Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempi, tunnetko mitään lastenlapsiasi kohtaan?
04.08.2022 |
Olen keski-ikää lähestyvä nainen, itselläni ei ole lapsia. Äidilläni on 2 lapsenlasta, tyttö ja poika, joita kohtaan ei omien sanojensa mukaan tunne "mitään" ja nämä tuntuvat täysin vierailta. Tyttö on jo aikuinen ja poika teini-ikäinen.
Ovat nähneet lasten syntymästä asti muutaman kerran vuodessa juhlapyhinä ja syntymäpäivillä. Äitini on ns normaali äiti ja rakastaa poikaansa, mutta pojan lapsia kohtaan ei siis tunne mitään. Syynä kuulemma se, että tunnesidettä ei ole koskaan kunnolla syntynyt, koska on nähnyt niin "harvoin" näitä lapsia.
Miten sinä, isovahnempi, suhtaudut lapsenlapsiisi? Rakastatko, välitätkö vai tunnetko ylipäätään mitään? Varmaankaan moni ei kehtaa myöntää, jos ei tunne rakkautta omiin lapsenlapsiin, koska meillä on pitkään ollut kuva ns pullantuoksuista mummoista...
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä eronneen pariskunnan etävanhemman vanhemmat vieraannutetaan lapsenlapsistaan.
Se on etävanhemman tehtävä pitää yllä niitä suhteita. Miksi ihmeessä minä, etävanhempi, haluaisin vieraannuttaa lapseni omista vanhemmistani?
Sama. Minä pidin yhteyttä omiin vanhempiini ja ex sai pitää omiinsa. Voi olla etten olisi ollut edes mieluinen vieras ex-appivanhemmille kun heitin heidän kultapoikansa pihalle.
Aloittajalle sanon, että lapsenlapseni ovat minulle äärettömän rakkaita! Käyvät yökylässä ja viestitellään ihan pikkujutuistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On isovanhempien vastuulla luoda sellainen suhde kun kiinnostaa. Jos ette kutsu koskaan kylään, retkelle, minnekään jää suhde vähän ohueksi. Ihan turha niitä lapsenlapsia on syyttää.
Vierailija kirjoitti:
Tapaavat liian harvoin. On varmaan kuolettanut tarkoituksella tunteensa.
Minun mielestäni melko normaali tapaamistahti Suomessa, jossa asutaan usein pitkän välimatkan päässä isovanhemmista.
Minä näen omia lapsenlapsia n. 4 kertaa vuodessa, kesällä aina vähän pidemmän jakson. Tunnen rakkautta heitä kohtaan, koska he ovat oman lapseni lapsia. Eli tavallaan koska he ovat niin tärkeintä minun omalle rakkaalle lapselle, niin ovat tärkeitä minullekin. Ei se samanlaista rakkautta ole kuin äidinrakkaus omaa lasta kohtaan, mutta ei sen sellaista kuulukaan olla, sillä suhde ja rooli on todella erilainen.
Minulle tuli mieleeni, että ehkä kyseisellä mummolla on ollut erilaiset odotukset isovanhemmuudelle, ikään kuin se olisi vanhemmuuden kaltaista, ja siksi on vaikeaa luoda aitoa tunnesuhdetta? kun joutuukin luomaan lapsiin suhteen ihan uudesta roolista käsin. Monelle isovanhemmalle isovanhemman rooli voi myös olla pettymys ja sitä voi olla vaikeaa käsitellä, kun siitä ei kehtaa puhua muille.
Äidilläni 6 lastenlasta. Pitää heistä, ja kyllä sen huomaa. Suuri sydän minne mahtuu monta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden isoäidin, joka teki tietoisen päätöksen olla puuttumatta lastensa ja lastenlastensa elämiin. Hän on itse kyllä hyvin lapsirakas. Koulutukseltaan lastenhoitaja.
Luulen, että tuolla tavalla välttyy ahdistavalta erillään olemisen tunteesta.
