Miksköhän Suomessa lapset ovat "näkymättömiä"?

Lisäksi lapsista puhutaan rumasti vaikka olisivat paikalla! Hyvin usein itse istut kahvipöydässä kun perheen lapsi on telkkarin äärellä viereisessä huoneessa ja perheen äiti kahvia kaataessaan alkaa kovaan ääneen huokailla lapsensa koulunkäyntiä/ongelmia/luonnetta. Itse menen jotenkin shokkiin kun tuollaista tapahtuu, jotenkin niin absurdia!!

kyllä kaikki meidän tutut tervehtivät lapsiakin.

Missä te möllöttäjät asutte?

meillä tervehditään ensin lapsia. päiväkodinjohtajatterella on kumma tapa tulla puhumaan lapsestani kun lapsi istuu sylissäni ja ollaan menossa pois. siis lapsihan ymmärtää kaiken?!!?? hän on se kasvatusalanammattilainen!!!

Itse kyllä pyrin moikkaamaan myös lapsia, samoin tuttumme.



Helsingissä asutaan.

tutut kyllä moikkaavat aina lapsetkin, mutta just puolitut ei sano lapsille mitään.

Kyllä meillä aina tervehditään sekä lapsia etä aikuisia. Ehkä lapsikielteisin ihminen jonka tunnen on pomoni, mutta jos syystä tai toisesta joudun tuomaan lapsen työpaikalle hetkeksi, hänkin tervehtii vaikkei kauheasti käy juttusille. Muuten yleensä ihmiset juttelevat ja tuttujen kanssa tietenkin lapset juttelevat aikuisille ihan itsessään.



Onneksi tunnen ja törmään myös lähipiirissä vain lapsista tykkääviin ihmisiin. Emme asu pk-seudulla, mutta isossa kaupungissa kuitenkin.

Aikuiset tervehtii toisiaan ja juttelee keskenään. Lapset sitten voi omia juttujaan puuhailla ja leikkiä keskenään.

näytetään muille. Lapsista puhutaan arvostavaan sävyyn ja heidät huomioidaan. Siitä seuraa yleensä sellainen ilmiö kuin terve ja hyvä itsetunto :) Suosittelen :)

Ihailtavaa, että jaksatte aina ylistää lasta! ;)

tiedä mikä on syynä ja huomaan itse syyllistyväni tuohon valitettavan usein. Toisaalta sama pätee kyllä ihan aikuisiinkin. Jos näen pariskunnan, joista toisen kanssa olen enemmän tekemisissä tervehdin lähinnä häntä ja toista vilkaisen tai nyökkään.



Ja hiljattain kävi niinkin, että tuttu lapsi tuli tätinsä kanssa kaupassa vastaan. En siis ole ennemmin nähnyt tätä tätiä, joten tervehdin tietysti vain lasta ja hymyilin tädille.

Tai siis ei kaikki, mutta kuitenkin..



Ja kyllä mä saatan puhua jotain ongelmistakin lasten kuullen, mutta en kuitenkaan haukkamalla tms..

päiväkodinjohtajatterella on kumma tapa tulla puhumaan lapsestani kun lapsi istuu sylissäni ja ollaan menossa pois. siis lapsihan ymmärtää kaiken?!!?? hän on se kasvatusalanammattilainen!!!

ihmisillä, jopa lapsilla, on oikeus tietää mitä heistä puhutaan.

mutta noin muuten varastavat tilanteen marisemalla, valittamalla kovaan ääneen ja kitisemällä ja esittämälla nenäkkäitä huomautuksia. Eli kova ääni ja ulina koko ajan, mutta kysymyksiin ei vastata eika tervehditä.

Hyvin monet ihmiset tekevät näin, paitsi ehkä sellaisissa tilanteissa jotka ovat aikuisten välisiä. Esimerkiksi kaupassa, jos aikuiset neuvottelevat myyjän kanssa minkäväriset sohvat ostetaan tai tilaavat ravintolassa ruokia.