Säälin saa lahjaksi,kateus pitää ansaita."-Positiivarit / Eli kadehditaanko sinua?

Ei todellakaan ole mennyt hyvin henkinen, eikä itse asiassa fyysinenkään puoli elämästä. Mutta koska en ole harrastanut julkisesti itkemistä, eipä ole nuo kärsimykset näkyneet ulospäin, ja ilmeisesti minua pidetään jotenkin menestyneenä (onhan minulla koulutus ja "ura").



Kateutta sen sijaan olen saanut koko elämän varastoiksi eräältä koulukaverilta. Tutustuimme 8-vuotiaina ja olimme tekemisissä seuraavat 12 vuotta. Hän kyllä piti huolen, että jos hänellä oli paha olo, niin minullekin tuli. Hirveän hapan oli jatkuvasti ja vielä aikuisenakin jos puhuin jonkun toisen kanssa, hän säntäsi paikalle (olimme sellaisissa tilanteissa usein, jossa oli isompi porukka) puhumaan minusta pahaa sille toiselle. En vuosiin ymmärtänyt, mistä ihmeestä on kyse, mutta kun joku totesi, että se on kateellinen, koin voimakkaan ahaa-elämyksen.



Tuon kateuden syyksi epäilen itsepäistä luonnettani, koska se ei kertakaikkiaan voi johtua mistään muusta. En ollut sanottavammin parempi koulussa ala-asteella ja perheemme oli köyhä, hänen ei. Lisäksi minua kiusattiin koulussa pahasti (muutkin kuin hän), ja häntä taas ei todellakaan. Ja luonnehan on tullut "lahjana", joten enpä ole tuota kateutta mielestäni mitenkään omilla ansioillani saanut. :D



Nyt se reppana ei onneksi ole ollut kanssani tekemisissä moneen vuoteen, joten lienee saanut olla rauhassa tuolta viiltävältä tunteeltaan. :D

mm. ammatillista menestymistä jne. Mutta ihan tyhmältä se tuntuu, koska minulla on ollut paljon vastoinkäymisiä jasuuria menetyksiä elämässä. Olen joskus sanonut kun joku on suoraan asian ilmaissut että otatko sitten koko paketin etkä vain niitä hyviä asioita? ja luetellut menetykset, joita tuskin kukaan itselleen toivoo.



'Saan' myös olla paljon julkisuudessa ammattiini (asiantuntijatehtävä) liittyen ja ilmeisesti joidenkin mielestä juuri se on todella kadehdittavaa. Itse kuitenkin koen että se on melkoinen rasite, koska se ei ole päätyöni, vaan vie välillä liikaa aikaa ja energiaa siltä varsinaiselta kehittämistyöltäni.

Jotkut luulevat (toivovat) että heitä kadehditaan, vaikka tosiasiassa ei.

kuten suuttumus yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta, suru omista epäonnistumisista jne.



mutta kylä minulle ainakin ihmiset ovat joskus sanoneet kadehtivansa minua - miksi ajattelisin heidän nimenomaisesti valehtelevan?

ollaan duunareita, elellään vaatimattomassa kroostalo kolmiossa. kaikki lapset on samaa sukupuolta, autokin on vanha räppänä, sekä mulla että miehellä vähän liikaa painoa.



mutta oikeasti kyllä kannattaisi kadehtia, koska me ollaan aika onnellisia, ja paremmaksi muuttuu koko ajan :D

ulkonäköä ja miestennielemiskykyä, mutta on toi ulkonäkö hiiiiiiukan päässy rupsahtamaan kahden lähekkäisen raskauden takia yli kolmekymppisenä. Joten taitaa sekin kateus olla menneen vuosikymmenen lumia :D



Vanhemmat naiset kyllä NIIN ihastelee mun miestä kun on niin mukava ja kiva kaikille, mutat ulkonäköä ei kyllä kadehdita......

luxus ehkä näkyy autoissa ja lomissa,

mutta työ on kovaa ja sitovaa,

usein 7 pv /vk- harva varmaan vaihtaisi osia, jos tietäisi...