Toki soittelevat ja tapaavatkin, mutta harvakseltaan. Hän antaa yleensä jälkipolville mahdollisuuden tehdä aloite.
Esim joulun viettää yksin (puoliso kuollut), ettei häiritsisi lastensa perheiden joulunviettoa.
Minäminäminäminä-mummo.
Miten tuollaisen tulkinnan teit? Pikemminkin uhrautuva mummo.
Ohis
Minä uhraudun, minäminäminä, minä vältän pahan mieleni kun kohdellaan niin huonosti, ah kum nautin tästä, minämlinäminäminä
Minun äitini on vähän samatapainen kuin yllämainittu. Hän pyrkii pysymään etäällä, eikä puutu mihinkään. Ei hänelle siitä tule paha mieli. Eikä kenelle muullekaan.
Lue ylläoleva
En ymmärrä. Kuka isoäitiä muka huonosti kohtelee?
Ei kenenkään tarvitse kohdella huonosti että uhrimummo piehtaroi uhriudessaan.
Mistä sinä teet sen päätelmän, että mummo piehtaroi uhriudessaan, eikä ole tyytyväinen toimintaansa?
Lue ylläoleva. Uhrimummo elementissään.
Olen nyt lukenut neljään kertaan, enkä tee tuollaista tulkintaa.
Kyyyyyyyyynel. Pidän etäisyyttä kun muuten tulee vain paha mieli enkä häiritse kun mieluummin uhriudun kyyyynel.
Tuo lause oli kirjoittajan omaa arvailua mummon toiminnasta.
Ei ole. Siinähän se lukee. Kyyyyyyyyynel.
Kopio lauseesta:
Luulen, että tuolla tavalla välttyy ahdistavalta erillään olemisen tunteesta.LUULEN.
Kerroin mummosta, joka ei tuppaudu lastensa ja lastenlastensa elämään.
Hän on sanonut moneen kertaan, että tekee sen tarkoituksella ja päätti asiasta jo varhain.
Jo ennen kuin oli lapsenlapsia.
Hän sanoo, että jos olisi tekemisissä enemmän, niin alkaisi ottaa kantaa jälkeläistensä elämään ja siitä ei hyvä seuraisi.
Selvästi riutuu jouluisin yksin kotonaan, mutta tietää olevansa niin hallitseva persoona, että yhdessäolo ei olisi lapsilleen mukavaa.
Sanoo päätöksen johtuvan siitä, että hänen oma äitinsä tuppautua liikaa ja se oli rasittavaa.
Salaisesti odottaa niiden lastensa soittoja ja kyläilyjä aivan valtavasti. Ei kuitenkaan itse kutsu, mutta toivoo. Olen ollut siellä kylässä, niin jos joku lapsistaan soittaa (nw soittaa harvoin), niin hän ei mainitse, että on vieraita, vaan puhuu ihan normaalin puhelun. Ei se kauaa kestä, mutta onhan se kylässä olevasta omituista. Tällä tavalla välttä sen, että itse joutuisi soittamaan lapsilleen ja "häiritsemään"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden isoäidin, joka teki tietoisen päätöksen olla puuttumatta lastensa ja lastenlastensa elämiin. Hän on itse kyllä hyvin lapsirakas. Koulutukseltaan lastenhoitaja.
Luulen, että tuolla tavalla välttyy ahdistavalta erillään olemisen tunteesta.
Toki soittelevat ja tapaavatkin, mutta harvakseltaan. Hän antaa yleensä jälkipolville mahdollisuuden tehdä aloite.
Esim joulun viettää yksin (puoliso kuollut), ettei häiritsisi lastensa perheiden joulunviettoa.
Minäminäminäminä-mummo.
Miten tuollaisen tulkinnan teit? Pikemminkin uhrautuva mummo.
