Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempi, tunnetko mitään lastenlapsiasi kohtaan?
04.08.2022 |
Olen keski-ikää lähestyvä nainen, itselläni ei ole lapsia. Äidilläni on 2 lapsenlasta, tyttö ja poika, joita kohtaan ei omien sanojensa mukaan tunne "mitään" ja nämä tuntuvat täysin vierailta. Tyttö on jo aikuinen ja poika teini-ikäinen.
Ovat nähneet lasten syntymästä asti muutaman kerran vuodessa juhlapyhinä ja syntymäpäivillä. Äitini on ns normaali äiti ja rakastaa poikaansa, mutta pojan lapsia kohtaan ei siis tunne mitään. Syynä kuulemma se, että tunnesidettä ei ole koskaan kunnolla syntynyt, koska on nähnyt niin "harvoin" näitä lapsia.
Miten sinä, isovahnempi, suhtaudut lapsenlapsiisi? Rakastatko, välitätkö vai tunnetko ylipäätään mitään? Varmaankaan moni ei kehtaa myöntää, jos ei tunne rakkautta omiin lapsenlapsiin, koska meillä on pitkään ollut kuva ns pullantuoksuista mummoista...
Kommentit (81)
Äitisi on tunne-elämältään häiriintynyt. Kykenee rakastamaan vain ehdollisesti. Normaalin ihmisen rakkaus on ehdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan aika yleistä, mutta asiasta ei vaan puhuta, on ns tabu
Syy on varmaan lastenlapsien vanhemmissa. Ovat ooettaneet lapsen vihaamaan mummoa. Lapsiparat.
Minä rakastan lasteni koiriakin. Koska lapseni rakastavat niitä.
Kai tuo on aika luonnollista, että tunnesidettä ei tule, jos ei näe tarpeeksi usein. En itsekään tuntenut mitään omia isovanhempia kohtaan, joita näin max pari kertaa vuodessa. Verisukulaisuus ei sinänsä merkkaa, jos ei vietä aikaa yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapaavat liian harvoin. On varmaan kuolettanut tarkoituksella tunteensa.
Hän varmaan olisi halunnut tavata lapsenlapsiaan paljon useammin. On kuitenkin tajunnut miniästä sen, että se on mahdotonta. (ilman riitoja)
Yärsi myös, että jos antautuu rakkauden valtaan, on riipivää olla erossa rakkaistaan.
Tämän vuoksi on joutunut tietoisesti kuolettamaan tunteensa.
Moni isoäiti elää lastenlastensa kautta. Miettivät heitä koko ajan. Vain se hetki, kun saa olla heidän kanssaan, on oikeaa elämää. Muu on kauheaa kaipausta.
Miettikää, miten kurjaa tuollainen elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on tunne-elämältään häiriintynyt. Kykenee rakastamaan vain ehdollisesti. Normaalin ihmisen rakkaus on ehdotonta.
Tuolla ajatusmallilla vain Tyyliin Jeesus on normaali ihminen.
Oletko sinä Jeesus kun noin hyvä ihminen olet?
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on tunne-elämältään häiriintynyt. Kykenee rakastamaan vain ehdollisesti. Normaalin ihmisen rakkaus on ehdotonta.
Tämä. Syyllistämisen ja uhriutumisen tarve on suurempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen yhden isoäidin, joka teki tietoisen päätöksen olla puuttumatta lastensa ja lastenlastensa elämiin. Hän on itse kyllä hyvin lapsirakas. Koulutukseltaan lastenhoitaja.
Luulen, että tuolla tavalla välttyy ahdistavalta erillään olemisen tunteesta.
Toki soittelevat ja tapaavatkin, mutta harvakseltaan. Hän antaa yleensä jälkipolville mahdollisuuden tehdä aloite.
Esim joulun viettää yksin (puoliso kuollut), ettei häiritsisi lastensa perheiden joulunviettoa.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan aika yleistä, mutta asiasta ei vaan puhuta, on ns tabu
Toinen tabu on se, että kakkosliiton lapsia harvoin rakastetaan samalla tavalla kuin ensimmäisen liiton lapsia.
