Miten nopeasti ihastuit kumppaniisi?
Kuinka nopeasti tapaamisen jälkeen alkoi ihastumisen tunteita tulla, menikö heti jalat alta vai sytyitkö hitaammin? Olen eronnut kaksi vuotta sitten viimeisimmästä suhteesta ja käynyt paljon treffeillä, mutta en vaan tunnu kiinnostavan kenestäkään. En ole ikinä ollut kovin nopeasti ihastuvaa tyyppiä, mutta olen aiemmin päätynyt suhteisiin miesten kanssa jotka eivät ole olleet hyvästä. Heihinkään en ole ihastunut salamana, mutta jonkinlainen pieni vetovoima on kuitenkin löytynyt aika pian. Yritän nyt rikkoa kaavan etten enää satuttaisi itseäni. Mutta en vaan tunnu kiinnostuvan kenestäkään eikä kukaan sytytä. En odota, että kerran tai kahden tapaamisen jälkeen pitäisi olla hirveän ihastunut, mutta en myöskään tiedä missä vaiheessa voi jo todeta ettei tästä todellakaan tule mitään.
Kommentit (17)
Pari vuotta siinä kesti. Työkavereina tavattiin ja en pitkään aikaan ajatellutkaan häntä muuten kuin ihan vaan työkaverina. Ulkoisesti hän ei ollut ollenkaan minun tyyppiäni, enkä toki muutenkaan ollut töissä sillä mielellä että miehiä katselisin parisuhdemielessä sieltä. Mutta niin se ihastuminen sitten ajan mittaan vaan tuli.
Vierailija kirjoitti:
Elikkä jännämíes pitäisi taas saada että kipinät sinkoilisi?
Kilteistä miehistä vain puuttuu se jokin?
Nimenomaan nyt teen tietoisesti työtä sen eteen, että seuraava kumppani olisi parempi valinta. Ap.
Tuntuu vaikealta arvioida, että milloin voi jo luovuttaa jonkun Tinder-deitin osalta ja kuinka pitkään sitä treffailua kannattaa jatkaa ja katsella tuleeko mitään. Kun siinä ei ole sitä luontevaa muuta yhteyttä kuten työ tai yhteinen ystäväpiiri. Ap.
Itsellä kävi niin että kuukausi vaan viestiteltiin ja sitten varovasti videopuhelua, sen jälkeen kuukausi myöhemmin tapaaminen ja se olikin melkoisen roihukas. Ehkä vähän liiankin roihulla meni juttu siitä eteenpäin kun ei siinä tuntunut järki pysyvän kauheasti matkassa ja nopeasti paloikin sitten loppuun.
Joskus olen ollut korvia myöten ihastunut heti ensi tapaamisesta lähtien. Silloin olen tainut ihastua vain siihen ulkonäköön ja itsevarmaan olemukseen, mutta ajan myötä kun alkuhuuma on ohi ja näkee ensimmäisen kerran kunnolla millainen ihminen siinä vieressä onkaan, on suhde aina päättynyt heti kun on huomannut, että eihän meillä olekaan mitään yhteistä. Nykyisessä suhteessani ei sellaista salamaihastumista ja ruusunpunaista alkuhuumaa tainut olla ollenkaan. Oli vaan vahvaa molemminpuolista kiinnostusta jo ennen ensi treffejä ja se vaan sitten ajan myötä kehittyi yhteen kuuluvuuden tunteeksi, kunnioitukseksi ja lopulta rakkaudeksi. Tämän miehen kanssa oli alusta asti sellainen turvallinen ja lämmin ja kotoisa olo, että me kuulutaan yhteen ja me sovitaan tosi hyvin yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu vaikealta arvioida, että milloin voi jo luovuttaa jonkun Tinder-deitin osalta ja kuinka pitkään sitä treffailua kannattaa jatkaa ja katsella tuleeko mitään. Kun siinä ei ole sitä luontevaa muuta yhteyttä kuten työ tai yhteinen ystäväpiiri. Ap.
Näihin on mahdotonta antaa mitään yleispätevää ohjetta, sillä ihmiset ovat erilaisia. Minä uskon että oikean ihmisen tunnistaa heti, joten en ole katsellut yksiä treffejä enempää ihmistä, jossa jokin mättää. Mun pitää kokea tosi vahvasti että tämän ihmisen haluan nähdä uudelleen. Vastaavasti toivoisin, että tunne on sama molemmin puolin - en halua että toinen epäröi minun suhteeni. Jos ei ole varma, etsiköön jonkun toisen. En etsi mitään väkisin väännettyä juttua vaan aitoa yhteyttä.
Ensisilmäyksellä ennen varsinaista tapaamista.
Sitähän sanotaan, että usein semmoinen nopeasti roihahtava rakkaus tai heti ilmenevä voimakas vetovoima ei aina ole hyvä merkki kumppanin sopivuuden tai suhteen kestävyyden kannalta.
Sitä sanotaan mitä syöli suuhun tuo. Itsellä ainakin oli homma selvä jo ensi tapaamisells.
Ihastuin heti, melkein tekisi mieli sanoa että rakastuin. Se oli helppoa, koska hän oli ja on sisäisesti ja ulkoisesti unelmieni mies. Yhdessä 15v
Meni viisi vuotta. Olimme samassa työpaikassa. Sitten vain ihastuin, kun opin tuntemaan miestä. Oli niin kuin kiltti ja mukava kaikille.
En ihastunut enkä ole vieläkään. Otin hänet lähinnä tekemään kotityöt ja edustamaan tarvittaessa - on edustavan näköinen. Annan hänelle seksiä silloin tällöin - pakkopullaa minulle mutta onneksi hän ei ole usein sitä vailla. Minulla on maailman paras "kalakaveri" jonka kanssa nautitaan ne "todelliset teet" ja ollaan muutenkin läheiset. T M35
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta siinä kesti. Työkavereina tavattiin ja en pitkään aikaan ajatellutkaan häntä muuten kuin ihan vaan työkaverina. Ulkoisesti hän ei ollut ollenkaan minun tyyppiäni, enkä toki muutenkaan ollut töissä sillä mielellä että miehiä katselisin parisuhdemielessä sieltä. Mutta niin se ihastuminen sitten ajan mittaan vaan tuli.
Miten aloitte viestitellä tai tapailla työpaikan ulkopuolella? Miten se siirtymävaihe menee, että nyt ei olla enää työkavereita pelkästään vaan tässä on jotain muutakin
Elikkä jännämíes pitäisi taas saada että kipinät sinkoilisi?
Kilteistä miehistä vain puuttuu se jokin?