Ohis
Minä uhraudun, minäminäminä, minä vältän pahan mieleni kun kohdellaan niin huonosti, ah kum nautin tästä, minämlinäminäminä
Minun äitini on vähän samatapainen kuin yllämainittu. Hän pyrkii pysymään etäällä, eikä puutu mihinkään. Ei hänelle siitä tule paha mieli. Eikä kenelle muullekaan.
Lue ylläoleva
En ymmärrä. Kuka isoäitiä muka huonosti kohtelee?
Ei kenenkään tarvitse kohdella huonosti että uhrimummo piehtaroi uhriudessaan.
Mistä sinä teet sen päätelmän, että mummo piehtaroi uhriudessaan, eikä ole tyytyväinen toimintaansa?
Lue ylläoleva. Uhrimummo elementissään.
Olen nyt lukenut neljään kertaan, enkä tee tuollaista tulkintaa.
Kyyyyyyyyynel. Pidän etäisyyttä kun muuten tulee vain paha mieli enkä häiritse kun mieluummin uhriudun kyyyynel.
Tuo lause oli kirjoittajan omaa arvailua mummon toiminnasta.
Ei ole. Siinähän se lukee. Kyyyyyyyyynel.
Kopio lauseesta:
Luulen, että tuolla tavalla välttyy ahdistavalta erillään olemisen tunteesta.LUULEN.
Kerroin mummosta, joka ei tuppaudu lastensa ja lastenlastensa elämään.
Hän on sanonut moneen kertaan, että tekee sen tarkoituksella ja päätti asiasta jo varhain.
Jo ennen kuin oli lapsenlapsia.Hän sanoo, että jos olisi tekemisissä enemmän, niin alkaisi ottaa kantaa jälkeläistensä elämään ja siitä ei hyvä seuraisi.
Selvästi riutuu jouluisin yksin kotonaan, mutta tietää olevansa niin hallitseva persoona, että yhdessäolo ei olisi lapsilleen mukavaa.
Sanoo päätöksen johtuvan siitä, että hänen oma äitinsä tuppautua liikaa ja se oli rasittavaa.
Salaisesti odottaa niiden lastensa soittoja ja kyläilyjä aivan valtavasti. Ei kuitenkaan itse kutsu, mutta toivoo. Olen ollut siellä kylässä, niin jos joku lapsistaan soittaa (nw soittaa harvoin), niin hän ei mainitse, että on vieraita, vaan puhuu ihan normaalin puhelun. Ei se kauaa kestä, mutta onhan se kylässä olevasta omituista. Tällä tavalla välttä sen, että itse joutuisi soittamaan lapsilleen ja "häiritsemään"
Eli toteuttaa täysin omia tarpeitaan. Minäminäminäminä.
Vierailija kirjoitti:
Minä rakastan lasteni koiriakin. Koska lapseni rakastavat niitä.
Sama!! Ja vaikka itse olen kissaihminen 😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei haluta lapsenlapseni elämään joten en tyrkytä itseäni. Ostan lahjat, postitan ja se siitä. Olen tyytyväinen että nykyään edes ne otetaan vastaan. Tosin en tiedä minne joutuvat. Koitan olla välittämättä ja miettimättä kun en itkeäkään enää jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapaavat liian harvoin. On varmaan kuolettanut tarkoituksella tunteensa.
Minun mielestäni melko normaali tapaamistahti Suomessa, jossa asutaan usein pitkän välimatkan päässä isovanhemmista.
Minä näen omia lapsenlapsia n. 4 kertaa vuodessa, kesällä aina vähän pidemmän jakson. Tunnen rakkautta heitä kohtaan, koska he ovat oman lapseni lapsia. Eli tavallaan koska he ovat niin tärkeintä minun omalle rakkaalle lapselle, niin ovat tärkeitä minullekin. Ei se samanlaista rakkautta ole kuin äidinrakkaus omaa lasta kohtaan, mutta ei sen sellaista kuulukaan olla, sillä suhde ja rooli on todella erilainen.
