Lue keskustelun säännöt.
Ostimme talon ja sisustustyylini on kuulemma vanhanaikainen ja arkinen
17.08.2022 |
Olen aina pitänyt sisustamisesta ja mielelläni luen sisustuskirjoja, sisustuslehtiä yms. Minulla on mielestäni hyvä esteettinen silmä. Ymmärrän kyllä, että sisustaminen on täysin makuasia ja kaikilla on vähän erilainen tyyli. Tottakai on tärkeintä, että itse viihtyy ja muiden mielipiteistä ei saa välittää. Koska sisustaminen on mulle tärkeä asia ja niitä harvoja juttuja, joissa on koen olevani hyvä, niin tämä nyt meni vähän tunteisiin.
Ostin mieheni kanssa vuonna 2013 rakennetun omakotitalon. Olemme itse 28v molemmat. Talomme pinnat, keittiö yms ovat mielestäni sellaiset, että samanlaisia tehdään edelleen. Olemme tapetoineet ja maalanneet kyllä itsekin.
Meillä on aika vaaleaa, olen ostanut esim Jean Vernetin ison astiakaapin, Hakolan sohvan yms muita, jotka mun mielestä on hyvinkin sellaisia, jotka "kaikki tietää nykyään". Tykkään että on ennemmin tyylikästä ja arvokasta, kuin trendikästä, vaikka siis jotain trendijuttuja löytyykin. Arvokkaalla en tarkoita nyt hinnaltaan arvokasta, vaan tyyliltään.
Meillä on sellainen äitiporukka ja olemme tutustuneet perhekerhossa. Kokoonnuimme meille ja mulle tuli paha mieli, kun kautta rantain kotiamme ja sisustustamme sanottiin vanhanaikaiseksi, "en ainakaan itse laittaisi tuollaista" tai "siis mä koen tapetit vanhanaikaisina" ja esimerkiksi "tämä talon on varmaan rakennuttanut joku vanhempi pariskunta" ja se pahin: "no ei kaikki ole sisustusihmisiä". Koska minä nimenomaan koen sellainen olevani.
Kommentit (110)
Tuo kertoo enemmän kyllä "kavereista" kuin sinun sisustuksesta. Kuka kehtaa mennä toisen kotiin ja arvostella sitä noin, sama kuin he arvostelisivat sinun päällä olevat vaatteet mummotyylisiksi tms. Makuja on monenlaisia, mutta kaikkea ei kohtelias ihminen sano ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä viitsi.
Kukaan ei puhu omistajan kuullen noin. Miksi kerjäät täällä sääliä?
Nuo kaverisi taitavat olla pahasti kateellisia talostasi ja keksivät negatiivista sanottavaa lievittääkseen kateuden aikaansaamaa pahaa oloaan.
Vierailija kirjoitti:
Älä viitsi.
Kukaan ei puhu omistajan kuullen noin. Miksi kerjäät täällä sääliä?
Missä kuplassa sä elät? Kun me rakennettiin talo ja yksi silloinen työkaverini tuli käymään, niin joka huoneen kohdalla hän sanoi "en kyllä itse laittaisi.." ja kun toinen työkaverini kehui kotiani, niin tämän piti joka ikiseen kommenttiin antaa oma mielipiteensä. Mun entinen pomo myös kommentoi mun läsnäollessa, että pidän kittanoita vaatteita ja mulla on paksut jalat. Olen myös lukuisia kertoja ollut tilanteessa, jossa kettuilu on naamioitu kehuksi "kyllä mun mielestä isokin nainen voi pitää vaatetta x" "hei oot tosi rohkea, kun käytät bikinejä, etkä välitä mitä muut sanoo".
Sivistymättömiä kateellisia. Heidän maailmassaan sisustaminen pelkkää jyskiä ja marimekkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omituinen huonekalujen valintaperuste on se, että niiden on oltava sellaisia, jotka " kaikki tietää"..
Valitse seurasi tarkemmin. Vaihda ihmiset elämässäsi joille ei merkitse sinun sisustustyylisi,varalisuus ?Muuten sinusta itsestäsi tulee samanlainen kuin he jo ovat! Seura kun aina tekee ihmisen samanlaiseksi! ELI:Näytä ystäväsi niin kerron kuka olet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omituinen huonekalujen valintaperuste on se, että niiden on oltava sellaisia, jotka " kaikki tietää"..
Eikai tässä kukaan sanonut valitsevansa huonekaluja sen perusteella? Vaan piti outoa sitä, että sisustus olisi vanhanaikainen, vaikka siellä on hyvinkin trendikkäitä tavaroita.
