Luottamus ihmisiin nolla

Ei kannatakaan luottaa keneenkään.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannatakaan luottaa keneenkään.

Erakkona siis koko loppuelämä? Ei ole kovin hohdokasta kyllä sekään..

Ihmisiä kohtaan, ainakin naisten kannattaa pitää tietty kriittisyys päällä.

mies54v

Onpa sinun elämääsi sattunut poikkeuksellisen paljon epäluotettavia ihmisiä. Vähättely ei ole tarkoitus, mutta ajattelen, että onko sinulla ns. rima korkealla eli olisit vähän liiankin tarkka ja kriittinen ihmissuhteissasi, jos koet kaikkien pettäneen.

Pystytkö kertomaan esimerkkejä luottamuksen pettämisestä, valaisisi hieman asiaa.

On. Joo, erakkona on pako jaksaa ja selviytyä sen minkä jaksaa. Petollisia, itsekkäitä, ahneita, manipulatiivisia, minä-minä- kuspäitä kaikki, osa vielä ihan avoimesti pahoinpitelee ja väkivaltaisia:(

Vierailija kirjoitti:

Onpa sinun elämääsi sattunut poikkeuksellisen paljon epäluotettavia ihmisiä. Vähättely ei ole tarkoitus, mutta ajattelen, että onko sinulla ns. rima korkealla eli olisit vähän liiankin tarkka ja kriittinen ihmissuhteissasi, jos koet kaikkien pettäneen.

Pystytkö kertomaan esimerkkejä luottamuksen pettämisestä, valaisisi hieman asiaa.

Tarinasta tulisi turhan pitkä jos alkaisin kaiken tässä kertomaan mutta ihan kouluajoista lähtien olin aina se ns. toinen vaihtoehto kaikille kavereille, kun joku parempi ystävä pyysi jonnekin niin lupaukset petettiin ja taas kun kaveria tarvittiin niin olinkin yhtäkkiä suosiossa. Sama kaava toistunut koko elämän. Olen ollut aina kiltti ja auttamishaluinen ja ihmiset käyttäneet hyväksi. Valitettavasti ei ole omaa mielikuvitusta vaan ihan totisinta totta. Miesten kanssa samat kuviot.

Olen myös tajunnut että omat vanhempani eivät ole koskaan antaneet mulle ehdotonta rakkautta vaan aina heidän omat tarpeet mennyt edelle. No ehkä ihan pienenä saanut heiltä sitä pyyteetöntä rakkautta ja sen turvin olen vielä edes hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa sinun elämääsi sattunut poikkeuksellisen paljon epäluotettavia ihmisiä. Vähättely ei ole tarkoitus, mutta ajattelen, että onko sinulla ns. rima korkealla eli olisit vähän liiankin tarkka ja kriittinen ihmissuhteissasi, jos koet kaikkien pettäneen.

Pystytkö kertomaan esimerkkejä luottamuksen pettämisestä, valaisisi hieman asiaa.

Tarinasta tulisi turhan pitkä jos alkaisin kaiken tässä kertomaan mutta ihan kouluajoista lähtien olin aina se ns. toinen vaihtoehto kaikille kavereille, kun joku parempi ystävä pyysi jonnekin niin lupaukset petettiin ja taas kun kaveria tarvittiin niin olinkin yhtäkkiä suosiossa. Sama kaava toistunut koko elämän. Olen ollut aina kiltti ja auttamishaluinen ja ihmiset käyttäneet hyväksi. Valitettavasti ei ole omaa mielikuvitusta vaan ihan totisinta totta. Miesten kanssa samat kuviot.

Olen myös tajunnut että omat vanhempani eivät ole koskaan antaneet mulle ehdotonta rakkautta vaan aina heidän omat tarpeet mennyt edelle. No ehkä ihan pienenä saanut heiltä sitä pyyteetöntä rakkautta ja sen turvin olen vielä edes hengissä.

Mä tarviisin pillua, voisitko auttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa sinun elämääsi sattunut poikkeuksellisen paljon epäluotettavia ihmisiä. Vähättely ei ole tarkoitus, mutta ajattelen, että onko sinulla ns. rima korkealla eli olisit vähän liiankin tarkka ja kriittinen ihmissuhteissasi, jos koet kaikkien pettäneen.

Pystytkö kertomaan esimerkkejä luottamuksen pettämisestä, valaisisi hieman asiaa.

Tarinasta tulisi turhan pitkä jos alkaisin kaiken tässä kertomaan mutta ihan kouluajoista lähtien olin aina se ns. toinen vaihtoehto kaikille kavereille, kun joku parempi ystävä pyysi jonnekin niin lupaukset petettiin ja taas kun kaveria tarvittiin niin olinkin yhtäkkiä suosiossa. Sama kaava toistunut koko elämän. Olen ollut aina kiltti ja auttamishaluinen ja ihmiset käyttäneet hyväksi. Valitettavasti ei ole omaa mielikuvitusta vaan ihan totisinta totta. Miesten kanssa samat kuviot.

