Miltä teistä on tuntunut päättää pitkä työsuhde? Itsellä edessä :(

Vaikealta tuntuu. Ap, eikö firmalla muuta työtä, edes lisäkouluttamalla?

Mulla on takana 15v sairaanhoitajana teho-osastolla. Tykkäsin tehohoitotyöstä itsessään, mutta kaikki tämä muu hämmentäminen kävi liian raskaaksi. Opiskelin koulunkäynnin ohjaajaksi. En voi sanoin kuvailla, miten paljon elämä helpottui päivätyössä, vaikka palkka on tosin ihan eri planeetalta. Mutta siitä tehohoitotyöstä irtautuminen oli yllättävän vaikeata kuitenkin, vaikka olin ihan kypsä. Työkaverit, työnkuva ja itsevarmuus omasta osaamisestani olivat vaikeita asioita luopua. Usko, että elämä kantaa, koska yleensä asiat kumminkin järjestyy, vaikka joskus se ottaa aikaa.

Hyvälle.

Tuntuihan se vähän kuin olisi ollut päättämässä pitkää parisuhdetta, mutta jälkikäteen on tullut paljon kaikkea uutta hyvää elämään. Ehkä se 15 vuotta samassa työpaikassa jo olikin ihan liian pitkään, vaihtelu tekee ihmiselle hyvää.

Kyllähän se pahalta tuntui, vaikka olin lähdöstäni varma. Erittäin varma.

Työssäni oli myös paljon hyviä puolia, siksihän minä siellä niin kauan jaksoin olla. Niistä oli vaikea luopua.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuihan se vähän kuin olisi ollut päättämässä pitkää parisuhdetta, mutta jälkikäteen on tullut paljon kaikkea uutta hyvää elämään. Ehkä se 15 vuotta samassa työpaikassa jo olikin ihan liian pitkään, vaihtelu tekee ihmiselle hyvää.

Jo 5 vuodessa urautuu aika tehokkaasti.

Työskentelin vuosikymmeniä samassa talossa jossa olin kiinteistönhoitajana ja 80luvun puolivälistä loppuun asti yläkerran asunnon vuokralaisena vaikka omistajat ja rakennuksen käyttö vaihtuivat monia kertoja ( mun aikana oli kauppa, leipomo ja viimeisinä aikoina osto ja myyntiliike) ja vaikka oli ollutkin jo vuosia tieto tai aavistus niin ei sieltä kuivin silmin voinut viimeistä kertaa lähteä kun tuli tieto että rakennus menee purkuun uuden tieltä.

Ei sellaisia työpaikkoja edes ole enää mitä se oli, nykyään pomot katsoo vain rahamääriä joita työläiset tuottaa eikä yhtään ajatella työntekijää ihmisenä tai ainakin itsestä se myöhemmissä työpaikoissa siltä tuntui ennen kuin pääsin eläkkeelle

Helpotti.

Vaihdoin työpaikkaa pari vuotta sitten. Olin edellisessä paikassa 17 vuotta. Olo oli lähinnä helpottunut ja onnellinen, etenkin kun arvostus (ja palkkakin) oli uudessa työpaikassa oli eri luokkaa, vaikka työ varsin samaa olikin. Vanhassa paikassa tuntui kuin olisin ollut itsestäänselvyys, uudessa osaamistani ja ammattitaitoani arvostettiin.

Ihan hyvältä. Johto vaihtui ja kaikki tehokkaat työkaverit olivat jo lopettaneet. Jäljellä oli vain vanhoja kitisijöitä.

Toinen yli kymmenen vuoden työpaikka oli mukava. Iso osa porukasta oli pitkäaikaisia. Firma muutti paikkakunta, työntekijät ei halunneet muuttaa. Pidettiin tapaamisia työkaverien kaa aika pitkään.

Toinen yli 10v työpaikka muuttui lopussa ihan pskaksi. Olis pitäny lähteä jo aiemmin

Tuntuu pahalle mutta vain vähän aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu pahalle mutta vain vähän aikaa.

Minulle apua jo aiemmin mainitsemastani kiinteistönhoitajan työstä ja samalla kodista luopumisesta toi hyvät muistot ja ikuistetut kuvat esimerkiksi sielä ystävien ja suvun kesken vietetyistä hetkistä ja se että tiesin etten ollut tehnyt mitään väärin, mitään sellaista joka olisi vaikuttanut lopputulokseen negatiivisesti itse asiassa todennäköisesti mun ansiosta paikka pysyi edes tälle vuosituhannelle koska olin huoltamassa ja paikkaamassa sitä.

Lähdön hetkellä otin omien kamojen lisäksi muuta muuten purkuun joutuvaa tavaraa jota kiinteistön omistajat eivät olleet mukaan tarvinneet kuten entisten liikeyritysten jäänteitä eli kellariin päätyneitä kylttejä, ja muusta irtaimistosta mm bakeliittiradion ja vanhoja valaisimia.

Tuntui vaikealta. Kiinnyn paikkoihin, tavaroihin, tuttuina toistuviin rutiineihin. Viimeisenä viikkona otin kuvia työpaikan tiloista ja työvälineistä. En ole jälkeenpäin halunnut palata noihin kuviin, mutta sillä hetkellä tuntui helpottavalta.

Helpotti lähinnä vaikka ilmapiiri oli hyvä ja palkka ok niin isompiintiloihin muutettuamme tavarat oli usein väärissä paikoissa, lopussa tai päiväysvanhoja ja työntekijöiden määrä oli aivan liian pieni! Tilat kolminkertaistui ja samoin valikoima mutta työntekijöiden määrä ei paljoa lisääntynyt verrattuna työn määrään

Lopetin 15 v. työsuhteen paikkakunnalta muuton vuoksi. Viihdyin työssäni, tunsin työkaverit, osasin työni. Tästä on kaksi vuotta ja vieläkin välillä tulee kova kaipuu vanhaan työhön. Nykyisessä työssä viihdyn myös, mutta en yhtä hyvin.

Olin melkein kymmenen vuotta samassa työpaikassa, siellä aloitin koulusta päästyäni ja ammensin työstä kaiken mitä alasta nyt tiedän.

Työkavereista tuli todella läheisiä, olimme tiivis yksikkö.

Lähtöpäivänäni firman omistaja toi kakkua ja parin litran samppanjapullon kiitokseksi.

Uran kannalta vaihto oli välttämätön, heillä ei ollut koulutustani vastaavaa työtä tarjota ja uudessa paikassa palkkani nousi 75% verrattuna vanhaan.

Osa-aika työ?