Uskovainen joka ei halua verensiirtoa.

Ja se toisen ihmisen sielu sitten siirtyisi tähän ihmiseen, jolle on siirretty verta. Raamatussa kehotetaan välttämään verta ruokana, mutta verensiirroista ei ole mainintaa.

Valutetaanko siitä tyypistä veret pois? ;)

Poikaparka. Vauvasta asti jauhettu paskaa. Ihmekö tuo, että lopulta uskoo.

Vanhemmilla varmaan ihan kunigasfiilikset :(

ja läheiseni ovat siitä tietoisia, mutta jos joudun onnettomuuteen etten itse kykene puhumaan, he ovat sanoneet että eivät toteuta toivettani vaan tottakai antavat pelastaa minut.



SE on minusta väärin. Pitäisi toteuttaa jokaisen omaa tahtoa.

En itse tiedä kuinka siihen pitäisi suhtautua. Eiköhän uskova voi luottaa siihen ettei Jumala laita tuollaiseen tilanteeseen meitä pohtimaan asiaa kun heittäydymme Jumalan valitsemalle tielle, jota hän ohjaa.

jos on saanut verensiirron. Tästä voi olla hankaliakin sosiaalisia seurauksia, jos koko elämänpiiri koostuu siitä yhteisöstä.

Käytännössä Suomessa "jumala voi päättää" verensiirrosta ja sen saannista niin kauan kuin potilaalla on taju tallella, ja sen jälkeen siitä päättää lääkäri, ja lääkärin etiikka ei anna potilaan kuolla verenhukkaan jos verta on saatavilla.

että mikä on seuraamus? Eli muut hylkää vaikka olet tahtomattasi saanut verta. Aika hurjat on piirit :P

se on ns. omantunnon asia. Eli jos jonkun omatunto ei sitä kestä niin parempi olla ottamatta. So what?

että mikä on seuraamus? Eli muut hylkää vaikka olet tahtomattasi saanut verta. Aika hurjat on piirit :P

ja useimmat täyttävät paperit mitkä kieltävät sen aina ennen sairaalaan menoa - siis jonkun muun painostuksesta

ja aika monet sitä katuvat



ja jos kysyisit potilaalta vuodeosastolla niin varmaan suostuisi



mutta tuo seurakunnan tuomitseminen. Se auttaa jos ei anneta ei-sukulaisten tulla katsomaan

koska Suomessa 15-vuotias ei saa itse päättää tuollaista asiaa, eivätkä saa hänen vanhempansakaan. Sen sijaan aikuinen ihminen voi tehdä hoitotestamentin, jossa kieltää verensiirron. Kun ko. paperi talletetaan potilastietoihin, ei verensiirtoa anneta vaikka olisi taju kankaalla.



Ei meitä lääkäreitä nyt hei NIIN paljon ihan oikeasti jaksa kiinnostaa, kunhan asiat on selvästi sovittu ja dokumentoitu niin ihan saa jokainen aikuinen itse päättää elämästään.

Tietty jos omatunto ei asiaa kestä niin se on sitten ikävää.

Poika oli menossa Englannin Smethwickin kaupungissa sijaitsevaan kauppaan ostoksille, kun auto syöksyi äkkiä hänen päälleen. Poika sai vakavia vammoja, mutta säilyi tajuissaan sairaalaan asti.



Iso-Britannian lainsäädännön mukaan lääkärit voivat päättää, onko alle 16-vuotias sovelias päättämään itse omista hoidoistaan, vai tarvitaanko toimenpiteisiin vanhempien lupa. Tässä tapauksessa lääkärit kuitenkin katsoivat, että poika oli täysin selvillä päätöksensä kohtalokkaista vaikutuksista.



Eli auto-onnettomuus

Amerikassa oli samankaltainen tapaus

Auton ajaja sai syytteen henkirikoksesta, vaikka toinen osapuoli oli lievästi loukkaantunut, mutta kuoli verensiirtokiellon takia



Eli ajaja ei ollut niin vastuuton että olisi jonkun kuoleman aiheuttanut, mutta kun kerran potilas kuoli kuitenkin - niin hänen katsottiin olevan kuitenkin ja sai kovan tuomion

Suomessa hoitohenkilöstö päättää lastensuojelulain nojalla saako ja pitääkö lapselle antaa verta vaikka vanhemmat ei siihen suostuisikaan. 15vuotias kuuluu vielä lastensuojelun piiriin.

elvytystä? Siinähän se sielu on päättänyt lähteä, niin miksi sitä pitää enää keinotekoisesti yrittää edes saada takaisin...

Tietty jos omatunto ei asiaa kestä niin se on sitten ikävää.

tiputetaan verta pimeässä, yöaikaan. Heidän omasta tahdostaan. Mutta siitä ei saa missään tapauksessa tulla merkintöjä sairaskertomukseen tai mainita omaisille.

Kaikenlaista huuhaatietoa täällä.



1) Ainut uskonto joka kieltää verensiirrot on Jehovantodistajuus, joka ei muiden kristittyjen mielestä ole kristillinen uskonto, vaikka Jehovantodistajat itseään kristittyinä pitävätkin.



2) Vanhemmat eivät voi kieltää lapsen verensiirtoa jos lapsi on hengenvaarassa ja verensiirron tarpeessa. Tarvittaessa tehdään kiireellinen huostaanotto ja annetaan sitä verta.



3) Aikuinen ihminen voi päättää ettei ota verta vastaan ja sitä päätöstä kunnioitetaan myös siinä vaiheessa kun taju menee ja sen päätöksen seurauksena ihan oikeasti kuolee ihmisiä.



4) Pelkkä vuosia sitten epämääräisissä olosuhteissa täytetty paperi asiasta ei kelpaa, vaan potilaalta pitäisi aina tarkistaa asia henkilökohtaisesti kysymällä kussakin tilanteessa ja ilman että paikalla on painostavia uskonveljiä. Osa potilaista suostuu verensiirtoon, osa ei, asia kirjataan potilaspapereihin.



5) Mikäli potilaalle siirretään verta, tulee siitä aina merkintä potilaspapereihin. Suomessa ei anneta ainuttakaan pussia verta kellekään ilman että tasan tarkkaan tiedetään kenen luovuttamaa verta annetaan ja kenelle. Kaikki pussit on numeroitu tarkkaan verensiirtoreaktioiden, mahdollisten tarttuvien tautien ja muiden ongelmien selvittämiseksi. Tarrat liimataan tarkasti potilaspapereihin, jotta myöhemminkin voidaan tarvittaessa selvittää, kenen verta potilas on saanut tai kenen luovuttajan verta kellekin on annettu.



6) Potilaspaperit eivät ole julkisia asiakirjoja ja hoitohenkilökunta on vaitiolovelvollista. Potilaan uskonveljillä tai muilla uteliailla ei siis ole pääsyä näkemään onko potilas saanut verta vai ei.