Olen myös tajunnut että omat vanhempani eivät ole koskaan antaneet mulle ehdotonta rakkautta vaan aina heidän omat tarpeet mennyt edelle. No ehkä ihan pienenä saanut heiltä sitä pyyteetöntä rakkautta ja sen turvin olen vielä edes hengissä.

Mä tarviisin pillua, voisitko auttaa?

Voi en ole niin epätoivoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannatakaan luottaa keneenkään.

Erakkona siis koko loppuelämä? Ei ole kovin hohdokasta kyllä sekään..

Ei se, ettei voi luottaa ihmisiin tarvitse erakoitumista tarkoittaa. Voi elää ja olla ihan normaalissa kanssa käymisessä ns. pinnallisesti, mutta ei vaan laske kenenkään varaan yhtään mitään, eikä ota puheita ja lupauksia todesta. Luotat vaan omaan tekemiseen. Ihmiset puhuu täyttä potaskaa ja vedättää todella paljon. En minäkään luota kehenkään, mutta en anna sen häiritä. Voin parhaiten ja saan mitä haluan, kun toimin itse. Ei tarvitse miettiä, pitääkö joku sanansa, jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannatakaan luottaa keneenkään.

Erakkona siis koko loppuelämä? Ei ole kovin hohdokasta kyllä sekään..

Miten tuo erakkous tähän liittyy.

Vmp. Valitse seurasi paremmin, äläkä vaadi mahdottomia. Jokainen ajattelee ensin itseä, myös sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa sinun elämääsi sattunut poikkeuksellisen paljon epäluotettavia ihmisiä. Vähättely ei ole tarkoitus, mutta ajattelen, että onko sinulla ns. rima korkealla eli olisit vähän liiankin tarkka ja kriittinen ihmissuhteissasi, jos koet kaikkien pettäneen.

Pystytkö kertomaan esimerkkejä luottamuksen pettämisestä, valaisisi hieman asiaa.

Tarinasta tulisi turhan pitkä jos alkaisin kaiken tässä kertomaan mutta ihan kouluajoista lähtien olin aina se ns. toinen vaihtoehto kaikille kavereille, kun joku parempi ystävä pyysi jonnekin niin lupaukset petettiin ja taas kun kaveria tarvittiin niin olinkin yhtäkkiä suosiossa. Sama kaava toistunut koko elämän. Olen ollut aina kiltti ja auttamishaluinen ja ihmiset käyttäneet hyväksi. Valitettavasti ei ole omaa mielikuvitusta vaan ihan totisinta totta. Miesten kanssa samat kuviot.

Olen myös tajunnut että omat vanhempani eivät ole koskaan antaneet mulle ehdotonta rakkautta vaan aina heidän omat tarpeet mennyt edelle. No ehkä ihan pienenä saanut heiltä sitä pyyteetöntä rakkautta ja sen turvin olen vielä edes hengissä.

Olen kokenut samaa. Oma päätelmäni on että olen liian kiltti ja empaattinen. Jopa niille jotka eivät sitä ansaitse. Pitäisi kai alkaa olemaan kusipää. Joskus harvoin kun olen ollut omalla mittapuullani kusipää ihmisille niin olenkin saanut hyvän vastaanoton. Mutta en nauti kusipäänä olemisesta

Höpö höpö. Kuulostat rajattomalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa sinun elämääsi sattunut poikkeuksellisen paljon epäluotettavia ihmisiä. Vähättely ei ole tarkoitus, mutta ajattelen, että onko sinulla ns. rima korkealla eli olisit vähän liiankin tarkka ja kriittinen ihmissuhteissasi, jos koet kaikkien pettäneen.

Pystytkö kertomaan esimerkkejä luottamuksen pettämisestä, valaisisi hieman asiaa.

Tarinasta tulisi turhan pitkä jos alkaisin kaiken tässä kertomaan mutta ihan kouluajoista lähtien olin aina se ns. toinen vaihtoehto kaikille kavereille, kun joku parempi ystävä pyysi jonnekin niin lupaukset petettiin ja taas kun kaveria tarvittiin niin olinkin yhtäkkiä suosiossa. Sama kaava toistunut koko elämän. Olen ollut aina kiltti ja auttamishaluinen ja ihmiset käyttäneet hyväksi. Valitettavasti ei ole omaa mielikuvitusta vaan ihan totisinta totta. Miesten kanssa samat kuviot.

Olen myös tajunnut että omat vanhempani eivät ole koskaan antaneet mulle ehdotonta rakkautta vaan aina heidän omat tarpeet mennyt edelle. No ehkä ihan pienenä saanut heiltä sitä pyyteetöntä rakkautta ja sen turvin olen vielä edes hengissä.

Voi olla että koska et ole saanut ehdotonta rakkautta koskaan, kaipaat tuollaista itsesi merkitystä täydentävää ihmissuhdetta. Toivon että saisit sen.

Oma lapsuus ei ollut ihan ruusuisin mutta jonkun perusturvallisuudentunteen olen varmasti saanut, sillä en hirveästi kiinnitä huomiota siihen "mones" vaihtoehto olen jollekin ystävilleni. Parasta seuraa minulle olen minä itse ja sitten on mukavaa jos ja kun jaksaa muidenkin kanssa seurustella ja touhuta. 

