Lapseni eskariryhmään on tulossa ihan hirveä
poika. Ongelmia on tulossa takuuvarmasti. Minulla on pienikokoinen, ujo ja pehmeäluonteinen poika ja tulevan kiusauksen merkit on jo ilmassa. Lapseni on ollut tekemisissä silloin tällöin tuon pojan kanssa eri yhteyksissä ja lapsi sanoi kerran että poika kiusaa kaikkia mutta erityisesti häntä. Tuo poika on yhdessä harrastuksessa missä omanikin on, ja viimeksi eilen taas todistin miten häirikköpoika nokkii ja tönii yhtä toista silmätikuksi ottamaansa pienikoista ja kivaa poikaa.
Osaisiko joku neuvoa miten voisin lapsen kanssa valmistautua syksyyn? Jotain hyviä kirjoja vaikka joista saisi vinkkejä? Muita ideoita?
Kommentit (39)
Meillä oli eskarissa ongelmia yhden pojan kanssa. Kiusasi, töni ja nimitteli jne.
Nostin niin kovan metelin, että pojalle tuli ukaasi, että poika lentää pois, jos ei käytös kohene.
Ja se koheni.
Nyt ko. poika (ovat samalla luokalla) leikkii ihan sujuvasti tyttöni ja pikkusiskonkin kanssa, vaikka kokoero onkin edelleen huomattava.
sosiaaliviranomaisilla asiaan jotain sanottavaa/apua.
Tiedän pojan vanhemmat eivätkä he ainakaan ulospäin vaikuta miltään sosiaalitapauksilta. Äiti ainakin on kovastikin tavallisen oloinen. Kerran kun hain poikaani harjoituksista, tämän häirikköpojan äiti tuli hakemaan poikaa ja poika loikkasi äitinsä syliin kovasti luottavaisen oloisena jne. Näytti siltä että heillä on ihan ok suhde noilta osin ainakin. Sitten samalla kertaa pukukopissa tämä poika haukkui tuota yllämainittua nokittavaa äitinsä silmien edessä. Poika siis lällätti toiselle tyyliin jere-pere jere-pere ja toinen poika yritti sanoa jotain ite oot, ja kun tätä oli jatkunut ihan liian kauan, äiti mutisi jotain laimeaa. Mutta äiti EI vaikuta nynnyltä, joten ihmettelen miten se antaa poikansa tehdä tota. ap
Kerroin asiasta jo eskariin hakukaavakkeessa ja vielä naamatusten ja tyttöni pääsi eriryhmään.
mamman mussukat on menossa isoon maailmaan. Mitenkähän tästäki ois selvitty vaikka 50 vuotta sitten. Hohhoijaa...
Eli pojan kanssa on pakko pärjätä. Ja MINÄ olen itse nynny! En ole sellainen joka ensisijaisesti nostaa meteliä. Pakkohan se on jos siihen joudutaan, toivottavasti ei. Tämän aloituksen ajatuksena oli oikeastaan se, että miten voisi välttää ettei ikinä tultais siihen tilanteeseen että on pakko nostaa meteli. Nyt olisi vielä pari kuukautta aikaa harjoitella pojan kanssa jämäkkyystaitoja tai jotain. Miettiä toimintamalleja ettei alunperinkään joudu silmätikuksi.
mamman mussukat on menossa isoon maailmaan. Mitenkähän tästäki ois selvitty vaikka 50 vuotta sitten. Hohhoijaa...
Sinähän voisit kertoa nyt mulle, ole hyvä. t. ap
Mitä jos opettelisit itse jämäkäksi. Lapsesikin oppisi.
Ai herranjestas miten traumatisoivaa... Minä luulin että kiusaaminen olisi jotain hakkaamista ja pään uittamista vessanpöntössä. No sano pojallesi, että jereperettelyt loppuu siihen kun jereperettelijälle sanoo tämän olevan niin typerä, että ihme kun häntä ei ole vielä siirretty apukouluun.
Mitä jos opettelisit itse jämäkäksi. Lapsesikin oppisi.
Mutta en usko että pystyn muuttamaan perusluonnettani ihan tuosta vaan. Enkä minä nyt niin hirmuisen nynny ole, ihan tavallinen äiti.
mamman mussukat on menossa isoon maailmaan. Mitenkähän tästäki ois selvitty vaikka 50 vuotta sitten. Hohhoijaa...
ja vetäissyt kiusaajapoikaa luuvitosella nassuun. Otetaanko taas tällainen tapa käyttöön, niin sunkin kiusaajakakarat oppii ihmisten tavoille?
