Apua, kuinka korjaan näin pahan kasvatusvirheen??

enpä taitaisi paljon piitata iltasatujen kuuntelusta.



Ihme epeli olet, ap. Totta munassa pyydät anteeksi. Olit hyvin tökerö ja ilkeä.

SE ÄRSYTTÄÄ MUA KAUHEESTI!!!



Otatko äiti kiltti kupin teetä?

Kerrot pojalle, että olit todella hölmö, etkä tarkoittanut, mitä sanoit. Selität, että tiedät, ettei poika oireelleen mitään voi, eikä tarvitsekaan ja pyydät taas anteeksi.

paljon pahempi asia kuin tic, on äidin kylmyys ja ymmärtämättömyys, jonka parantamiseen on paljon huonommat mahdollisuudet kuin tic-oireen parantamiseen.

lastasi ja pyydät anteeksi ja sylittelette. Mieti nyt vähän sanojasi. Ne jää lapsen mieleen ainiaaksi, nutta voit kompensoida osoittamalla, että rakastat(?) häntä sellaisena kuin on.

Meillä tuo 8vuotias hakkaa käsiään yhteen jatkuvalla syötöllä, taikka sitten hakkaa sohvaa, vääntelee naamaansa.Yhdestä kun päästään toinen tulee, tää on jatkuva kierre.



Muutaman kerran itse ollut niin väsynyt ettei vaan ole jaksanut kuunnella ja hermo napsahtanut.

Muutaman kerran itse ollut niin väsynyt ettei vaan ole jaksanut kuunnella ja hermo napsahtanut.

[/quote]

Kyllä aikuinenkin saa menettää malttinsa ja olla väsynyt, kunhan tajuaa selittää lapselle miksi hermostui näin ja pyytää anteekis käytöstään!

Mutta anteekis pyyntö ei myöskään saa mennä överiksi, eli ei todellakaan tarvii antaa viittä öitraa jätskiä ja viedä huvipuistoon (näitäkin nähty :/ )

Mikset hanki lapselle Risperdalia? :o

Helpottavaa kuulla, että muillakin on mennyt joskus hermo.



Toisaalta tuntuu, että jos nyt menisin pojan luokse pyytelemään polvillani anteeksi, niin varmaan poika hämmästyisi, eikä edes tajuaisi, mistä puhun.



Sen sijaan yritän ehkä panostaa illalla mahdollisimman rauhoittavaan ja lempeään iltasatuhetkeen...

Risperdalia käytetään kyllä lastenkin hoitoon. Alaikäraja näkyisi olevan 5 vuotta.



http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=1717&d=16562&i=JANSSEN-CILAG_RI…



Mutta ihan sitten toki eri asia, käytetäänkö sitä pelkkien ticcien hoitoon.



Mene ap juttelemaan lapsesi kanssa ja pyydä anteeksi. KERRO, miksi hermostuit: että rakastat lastasi ja kovasti toivoisit, että hän ajan kanssa pääsisi eroon ilmeilystä. Ja siksi se turhautti sinua, kun olit väsyksissä/stressaantunut. Että OIKEASTI lapsesi saa tehdä sitä aivan rauhassa. Varsinkin kotona, jossa se ei innosta kavereita kiusaamaan tms.

Helpottavaa kuulla, että muillakin on mennyt joskus hermo. Toisaalta tuntuu, että jos nyt menisin pojan luokse pyytelemään polvillani anteeksi, niin varmaan poika hämmästyisi, eikä edes tajuaisi, mistä puhun. Sen sijaan yritän ehkä panostaa illalla mahdollisimman rauhoittavaan ja lempeään iltasatuhetkeen...

etkä yritä päästä kuin koira veräjästä!

Ei sinun tarvitse polvillesi mennä, mutta totta helvetissä pyydät törkeitä sanojasi reippaasti ANTEEKSI.

Miltä sinusta tuntuisi, jos miehesi huutaisi sulle tuollaista päin naamaa ja yrittäisi sen jälkeen olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Poikasi on vielä lapsi, joten hän otti sanasi vielä paljon pahemmin ja raskaammin kuin mitä sinä ottaisit miehesi sanat.

Kauhea äiti, jos ei tuollaisen käytöksen jälkeen pyydä anteeksi. Ihan itku tuli.



Lapsi oppii näin, että aikuinenkin voi toimia tyhmästi, mutta vilpittömällä anteeksipyynnöllä asian voi hyvittää ja sopia.



Vai onko anteeksipyytäminen vain joku lasten juttu?

Olet ihminen ja on ihmillistä että tulee tehtyä typeriä ja harkitesemattomia asioita.



Nyt sitten sinulla on tilaisuus näyttää lapsellesi, miten tällaiset tilanteet ratkaistaan. Pyydät asiallisesti anteeksi selitäät mitä kävi, ja että kysymys oli siitä että sinä erehdyit, ei siitä, että lapsi teki jotain väärin.



Miten muuten lapsi oppisi miten tällaiset konfliktit ratkaistaa?

TOdellakin pyydät anteeksi, kuten järkevä ihminen. Ei siinä mitään akrobatiaa tarvitse tehdä.