Kannattaa miettiä josko muut ihmiset elämässäsi ajattelevat samoin ja olet ehkä se joka hirveän herkästi kokee jotain epäreilua "järjestystä" sosiaalisissa suhteissa. Voi olla että lapsena/teininä opitaan siihen että jollekin joku ystävä on läheisempi eikä siinä ole sen kummempaa epäreiluutta, vaan sellaista se vaan on. Ja tämäkin kokemus sinulta puuttuu.

Sosiaaliset suhteet on vähän mystisiä mutta kaikki mielestäni palautuu itsearvostukseen ja itsen tuntemiseen ja siihen että on hyvä olla myös ilman muita ihmisiä. Mutta alkuun palatakseni se varmaan vaatii sen että on joskus ollut joku jolle olet ensimmäinen.

Muut, aikuiset ihmiset eivät välttämättä ymmärrä, että koet nämä tilanteet epäreiluina. Minulle se ainakin olisi yllätys jos joku loukkaantuisi siitä, että näen häntä vähemmän kuin jota kuta toista. Minulla on mm. muutama ikuisuuden rinnalla kulkenut ystävä ja lisäksi siskoni, jotka ovat elämäni perusvirtaa ja siinä mielessä "ensimmäisiä". Ja sitten uusia tuttuja ja tuttavuuksia, joita toki haluan puolin toisin huomioida, mutta oletan että ymmärtävät että on ihmisiä ja perinteitä jotka vaan ovat erottamaton osa minua eikä se ole mitään mistä haluaisin mitään epäluotettavan leimaa. 

Kiltteys voi olla vähän häiritsevää. Kiltti ihminen pistää muut ihmiset määrittelemään hänen rajansa ja se voi tuottaa ahdistusta. Jos aina vaan autat ja kaikki käy ja olet samaa mieltä kaikesta niin se vastapuoli joutuu määrittämään missä sinun rajasi noissa asioissa menee: miten paljon autat, onko apusi enää soveliaan rajoissa, oletko rasittunut auttamisesta, haluatko jotain vastapalvelusta (no haluat, tämän viestin perusteella auttaminen ei ole ollut pyyteetöntä, pyyteetön auttaja ei ole kiinnostunut muistetaanko hänen apunsa).

Ja kun kaikki käy niin väsyneenä joutuu päättämään kaiken ja mahdollisesti organisoimaan ja sitten se sosiaalinen oleminen on kuin lapasen kanssa olisi kun kaikki käy ja kaikesta on samaa mieltä.

Mä olen mieluummin vähän hankalampien ihmisten kanssa koska niissä on enemmän rajoja ja kokonaisuutta, omaa orientaatiota. Ei tarvitse miettiä onko ne lintuja vai kaloja, se vie enemmän energiaa, kuin se että olen kalan kanssa vaikka tykkäisin enemmän linnuista, jos ymmärrät metaforan.

Minulla on yksi kaveri ja se tuntuu selviävän parisuhteesta parisuhteen jälkeen, vaikka aina joutuu joko petetyksi, hyväksikäytetyksi tai pahoinpidellyksi. Silti syli avoimena ja silmät kirkkaina aina menossa kohti uusia pettymyksiä. Vaikuttaa ensi alkuun hieman yksinkertaiselle, mutta sitten siellä rivien välissä on sellainen elämänfilosofia, että elämä on mitä se on. Ei jäädä paikoilleen murehtimaan vaan jatketaan eteenpäin taas hieman viisaampina. Otetaan elämä ja ihmiset vastaan sellaisena kuin se/ne on eikä kirjoiteta mitään ylimääräisiä merkityksiä asioiden ja ihmisten päälle. Ihailen hänen kykyään elää elämää juuri niin kuin se sillä hetkellä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannatakaan luottaa keneenkään.

Erakkona siis koko loppuelämä? Ei ole kovin hohdokasta kyllä sekään..

Ootko miettinyt sitä vaihtoehtoa, ettet anna ihmisten epäluotettavuuden vaikuttaa sinuun?

Vierailija kirjoitti:

Ei kannatakaan luottaa keneenkään.

Ei ainakaan naisen sanoihin parisuhteessa. Naisen mieli on muuttuvainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannatakaan luottaa keneenkään.

Ei ainakaan naisen sanoihin parisuhteessa. Naisen mieli on muuttuvainen.

Ei ole. Olet vain niin raskas taakka mies54v ihmisen hermoille, että kukaan ei tajuakaan sitä kokeilematta.

Miksi ventovieraisiin pitäisi luottaa? Tutustuu ihan rauhassa, niin ei tule koko ajan pettymyksiä. Jos koko ajan pettyy, odottaa epärealistisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannatakaan luottaa keneenkään.

Ei ainakaan naisen sanoihin parisuhteessa. Naisen mieli on muuttuvainen.

Ei ole. Olet vain niin raskas taakka mies54v ihmisen hermoille, että kukaan ei tajuakaan sitä kokeilematta.

Ei ollu multa, senkin höpöliini😘

mies54v