Minulle tuli mieleeni, että ehkä kyseisellä mummolla on ollut erilaiset odotukset isovanhemmuudelle, ikään kuin se olisi vanhemmuuden kaltaista, ja siksi on vaikeaa luoda aitoa tunnesuhdetta? kun joutuukin luomaan lapsiin suhteen ihan uudesta roolista käsin. Monelle isovanhemmalle isovanhemman rooli voi myös olla pettymys ja sitä voi olla vaikeaa käsitellä, kun siitä ei kehtaa puhua muille.
Olen samaa mieltä. Oletan, että oikeasti isovanhemmuus on monelle pettymys ja suuri sellainen.
Ihmiset on luotu asumaan perhekunnittain. Nykyaika on historian valossa epänormaalia, kun vanhukset on irti jälkeläistensä asuintalosta. Kautta aikain on vanhukset yleensä asuneet jälkeläistensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä eronneen pariskunnan etävanhemman vanhemmat vieraannutetaan lapsenlapsistaan.
Toivottavasti etävanhempi ei lopeta tapaamasta lapsiaan. Etävanhemmalla ja etävanhemman omilla vanhemmilla vastuu tässä asiassa mielestäni.
Lähivanhemman niskoille on turha laittaa vastuuta ex appivanhempien tapaamisista lastenlasten kanssa.
Minun miniäni oli alusta pitäen täysi kusipää minua kohtaan. Lapsia kun tuli, niin se oli selvä puolin ja toisin, emme tule olemaan yhteyksissä. Eli ei ole tunteita lapsenlapsia kohtaan, koska ei ole mitään yhteistä. On selvää, että tämä on huomioitu testamentissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden isoäidin, joka teki tietoisen päätöksen olla puuttumatta lastensa ja lastenlastensa elämiin. Hän on itse kyllä hyvin lapsirakas. Koulutukseltaan lastenhoitaja.
Luulen, että tuolla tavalla välttyy ahdistavalta erillään olemisen tunteesta.
Toki soittelevat ja tapaavatkin, mutta harvakseltaan. Hän antaa yleensä jälkipolville mahdollisuuden tehdä aloite.
Esim joulun viettää yksin (puoliso kuollut), ettei häiritsisi lastensa perheiden joulunviettoa.
Minäminäminäminä-mummo.
Miten tuollaisen tulkinnan teit? Pikemminkin uhrautuva mummo.
Ohis
Minä uhraudun, minäminäminä, minä vältän pahan mieleni kun kohdellaan niin huonosti, ah kum nautin tästä, minämlinäminäminä
Minun äitini on vähän samatapainen kuin yllämainittu. Hän pyrkii pysymään etäällä, eikä puutu mihinkään. Ei hänelle siitä tule paha mieli. Eikä kenelle muullekaan.
Lue ylläoleva
En ymmärrä. Kuka isoäitiä muka huonosti kohtelee?
Ei kenenkään tarvitse kohdella huonosti että uhrimummo piehtaroi uhriudessaan.
Mistä sinä teet sen päätelmän, että mummo piehtaroi uhriudessaan, eikä ole tyytyväinen toimintaansa?
Lue ylläoleva. Uhrimummo elementissään.
Olen nyt lukenut neljään kertaan, enkä tee tuollaista tulkintaa.
Kyyyyyyyyynel. Pidän etäisyyttä kun muuten tulee vain paha mieli enkä häiritse kun mieluummin uhriudun kyyyynel.
Tuo lause oli kirjoittajan omaa arvailua mummon toiminnasta.
Ei ole. Siinähän se lukee. Kyyyyyyyyynel.
Kopio lauseesta:
Luulen, että tuolla tavalla välttyy ahdistavalta erillään olemisen tunteesta.LUULEN.
Kerroin mummosta, joka ei tuppaudu lastensa ja lastenlastensa elämään.
Hän on sanonut moneen kertaan, että tekee sen tarkoituksella ja päätti asiasta jo varhain.
