Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien yhteinen aika estää avioeroja
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan todella perhekeskeisiä, mutta silti varataan aikaa olla ihan itsekseen ja yhdessä miehen kanssa. Kyllä se vaan on erilaista jutella miehen kanssa, kun kukaan ei huutele väliin omia juttujaan!
Tai ainakin loogista. Toki voihan olla, että ne vanhemmat jotka eivät järjestä yhteistä aikaa parisuhteelle, eivät myöskään eroa oikein millään, vaan pysytään parisuhteessa lasten takia, vaikka rakkautta ei enää ole.
Uskon, että onnellisimmat liitot ovat ne, joissa vanhemmilla on sopivasti yhteistäkin aikaa, omaa aikaa ja perheen yhteistä aikaa. Tasapainossa kaikki keskenään. Jos jokin näistä puuttuu, niin ei varmastikaan olla kovin onnellisia.
Ihanko itse keksit tämän viisauden?
niin ei voi tuntea tai tukea toista? En ymmärrä miten nämä liittyvät toisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua vaan ihmetyttää se käsitys että yhteinen aika on vain sitä että laitetaan lapset hoitoon tai lähdetään jonnekin kotoa kahdestaan. Vanhemmat voivat viettää yhteistä aikaa kyllä ihan lapsiperheen arjessakin ja uskon että nimenomaan tähän perustuu onnellinen parisuhde.
Voiko joku oikeesti elää niin sitä arkea, ettei aikuiset ole ikinä hereillä lasten mentyä nukkumaan, tai ole kahdestaan kotona lasten mentyä kavereille ja harrastuksiin tai käy yhdessä jossain kun lapset jää kotiin. Jos ap tarkoitti tuollaisia kahdenkeskisiä parisuhdehetkiä, joilta ei käytännössä voi välttyä, niin mikä on aloituksen pointti?
Jos ap taas tarkoitti tätä, että järjestämällä järjestetään kahdenkeskistä aikaa hommaamalla lastenvahti tai lapset hoitoon, niin onko hän tosissaan sitä mieltä, että parisuhteen toimiminen vaatii kynttiläillallisia tai yhteisiä reissuja? Ettei parisuhdeaikaa voi viettää arjessa silloin, kun lapset joka tapauksessa ovat nukkumassa tai muualla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan todella perhekeskeisiä, mutta silti varataan aikaa olla ihan itsekseen ja yhdessä miehen kanssa. Kyllä se vaan on erilaista jutella miehen kanssa, kun kukaan ei huutele väliin omia juttujaan!
Ja tottakai arjessakin on sitä vanhempien kahdenkeskistä aikaa, vaikka ne ihanat lapset siinä ovatkin. Silti sellainen irtiotto arjesta joskus ihan kahdestaan jossain muualla on aivan mahtavaa.
vietetty vanhempien yhteinen aika estää avioeroja! Eli se, että ollaan kaikki yhdessä, liimaa paremmin parisuhteeseen. Eikä se, että lapset on paikalla, estä vanhempia kohtelemasta toisiaan ystävällisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta eroavatkohan vuorotyötä tekevät enemmän kuin päivätyötä tekevät vanhemmat?
kokeeko olevansa lomalla jos on vaan koko kesäloman KOTONA? Eli ei mitään Linnamäki reissuja, ei ulkomaanmatkoja vaan ihan sitä samaa arkea mitä aina poislukien se ettei aamulla mene töihin vaan jää kotiin.
Minulle on tärkeää irrottatua kaikesta ja olla vaan miehen kanssa. Jos olemme kotona, niin arki tunkee väkisin mukaan, eli "pitää" täyttää tiskikone, "pitää mennä pihalle ja ajaa nurmikko", "Pitää järjestellä vaatekaapit" jne. jne. mihin tavalaan tuntee että kerrankin olisi hyvin aikaa kun lapset muualla.
Sitä vastoin jos on muualla, oli se sitten hotelli tai vaikka teatteri niin siellä pääsee KUNNOLLA eroon kotiasioista ja voi vaan olla miehen kanssa :)
Sama juttu lomilla, silloin haluaa kauas pois jotta ei mikään kotihomma tule mieleen, esim. sen aidan voi maalata ennen/jälkeen matkan mutta matkan ajan saa pari viikkoa KUNNOLLA nollata ajatuksia :)
Mutta uskon myös siihen että tässä on paljon eroja koska ihmisillä on erilaiset luonteet jne. Joku ei ehkä niin välitä tai osaa olla huomaamatta esim. tiskialtaan missä astioita kun tahtoisi vaan olla sohvalla miehen kainalossa. Minulta tuo ei onnistu ja siksi koen todella tärkeäksi meidän oman ajan jossain muualla kun kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ajattelisin kuin sinä, en olisi olut kesälomalla 22 vuoteen
kokeeko olevansa lomalla jos on vaan koko kesäloman KOTONA? Eli ei mitään Linnamäki reissuja, ei ulkomaanmatkoja vaan ihan sitä samaa arkea mitä aina poislukien se ettei aamulla mene töihin vaan jää kotiin. Minulle on tärkeää irrottatua kaikesta ja olla vaan miehen kanssa. Jos olemme kotona, niin arki tunkee väkisin mukaan, eli "pitää" täyttää tiskikone, "pitää mennä pihalle ja ajaa nurmikko", "Pitää järjestellä vaatekaapit" jne. jne. mihin tavalaan tuntee että kerrankin olisi hyvin aikaa kun lapset muualla. Sitä vastoin jos on muualla, oli se sitten hotelli tai vaikka teatteri niin siellä pääsee KUNNOLLA eroon kotiasioista ja voi vaan olla miehen kanssa :) Sama juttu lomilla, silloin haluaa kauas pois jotta ei mikään kotihomma tule mieleen, esim. sen aidan voi maalata ennen/jälkeen matkan mutta matkan ajan saa pari viikkoa KUNNOLLA nollata ajatuksia :) Mutta uskon myös siihen että tässä on paljon eroja koska ihmisillä on erilaiset luonteet jne. Joku ei ehkä niin välitä tai osaa olla huomaamatta esim. tiskialtaan missä astioita kun tahtoisi vaan olla sohvalla miehen kainalossa. Minulta tuo ei onnistu ja siksi koen todella tärkeäksi meidän oman ajan jossain muualla kun kotona.
Minusta se on ihan lomaa kun ei tarvitse mennä töihin. On aikaa tehdä asiota mitä normaalisti ei ehdi. Matkustelu aiheuttaa vain stressiä, pakkaaminen ja purkaminen on ärsyttävää. Kotona elämä on stressittömämpää kuin jossain lentokentillä tai hotelleissa. Lomamatkalle lataa yleensä odotuksia, jotka eivät välttämättä toteudu, joten se vain harmittaisi jos olisi maksanut mansikoita matkasta.
Elämä sujuu kaiken kaikkiaan paremmin kotona nyt kun lapset ovat pieniä.
Voihan olla niinkin päin, että ne, jotka eivät erottele parisuhdeaikaa, kestävät paremmin sen arjen ja parisuhde jaksaa sitten silloinkin, kun joskus tulee tilanne, ettei sitä vanhempien laatuaikaa pystytäkään järjestämään.