Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempi, tunnetko mitään lastenlapsiasi kohtaan?
04.08.2022 |
Olen keski-ikää lähestyvä nainen, itselläni ei ole lapsia. Äidilläni on 2 lapsenlasta, tyttö ja poika, joita kohtaan ei omien sanojensa mukaan tunne "mitään" ja nämä tuntuvat täysin vierailta. Tyttö on jo aikuinen ja poika teini-ikäinen.
Ovat nähneet lasten syntymästä asti muutaman kerran vuodessa juhlapyhinä ja syntymäpäivillä. Äitini on ns normaali äiti ja rakastaa poikaansa, mutta pojan lapsia kohtaan ei siis tunne mitään. Syynä kuulemma se, että tunnesidettä ei ole koskaan kunnolla syntynyt, koska on nähnyt niin "harvoin" näitä lapsia.
Miten sinä, isovahnempi, suhtaudut lapsenlapsiisi? Rakastatko, välitätkö vai tunnetko ylipäätään mitään? Varmaankaan moni ei kehtaa myöntää, jos ei tunne rakkautta omiin lapsenlapsiin, koska meillä on pitkään ollut kuva ns pullantuoksuista mummoista...
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden isoäidin, joka teki tietoisen päätöksen olla puuttumatta lastensa ja lastenlastensa elämiin. Hän on itse kyllä hyvin lapsirakas. Koulutukseltaan lastenhoitaja.
Luulen, että tuolla tavalla välttyy ahdistavalta erillään olemisen tunteesta.
Toki soittelevat ja tapaavatkin, mutta harvakseltaan. Hän antaa yleensä jälkipolville mahdollisuuden tehdä aloite.
Esim joulun viettää yksin (puoliso kuollut), ettei häiritsisi lastensa perheiden joulunviettoa.
Minäminäminäminä-mummo.
Miten tuollaisen tulkinnan teit? Pikemminkin uhrautuva mummo.
Ohis
Minä uhraudun, minäminäminä, minä vältän pahan mieleni kun kohdellaan niin huonosti, ah kum nautin tästä, minämlinäminäminä
Minun äitini on vähän samatapainen kuin yllämainittu. Hän pyrkii pysymään etäällä, eikä puutu mihinkään. Ei hänelle siitä tule paha mieli. Eikä kenelle muullekaan.
Lue ylläoleva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden isoäidin, joka teki tietoisen päätöksen olla puuttumatta lastensa ja lastenlastensa elämiin. Hän on itse kyllä hyvin lapsirakas. Koulutukseltaan lastenhoitaja.
Luulen, että tuolla tavalla välttyy ahdistavalta erillään olemisen tunteesta.
Toki soittelevat ja tapaavatkin, mutta harvakseltaan. Hän antaa yleensä jälkipolville mahdollisuuden tehdä aloite.
Esim joulun viettää yksin (puoliso kuollut), ettei häiritsisi lastensa perheiden joulunviettoa.
Minäminäminäminä-mummo.
Miten tuollaisen tulkinnan teit? Pikemminkin uhrautuva mummo.
Ohis
Minä uhraudun, minäminäminä, minä vältän pahan mieleni kun kohdellaan niin huonosti, ah kum nautin tästä, minämlinäminäminä
Minun äitini on vähän samatapainen kuin yllämainittu. Hän pyrkii pysymään etäällä, eikä puutu mihinkään. Ei hänelle siitä tule paha mieli. Eikä kenelle muullekaan.
Lue ylläoleva
En ymmärrä. Kuka isoäitiä muka huonosti kohtelee?
Ymmärrän tuota mummoa, miten siinä voisikaan vahvaa tunnesidettä syntyä, jos harvoin näkee? Oma lapsi eri asia jonka itse kantanut ja kasvattanut ja jonka kanssa ollut jatkuvasti, lapsenlapsi ei ole sama asia, varsinkaan jos tapaa vain muutaman kerran vuodessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden isoäidin, joka teki tietoisen päätöksen olla puuttumatta lastensa ja lastenlastensa elämiin. Hän on itse kyllä hyvin lapsirakas. Koulutukseltaan lastenhoitaja.
Luulen, että tuolla tavalla välttyy ahdistavalta erillään olemisen tunteesta.
Toki soittelevat ja tapaavatkin, mutta harvakseltaan. Hän antaa yleensä jälkipolville mahdollisuuden tehdä aloite.
Esim joulun viettää yksin (puoliso kuollut), ettei häiritsisi lastensa perheiden joulunviettoa.
Minäminäminäminä-mummo.
Miten tuollaisen tulkinnan teit? Pikemminkin uhrautuva mummo.