Sivusta olen seurannut muutamaa miestä, joilla on lapsia kahdelle eri naiselle. Selkeästi vanhemmat lapset ovat tärkeämpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen pienen poika äiti, mutta näen kyllä oman äitini käytöksestä, että hän rakastaa lastani todella. He näkevät toisiaan noin kerran viikossa ja poika pitää saada mahdollisimman nopeasti vaunuista syliin ja hän kertoo lapselle, miten kauhea ikävä tässä ehtikään tulla.
Mutta tuo teidän tilanteenne on eri, jos lapsia tavataan vaan pari kertaa vuodessa eikä siinä välissä ole yhteydenpitoa mitenkään hirveästi muutenkaan. Silloin ymmärrän, että ei välttämättä tunne niin paljon niitä lapsia kohtaan.
Mutsina rakastan yli kaiken 2 lastani ja heidän jälkipolvea!Lapsi/ lapset ovat aina elämän lahja,tulevaisuus.Mutta on paljon ihmisiä jotka ei siedä lapsia ,ei nuorisoa.Aina heitä ovat syttelemässä kerostalojen pihat! Hyvä että he edes kotiin saavata mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden isoäidin, joka teki tietoisen päätöksen olla puuttumatta lastensa ja lastenlastensa elämiin. Hän on itse kyllä hyvin lapsirakas. Koulutukseltaan lastenhoitaja.
Luulen, että tuolla tavalla välttyy ahdistavalta erillään olemisen tunteesta.
Toki soittelevat ja tapaavatkin, mutta harvakseltaan. Hän antaa yleensä jälkipolville mahdollisuuden tehdä aloite.
Esim joulun viettää yksin (puoliso kuollut), ettei häiritsisi lastensa perheiden joulunviettoa.
Minäminäminäminä-mummo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden isoäidin, joka teki tietoisen päätöksen olla puuttumatta lastensa ja lastenlastensa elämiin. Hän on itse kyllä hyvin lapsirakas. Koulutukseltaan lastenhoitaja.
Luulen, että tuolla tavalla välttyy ahdistavalta erillään olemisen tunteesta.
Toki soittelevat ja tapaavatkin, mutta harvakseltaan. Hän antaa yleensä jälkipolville mahdollisuuden tehdä aloite.
Esim joulun viettää yksin (puoliso kuollut), ettei häiritsisi lastensa perheiden joulunviettoa.
Minäminäminäminä-mummo.
Miten tuollaisen tulkinnan teit? Pikemminkin uhrautuva mummo.
Ohis
Yleensä eronneen pariskunnan etävanhemman vanhemmat vieraannutetaan lapsenlapsistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden isoäidin, joka teki tietoisen päätöksen olla puuttumatta lastensa ja lastenlastensa elämiin. Hän on itse kyllä hyvin lapsirakas. Koulutukseltaan lastenhoitaja.
Luulen, että tuolla tavalla välttyy ahdistavalta erillään olemisen tunteesta.
Toki soittelevat ja tapaavatkin, mutta harvakseltaan. Hän antaa yleensä jälkipolville mahdollisuuden tehdä aloite.
Esim joulun viettää yksin (puoliso kuollut), ettei häiritsisi lastensa perheiden joulunviettoa.
Minäminäminäminä-mummo.
Miten tuollaisen tulkinnan teit? Pikemminkin uhrautuva mummo.
Ohis
Minä uhraudun, minäminäminä, minä vältän pahan mieleni kun kohdellaan niin huonosti, ah kum nautin tästä, minämlinäminäminä
Vierailija kirjoitti:
Yleensä eronneen pariskunnan etävanhemman vanhemmat vieraannutetaan lapsenlapsistaan.
Se on etävanhemman tehtävä pitää yllä niitä suhteita. Miksi ihmeessä minä, etävanhempi, haluaisin vieraannuttaa lapseni omista vanhemmistani?
Vierailija kirjoitti:
Yleensä eronneen pariskunnan etävanhemman vanhemmat vieraannutetaan lapsenlapsistaan.
Sehän johtuu sitten oman kasvatuksen tuloksesta jos oma lapsi ei pidä yhteyttä.
Kuulostaa minusta jotenkin tunnekylmältä tuollainen suhtautuminen