aikaisen väymyksen tai oksentelun aikana työskentelemään, viimeistään pomoni olisi minut kotiin lähettänyt.Raskaus ei ole sairaus, mutta en ole eläissäni tuntenut itseäni niin sairaaksi kuin tämän raskauden aikana. Ja sairaalta näytänkin, silmät on painunut kuopalle ja silmän aluset on mustat, iho on harmaankalpea. Tämä raskaus masentaa minua ja luulen että sitä kolmatta lasta meille ei sittenkään tule.
Edellinen raskaus oli helpompi, vaikka oksensinkin koko raskauden ajan pari kertaa päivässä ja verenpaine oli niin matala että pyörtyilin. Silloin en halunnut sairaslomaa.
En olisi silloin ymmärtänyt jos joku saikuttaa väsymyksen takia.
Nyt ymmärrän.
Itsellä eka raskaus oli tosi supistuksellinen jo viikolta 16, ja vaikka lapsi sitten syntyikin täysiaikaisena aion tässä toisessakin raskaudessa ottaa varovasti jos supistuksia tulee. Eli saattaisin kyllä mielessäni ajatella jääväni sairaslomalle viimeistään rv30, siis jos en olisi kotiäitinä nyt. Mutta sanoithan että supistukset on hyväksyttävä syy..
Mietin sitä, että mihin vetää raja hyväksyttävän ja huonon syyn välille. Kovin helposti en saikulle jäisi jos "vain" väsyttäisi. Mutta pakko sanoa että minut on nyt kaatanut tässä raskaudessa aivan älytön väsymys. Olen siis vasta alussa, ja pahoinvoinnin ja väsymyksen takia puolikuollut. ei todella ollut tällaista ekassa raskaudessa. Eli koska nämä kaksi raskautta ovat jo olleet näin erilaiset, en mene toisen raskaudesta sanomaan onko hän riittävän rampa jäämään kotiin. Arvioikoot itse sen.
Ehkä jotkut jää liian helposti. mutta niin muutkin, siis ei raskaat, jotkut heistä jää liian helposti saikulle. persoonakysymys kai.