Jo ennen kuin oli lapsenlapsia.Hän sanoo, että jos olisi tekemisissä enemmän, niin alkaisi ottaa kantaa jälkeläistensä elämään ja siitä ei hyvä seuraisi.
Selvästi riutuu jouluisin yksin kotonaan, mutta tietää olevansa niin hallitseva persoona, että yhdessäolo ei olisi lapsilleen mukavaa.
Sanoo päätöksen johtuvan siitä, että hänen oma äitinsä tuppautua liikaa ja se oli rasittavaa.
Salaisesti odottaa niiden lastensa soittoja ja kyläilyjä aivan valtavasti. Ei kuitenkaan itse kutsu, mutta toivoo. Olen ollut siellä kylässä, niin jos joku lapsistaan soittaa (nw soittaa harvoin), niin hän ei mainitse, että on vieraita, vaan puhuu ihan normaalin puhelun. Ei se kauaa kestä, mutta onhan se kylässä olevasta omituista. Tällä tavalla välttä sen, että itse joutuisi soittamaan lapsilleen ja "häiritsemään"
Eli toteuttaa täysin omia tarpeitaan. Minäminäminäminä.
Ei toteuta omia tarpeitaan, vaan joutuu pinnistelemään, ettei olisi yhteydessä lapsiinsa. Ne lapset sitten soittelee harvakseltaan joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden isoäidin, joka teki tietoisen päätöksen olla puuttumatta lastensa ja lastenlastensa elämiin. Hän on itse kyllä hyvin lapsirakas. Koulutukseltaan lastenhoitaja.
Luulen, että tuolla tavalla välttyy ahdistavalta erillään olemisen tunteesta.
Toki soittelevat ja tapaavatkin, mutta harvakseltaan. Hän antaa yleensä jälkipolville mahdollisuuden tehdä aloite.
Esim joulun viettää yksin (puoliso kuollut), ettei häiritsisi lastensa perheiden joulunviettoa.
Minäminäminäminä-mummo.
Miten tuollaisen tulkinnan teit? Pikemminkin uhrautuva mummo.
Ohis
Minä uhraudun, minäminäminä, minä vältän pahan mieleni kun kohdellaan niin huonosti, ah kum nautin tästä, minämlinäminäminä
Minun äitini on vähän samatapainen kuin yllämainittu. Hän pyrkii pysymään etäällä, eikä puutu mihinkään. Ei hänelle siitä tule paha mieli. Eikä kenelle muullekaan.
Et voi tietää, miltä äidistäsi tuntuu. Luulen, että itse toivot näin ja kuvittelet omat tunteesi äidin tunteiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet taas ovat täällä uhrautumassa. On hyvä muistaa että on minäitseisovanhempia, ja minäitse vanhempia. Ainoa joka kärsii on lapset.
Vierailija kirjoitti:
Minun miniäni oli alusta pitäen täysi kusipää minua kohtaan. Lapsia kun tuli, niin se oli selvä puolin ja toisin, emme tule olemaan yhteyksissä. Eli ei ole tunteita lapsenlapsia kohtaan, koska ei ole mitään yhteistä. On selvää, että tämä on huomioitu testamentissa.
No voi kyyyyyyynel
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden isoäidin, joka teki tietoisen päätöksen olla puuttumatta lastensa ja lastenlastensa elämiin. Hän on itse kyllä hyvin lapsirakas. Koulutukseltaan lastenhoitaja.
Luulen, että tuolla tavalla välttyy ahdistavalta erillään olemisen tunteesta.
Toki soittelevat ja tapaavatkin, mutta harvakseltaan. Hän antaa yleensä jälkipolville mahdollisuuden tehdä aloite.
Esim joulun viettää yksin (puoliso kuollut), ettei häiritsisi lastensa perheiden joulunviettoa.
Minäminäminäminä-mummo.