Ja jos olet tavallinen äiti, osaat kyllä nostaa metelin, jos lapsesi takia täytyy.
Ai herranjestas miten traumatisoivaa...
pojan äiti käyttäytyy, ts. ei puutu. Viimeksi kun hain kerhosta kuulin miten "Jere" sanoi häirikölle keksineensä keinon "ettet ikinä enää töni mua". Ja häirikkö vastas siihen jotain että takuulla tönin. Tämä Jere siis yrittää tosissaan pitää sitä tyyppiä loitolla. Joka kerta kun olen pukukopissa hakemassa muksuani siellä on menossa jonkinlainen taisto jeren ja häirikön välillä. Ja "Jere" sentään joutuu kärsimään tosta pikku perskärpäsestä vain kerran viikossa! Mieti millasta se olisi jos jäbä olisi kimpussasi joka ikinen päivä. ap
Lapsilla on kaikilla erilainen persoona. Myös ujolla on oikeus olla sellainen kuin on! Oli sitten vilkas, rohkea, arka, ujo.
Lapsen persoonaa ei saa muuttaa, ja se ei saa olla syy kiusaamiseen. En yhtään ihmettele, että kiusaamista ei tänä päivänä saada kuriin, kun vanhemmat ovat tätä luokkaa, mitä ketjussa on: Opeta nössös kovaksi pojaksi jne.
Haloo!
Lapsilla on kaikilla erilainen persoona. Myös ujolla on oikeus olla sellainen kuin on! Oli sitten vilkas, rohkea, arka, ujo.
Lapsen persoonaa ei saa muuttaa, ja se ei saa olla syy kiusaamiseen. En yhtään ihmettele, että kiusaamista ei tänä päivänä saada kuriin, kun vanhemmat ovat tätä luokkaa, mitä ketjussa on: Opeta nössös kovaksi pojaksi jne.
Haloo!
Ja minä kehotin äitiä kasvamaan jämäkäksi. Se kuuluu vanhemmuuteen.
jotta hän jaksaa puolustaa lastansa kiusaamiselta. Töniminen on selkeää kiusaamista.
Lapsella on oikeus olla oma persoonansa. Oli sitten ujo, arka, voimakastahtoinen, rohkea, vilkas jne. Kaikki normaaleja persoonallisuuksia, joita ei saa muuttaa lapsessa. Mutta sen persoonan piikkiin ei myöskään saa laittaa kiusaamista(puolin eikä toisin)
Tuollaisen takana voi olla ihan vain se kuuluisa vapaa kasvatus, jossa lasta ei ole opastettu toisten tunteiden huomiointiin, ei ole kielletty eikä ole muitakaan rajoja. Lapsihan saattaa hyvinkin rakastaa kovasti vanhempiaan ja vanhemmat lastaan, mutta lapsi hakee koko ajan rajojaan tekemällä ilkeyksiä - turhaan, koska häntä ei kielletä.
Nämä tilanteet ovat hankalia, varsinkin ihmiselle, joka itse välttää konflikteja. On hankalaa mennä aiheuttamaan sellaista, kun on itse niin pöyristynyt siitä, miten ilkeästi tai välinpitämättömästi muut voivat toimia. En osaa neuvoa ap:ta muuten, kuin menemään pojan äidille kysymään onko tämä tietoinen siitä, että hänen poikansa kiusaa muita tuuppimalla jne. Eskarissa opettajan kautta näitä on varmasti helpompaa hoitaa, mutta nyt vain pidät mielessäsi, että sinun ei tarvitse olla ystävä pojan äidin kanssa, mutta sinun täytyy estää poikasi kiusaaminen.
Ja minä kehotin äitiä kasvamaan jämäkäksi. Se kuuluu vanhemmuuteen.
Joko päästään tästä yli?
Itse olin lapsena nynny, mutta nykyään nostan pienestäkin metelin. Lapsesta tulee vielä nynnympi jos oma äiti ei edes ole tämän puolella (mulla oli lapsena juuri niin, se kiusaaminenhan oli minun vika kun kerta olin niin nynny..)
Meillä näillä eväin on hieman ujo poikakin päässyt ystävysmään rohkeimpien lasten kanssa.
sosiaaliviranomaisilla asiaan jotain sanottavaa/apua.