Sievästi sanottu , tuohan tarkoittaa että olet ihan paska sisustaan.
Moni nainen luulee omaavansa kykyjä tuohon puuhaan ku vähä lukee blogeja ja pistää valkoseksi kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös se ole tärkeintä, että itse tykkäät, makuja kun on monia. Sinä sisustat omalla tavallasi, joku toinen toisella, eikä se kummastakaan sen enempää "sisustusihmistä" tee.
Siis kuka siinä talossa asuu, sinä itse, vai ne muut? Sano niille, et turpa kiinni, itse viihdyn ja jos ei kelpaa, niin vierailkoot muualla! Todella törkeää puhetta muilta. Älä välitä, tsemppiä! Se on sun koti!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on sellaisia huonekaluja, joita kaikki ei tiedä. Ehkä juuri siksi kukaan ei oikein osaa sanoa mitään, kun ei ole kodikasta lastulevyä.
En ole koskaan edes kuullut noista ap:n mainitsemista huonekaluista, saati nähnyt niitä. Mutta en kyllä koskaan kommentoi ainakaan mitenkään negatiivisesti toisten sisustusta, en välttämättä muutenkaan, kun en ole mikään sisustusihmnen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietävätkö muut äidit, että talo on oma? Mulle tuli fiilis ja on myös kokemus, että perhekerholaiset äidit ovat nuoria ja asuvat vuokralla tai asossa. Silloin ehkä on tapana haukkua ja valittaa miten mikään ei toimi ja on rumaa.
Mulle kukaan ei haukkunut asuntoa, mutta ihmettelin kovin miten itseäni nuoremmilla, joista suurin osa oli vailla ammattia, oli varaa asua isommassa asunnossa kuin meillä. Kunnes ymmärsin, että suurin osa eleli tukirahoilla kaupungin kämpässä ja loput asumisoikeusasunnossa.
"""Meillä on sellainen äitiporukka ja olemme tutustuneet perhekerhossa."""
Tuossa joukossa on kateus kukkeimmillaan, koska sivistynyt kohteliaisuus loistaa poissaolollaan ja se onnistuu vain naisilta. Tuo menee jo yli moukkamaisuudestakin.
Sisustus on henkilökohtainen näkemys ihmiseltä, joka sitä tilaa asuu. Ja tärkeää siinä on se, että tilassa asuja on tyytyväinen.
Mitä tuota astiakaappia googlailin, niin kyllähän se kieltämättä näyttää vanhanaikaiselta.
Kateus haisee ja kunnolla, sivistymättömiä juntteja. Älä kutsu heitä enää kotiisi.
Työkaverini tuli kerran sattumalta käymään talossani. Talo on 50-luvun rintamamies-tyyliä. Sisustukseni runsas kun olenhan jo liki 60-vee, niin onhan sitä tavaraa kertynyt. Puutarha myös vanha ja runsas. Tykkään paikasta ja viihdymme mieheni kans loistavasti.
Työkaveri ei ilmeisen selvästi ollut kovin vaikuttunut. - jotain mutisi, että onhan tässä..
Ajattelin olla vieraanvarainen ja tarjouduin keittämään kahvit.
Työkaveri kieltäytyi; kuule, en mä kyllä taida , kun olen tottunut juomaan moccamasterilla keitettyä.
Mun keitin oli joku perus-gigantin-perus-keitin. Ei mikään essonbaarin poistomyynistä vanhan kahvin polttama, mutta ei kait sitten kuitenkaan riittävän tasokas.
Mainittakoon, että työskentelemme paikkakunnan valtion virastossa samoissa tehtävissä ja meillä molemmilla jää netto hieman alle 2000€.
Ihme juntteja kavereita, vaihtoon. Ei oikeasti merkitykselliselle ihmiselle noin sanota. Aina löytyy ympäripyöreitä kohteliaisuuksia tai jotain yksityiskohtia joista tykkää joista voi sanoa.
Vaikka en jonkun tyylistä tykkäis, niin suoraan en sitä arvostelis, kehuisin vaikka sohvan väriä (jos siitä tykkäisin vaikka sohvan malli ois kuinka kauhee) tai maisemaa joka näkyy olkkarin ikkunasta. Vain positiivista kommentointia.
Ja ennen kuin joku alkaa aukoa päätään, niin tietenkin on myös niitä superläheisiä kelle voi sanoa sisustuksestakin suoremmin (ja saattavat jopa kysyä rehellistä mielipidettä), mutta ne on ihan erikseen.
Ehkä sun kannattaisi vaihtaa äitiporukkaa? Kuka noin törppöjen tyyppien kanssa haluaa seurustella?