Miten tuollaisen tulkinnan teit? Pikemminkin uhrautuva mummo.
Ohis
Minä uhraudun, minäminäminä, minä vältän pahan mieleni kun kohdellaan niin huonosti, ah kum nautin tästä, minämlinäminäminä
Minun äitini on vähän samatapainen kuin yllämainittu. Hän pyrkii pysymään etäällä, eikä puutu mihinkään. Ei hänelle siitä tule paha mieli. Eikä kenelle muullekaan.
Lue ylläoleva
En ymmärrä. Kuka isoäitiä muka huonosti kohtelee?
Ei kenenkään tarvitse kohdella huonosti että uhrimummo piehtaroi uhriudessaan.
Mistä sinä teet sen päätelmän, että mummo piehtaroi uhriudessaan, eikä ole tyytyväinen toimintaansa?
Lue ylläoleva. Uhrimummo elementissään.
Olen nyt lukenut neljään kertaan, enkä tee tuollaista tulkintaa.
Kyyyyyyyyynel. Pidän etäisyyttä kun muuten tulee vain paha mieli enkä häiritse kun mieluummin uhriudun kyyyynel.
Tuo lause oli kirjoittajan omaa arvailua mummon toiminnasta.
Ei ole. Siinähän se lukee. Kyyyyyyyyynel.
Kopio lauseesta:
Luulen, että tuolla tavalla välttyy ahdistavalta erillään olemisen tunteesta.LUULEN.
Kerroin mummosta, joka ei tuppaudu lastensa ja lastenlastensa elämään.
Hän on sanonut moneen kertaan, että tekee sen tarkoituksella ja päätti asiasta jo varhain.
Jo ennen kuin oli lapsenlapsia.Hän sanoo, että jos olisi tekemisissä enemmän, niin alkaisi ottaa kantaa jälkeläistensä elämään ja siitä ei hyvä seuraisi.
Selvästi riutuu jouluisin yksin kotonaan, mutta tietää olevansa niin hallitseva persoona, että yhdessäolo ei olisi lapsilleen mukavaa.
Sanoo päätöksen johtuvan siitä, että hänen oma äitinsä tuppautua liikaa ja se oli rasittavaa.
Salaisesti odottaa niiden lastensa soittoja ja kyläilyjä aivan valtavasti. Ei kuitenkaan itse kutsu, mutta toivoo. Olen ollut siellä kylässä, niin jos joku lapsistaan soittaa (nw soittaa harvoin), niin hän ei mainitse, että on vieraita, vaan puhuu ihan normaalin puhelun. Ei se kauaa kestä, mutta onhan se kylässä olevasta omituista. Tällä tavalla välttä sen, että itse joutuisi soittamaan lapsilleen ja "häiritsemään"
Eli toteuttaa täysin omia tarpeitaan. Minäminäminäminä.
Ei toteuta omia tarpeitaan, vaan joutuu pinnistelemään, ettei olisi yhteydessä lapsiinsa. Ne lapset sitten soittelee harvakseltaan joskus.
Täysin oman napansa ympärillä pyörii.
Miksi ei opettele normaaleja käytöstapoja?
Vierailija kirjoitti:
Minun miniäni oli alusta pitäen täysi kusipää minua kohtaan. Lapsia kun tuli, niin se oli selvä puolin ja toisin, emme tule olemaan yhteyksissä. Eli ei ole tunteita lapsenlapsia kohtaan, koska ei ole mitään yhteistä. On selvää, että tämä on huomioitu testamentissa.
Tuo on kauheaa. Toivottavasti sinulla on muita lapsia ja lapsenlapsia.
Miten poikasi voi rakastaa naista, joka on sinulle paha?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden isoäidin, joka teki tietoisen päätöksen olla puuttumatta lastensa ja lastenlastensa elämiin. Hän on itse kyllä hyvin lapsirakas. Koulutukseltaan lastenhoitaja.
