Lapseni eskariryhmään on tulossa ihan hirveä
poika. Ongelmia on tulossa takuuvarmasti. Minulla on pienikokoinen, ujo ja pehmeäluonteinen poika ja tulevan kiusauksen merkit on jo ilmassa. Lapseni on ollut tekemisissä silloin tällöin tuon pojan kanssa eri yhteyksissä ja lapsi sanoi kerran että poika kiusaa kaikkia mutta erityisesti häntä. Tuo poika on yhdessä harrastuksessa missä omanikin on, ja viimeksi eilen taas todistin miten häirikköpoika nokkii ja tönii yhtä toista silmätikuksi ottamaansa pienikoista ja kivaa poikaa.
Osaisiko joku neuvoa miten voisin lapsen kanssa valmistautua syksyyn? Jotain hyviä kirjoja vaikka joista saisi vinkkejä? Muita ideoita?
Kommentit (39)
Alku oli kamalan vaikeaa, koska häntä kiusasi muutamat pojat.
Poika itki, ettei halua mennä tarhaan jne.
Otin asian melkein sitten heti puheeksi, ja hoitajat lupasivat siihen puuttua.
Tällä hetkellä poika on erittäin hyvin sopeutunut joukkoon, eikä häntä enää kiusata. Kiitos hoitajien tiukan puuttumisen!!
Opettajana tiedän, että kiusaaja jatkaa huolestuttavan pitkään kiusaamistaan, vaikka asiaan puuttuisi jämäkästi. Suomen koulut käyttävät liian vähän erottamista. Siis raakasti kuukauden erotus koulusta, jos kiusaaminen ei lopu. Monet kiusaajan vanhemmat vähättelevät kiusaamista ja kun lapsi saa siihen ikäänkuin luvan kotona, se jatkuu. Meidän koulussa tehty ls-ilmoitus(kiusaajan perheestä) jos lapsen vanhemmat eivät aktiivisesti pyri olemaan mukana kiusaamisen lopettamisessa.
Ap nyt vaan on tarkkanäköinen selvästikin, ja ihan tasan tarkkaan ymmärrän mitä ap tuossa tarkoittaa. Tiedän tuon niljakkaan ihmistyypin, oli se sitten minkä ikäinen tahansa... raukka kiusaaja on raukka kiusaaja.
Vaatisi juurikin kovan kovaa vastaan, mutta minkäs tekee, kun osa ihmisistä on luontaisesti sellaisia älykkäitä ja tuntevia olentoja, jotka eivät osaa (on mm. sellaiset muitakin kunnioittavat elämänarvot olemassa!) olla sellaisia raukkoja paskiaisia toisia elollisia kohtaan -kuten kiusaajat ovat.
Nosta ap todella siltikin iso meteli jos siltä alkaa näyttää, vaikka se onkin niin järjetöntä joutua tuollaisiin tilanteisiin .. tämä maailma on välillä niin...
Minustakin erottaminen pitäisi tulla ihan tavaksi noissa kiusaamistapauksissa, eiköhän alkaisi jotakin mennä sinne kiusaajan tajuntaan että miten toisia kohdellaan!
Opettajana tiedän, että kiusaaja jatkaa huolestuttavan pitkään kiusaamistaan, vaikka asiaan puuttuisi jämäkästi. Suomen koulut käyttävät liian vähän erottamista. Siis raakasti kuukauden erotus koulusta, jos kiusaaminen ei lopu. Monet kiusaajan vanhemmat vähättelevät kiusaamista ja kun lapsi saa siihen ikäänkuin luvan kotona, se jatkuu. Meidän koulussa tehty ls-ilmoitus(kiusaajan perheestä) jos lapsen vanhemmat eivät aktiivisesti pyri olemaan mukana kiusaamisen lopettamisessa.
monasti pelkästään aikuisten puuttuminen ei auta asiaa. Siksi kyselisin olisiko jotain työkirjaa tms. jonka avulla voisin opetella lapseni kanssa pärjäämistä tollasessa tilanteessa? Kävin katsomassa paikallisen kirjaston valikoimia ja kaikki opukset tuntuivat olevan joko opettajan näkökulmasta tai sitten jotenkin akateemisen kuuloisia. Onko olemassa jotain lapselle tarkoitettua materiaalia? Ja ei muuten todellakaan käy kateeksi eskariopea. Nimittäin toi poika on joka asiassa vastahankaan. Kun muut tekee ohjaajien kanssa juttuja, poika tekee suurin piirtein mitä itse haluaa. ap
EIKÄ KENENKÄÄN MUUN LAPSIA OLE EDES OLEMASSA!!!!
minäminäminäminunminunminun
täysin normaalia. Jos poika ei halua yhtään töniä, se on mieluummin poikkeus. Eikä tuonikäisillä ole mitään empatiaa vaikka miten sitä olisi kotona opetettu. Lapsi saattaa kyllä totella ohjeita, muttei sillä mitään aitoa empatiaa vastapuolta kohtaan ole. Ja monella impulssikontrolli on heikko, mutta se kehittyy kyllä ajan kanssa. Ja kyllä sitä kiusaajaa saa tönäistä takaisin!
Jos tekee mitä lystää, ei tottele ja vielä kiusaa...
täysin normaalia. Jos poika ei halua yhtään töniä, se on mieluummin poikkeus. Eikä tuonikäisillä ole mitään empatiaa vaikka miten sitä olisi kotona opetettu. Lapsi saattaa kyllä totella ohjeita, muttei sillä mitään aitoa empatiaa vastapuolta kohtaan ole. Ja monella impulssikontrolli on heikko, mutta se kehittyy kyllä ajan kanssa. Ja kyllä sitä kiusaajaa saa tönäistä takaisin!
vaan siitä että osaa puolustaa omaa lastaan jämäkästi.
Ja se kiusaaminenhan on tuossa iässä yleensä ihan vain kypsymättömyyttä.
Meillä opettaja lässytti ja vähätteli, joten nostin sitten isomman metelin ja sanoin, että en anna asian olla.
Koulun oli pakko tehdä jotain, kun en antanut periksi.
Sitten kun koulu tajusi, että olen tosissani, senkin oli oltava, joten pojan vanhemmatkin tokenivat.
Eihän se kivaa ja helppoa ole, mutta kuuluu vaan silti vanhemmuuteen.
aikuisuuden varalle, sillä kusipäiden määrä tällä planeetalla on vakio ja niiden kanssa on vaan opittava elämään.
eskarin välitunteihin, tai vielä ala-asteellekin. Pojat siellä tönii ja tuuppii toisiansa, ja painiotteet eivät tosiaankaan ole aina sääntökirjan mukaisia.
Kerro tilanne ja lapsesi järkätään eri ryhmään. Meillä minä toimin viime keväänä juuri noin, ja lapseni pääsi eri ryhmään kiusaajan kanssa.
Ongelmia meilläkin oli ollut jo paljon aiemmin ja olivat joutumassa samaan ryhmään. Lapseni jännitti ja pelkäsi. Eskariin tutustumispäivä olikin iloinen yllätys hänelle, kun pääsikin eri luokalle.
Kerroin asiasta jo eskariin hakukaavakkeessa ja vielä naamatusten ja tyttöni pääsi eriryhmään.
opettaja pyöritti tukasta ja hakkasi karttakepillä sormille. Nyt näitä juttuja ei saa tehdä ja häiriköt mennä reuhaa. Kuri on retuperällä ja hiljaisemmat kärsii.
mamman mussukat on menossa isoon maailmaan. Mitenkähän tästäki ois selvitty vaikka 50 vuotta sitten. Hohhoijaa...
eskarin välitunteihin, tai vielä ala-asteellekin. Pojat siellä tönii ja tuuppii toisiansa, ja painiotteet eivät tosiaankaan ole aina sääntökirjan mukaisia.
Kyllä toi lapseni on joskus valittanut miten tarhassa yksi kaveri tuuppii enkä ole ollut huolissaan, koska tunnen kyseisen pojan ja se on ihan ok ja lapset pärjää hyvin keskenään. Minusta pieni tuuppiminen ja fyysinen kontakti on pojilla kovasti ok ja olen iloinen jos näe pojat vaikka painimassa keskenään. ap
se, että tietty tyyppi tönii tiettyä tyyppiä toistuvasti.
on ollut tosi upea eskariryhmä ja jämäkät ja kivat opet. Jos sinne ryhmään olisi tullut joku kiusaaja, toiset lapset olisivat varmaan tuijottaneet sen hämmästyksestä hiljaiseksi. Kiusaaminen on käsittääkseni ryhmäilmiö. Jos toiset lapset halveksivat kiusaamista/kiusaajaa, kiusaaminen loppuu siihen paikkaan. Eikä opet tietenkään saa kiusaamista sallia!
Kyllä tuollakin eskarissa pojat painii, sääntöjen puitteissa! Se on aivan eri asia, kaikilla on kivaa.
Jos eskari-ikäisellä ei ole mitään empatiataitoja, kehoittaisin hakeutumaan hoitoon. Toki taidot koko ajan kehittyvät, mutta kyllä jotain empatiaa pitäisi olla!
Kun sillä se sitten hoituu.