Luulen, että tuolla tavalla välttyy ahdistavalta erillään olemisen tunteesta.
Toki soittelevat ja tapaavatkin, mutta harvakseltaan. Hän antaa yleensä jälkipolville mahdollisuuden tehdä aloite.
Esim joulun viettää yksin (puoliso kuollut), ettei häiritsisi lastensa perheiden joulunviettoa.
Minäminäminäminä-mummo.
Miten tuollaisen tulkinnan teit? Pikemminkin uhrautuva mummo.
Ohis
Minä uhraudun, minäminäminä, minä vältän pahan mieleni kun kohdellaan niin huonosti, ah kum nautin tästä, minämlinäminäminä
Minun äitini on vähän samatapainen kuin yllämainittu. Hän pyrkii pysymään etäällä, eikä puutu mihinkään. Ei hänelle siitä tule paha mieli. Eikä kenelle muullekaan.
Lue ylläoleva
En ymmärrä. Kuka isoäitiä muka huonosti kohtelee?
Ei kenenkään tarvitse kohdella huonosti että uhrimummo piehtaroi uhriudessaan.
Mistä sinä teet sen päätelmän, että mummo piehtaroi uhriudessaan, eikä ole tyytyväinen toimintaansa?
Lue ylläoleva. Uhrimummo elementissään.
Olen nyt lukenut neljään kertaan, enkä tee tuollaista tulkintaa.
Kyyyyyyyyynel. Pidän etäisyyttä kun muuten tulee vain paha mieli enkä häiritse kun mieluummin uhriudun kyyyynel.
Tuo lause oli kirjoittajan omaa arvailua mummon toiminnasta.
Ei ole. Siinähän se lukee. Kyyyyyyyyynel.
Kopio lauseesta:
Luulen, että tuolla tavalla välttyy ahdistavalta erillään olemisen tunteesta.LUULEN.
Kerroin mummosta, joka ei tuppaudu lastensa ja lastenlastensa elämään.
Hän on sanonut moneen kertaan, että tekee sen tarkoituksella ja päätti asiasta jo varhain.
Jo ennen kuin oli lapsenlapsia.Hän sanoo, että jos olisi tekemisissä enemmän, niin alkaisi ottaa kantaa jälkeläistensä elämään ja siitä ei hyvä seuraisi.
Selvästi riutuu jouluisin yksin kotonaan, mutta tietää olevansa niin hallitseva persoona, että yhdessäolo ei olisi lapsilleen mukavaa.
Sanoo päätöksen johtuvan siitä, että hänen oma äitinsä tuppautua liikaa ja se oli rasittavaa.
Salaisesti odottaa niiden lastensa soittoja ja kyläilyjä aivan valtavasti. Ei kuitenkaan itse kutsu, mutta toivoo. Olen ollut siellä kylässä, niin jos joku lapsistaan soittaa (nw soittaa harvoin), niin hän ei mainitse, että on vieraita, vaan puhuu ihan normaalin puhelun. Ei se kauaa kestä, mutta onhan se kylässä olevasta omituista. Tällä tavalla välttä sen, että itse joutuisi soittamaan lapsilleen ja "häiritsemään"
Eli toteuttaa täysin omia tarpeitaan. Minäminäminäminä.
Ei toteuta omia tarpeitaan, vaan joutuu pinnistelemään, ettei olisi yhteydessä lapsiinsa. Ne lapset sitten soittelee harvakseltaan joskus.
Täysin oman napansa ympärillä pyörii.
Miksi ei opettele normaaleja käytöstapoja?
Päin vastoin. Harjoittaa itsekuria. Ei halua rasittaa lastensa perheitä.
Mulla ei ole vielä lapsenlapsia, mutta odotan niitä kovasti. Vaikea kuvitella että suhtautuisin heihin noin kylmästi.
Ei tietenkään voi rakastaa ihmistä, jota ei koskaan näe, eikä opi tuntemaan. Vaikka olisi kuinka sukulainen.