Ohis
Minä uhraudun, minäminäminä, minä vältän pahan mieleni kun kohdellaan niin huonosti, ah kum nautin tästä, minämlinäminäminä
Minun äitini on vähän samatapainen kuin yllämainittu. Hän pyrkii pysymään etäällä, eikä puutu mihinkään. Ei hänelle siitä tule paha mieli. Eikä kenelle muullekaan.
Lue ylläoleva
En ymmärrä. Kuka isoäitiä muka huonosti kohtelee?
Ei kenenkään tarvitse kohdella huonosti että uhrimummo piehtaroi uhriudessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden isoäidin, joka teki tietoisen päätöksen olla puuttumatta lastensa ja lastenlastensa elämiin. Hän on itse kyllä hyvin lapsirakas. Koulutukseltaan lastenhoitaja.
Luulen, että tuolla tavalla välttyy ahdistavalta erillään olemisen tunteesta.
Toki soittelevat ja tapaavatkin, mutta harvakseltaan. Hän antaa yleensä jälkipolville mahdollisuuden tehdä aloite.
Esim joulun viettää yksin (puoliso kuollut), ettei häiritsisi lastensa perheiden joulunviettoa.
Minäminäminäminä-mummo.
Miten tuollaisen tulkinnan teit? Pikemminkin uhrautuva mummo.
Ohis
Minä uhraudun, minäminäminä, minä vältän pahan mieleni kun kohdellaan niin huonosti, ah kum nautin tästä, minämlinäminäminä
Minun äitini on vähän samatapainen kuin yllämainittu. Hän pyrkii pysymään etäällä, eikä puutu mihinkään. Ei hänelle siitä tule paha mieli. Eikä kenelle muullekaan.
Lue ylläoleva
En ymmärrä. Kuka isoäitiä muka huonosti kohtelee?
Ei kenenkään tarvitse kohdella huonosti että uhrimummo piehtaroi uhriudessaan.
Mistä sinä teet sen päätelmän, että mummo piehtaroi uhriudessaan, eikä ole tyytyväinen toimintaansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden isoäidin, joka teki tietoisen päätöksen olla puuttumatta lastensa ja lastenlastensa elämiin. Hän on itse kyllä hyvin lapsirakas. Koulutukseltaan lastenhoitaja.
Luulen, että tuolla tavalla välttyy ahdistavalta erillään olemisen tunteesta.
Toki soittelevat ja tapaavatkin, mutta harvakseltaan. Hän antaa yleensä jälkipolville mahdollisuuden tehdä aloite.
Esim joulun viettää yksin (puoliso kuollut), ettei häiritsisi lastensa perheiden joulunviettoa.
Minäminäminäminä-mummo.
Miten tuollaisen tulkinnan teit? Pikemminkin uhrautuva mummo.
Ohis
Minä uhraudun, minäminäminä, minä vältän pahan mieleni kun kohdellaan niin huonosti, ah kum nautin tästä, minämlinäminäminä
Minun äitini on vähän samatapainen kuin yllämainittu. Hän pyrkii pysymään etäällä, eikä puutu mihinkään. Ei hänelle siitä tule paha mieli. Eikä kenelle muullekaan.
Lue ylläoleva
En ymmärrä. Kuka isoäitiä muka huonosti kohtelee?
Ei kenenkään tarvitse kohdella huonosti että uhrimummo piehtaroi uhriudessaan.
Mistä sinä teet sen päätelmän, että mummo piehtaroi uhriudessaan, eikä ole tyytyväinen toimintaansa?
Lue ylläoleva. Uhrimummo elementissään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden isoäidin, joka teki tietoisen päätöksen olla puuttumatta lastensa ja lastenlastensa elämiin. Hän on itse kyllä hyvin lapsirakas. Koulutukseltaan lastenhoitaja.
Luulen, että tuolla tavalla välttyy ahdistavalta erillään olemisen tunteesta.
Toki soittelevat ja tapaavatkin, mutta harvakseltaan. Hän antaa yleensä jälkipolville mahdollisuuden tehdä aloite.
Esim joulun viettää yksin (puoliso kuollut), ettei häiritsisi lastensa perheiden joulunviettoa.
Minäminäminäminä-mummo.
Miten tuollaisen tulkinnan teit? Pikemminkin uhrautuva mummo.
Ohis
Minä uhraudun, minäminäminä, minä vältän pahan mieleni kun kohdellaan niin huonosti, ah kum nautin tästä, minämlinäminäminä
Minun äitini on vähän samatapainen kuin yllämainittu. Hän pyrkii pysymään etäällä, eikä puutu mihinkään. Ei hänelle siitä tule paha mieli. Eikä kenelle muullekaan.
Lue ylläoleva
En ymmärrä. Kuka isoäitiä muka huonosti kohtelee?
Ei kenenkään tarvitse kohdella huonosti että uhrimummo piehtaroi uhriudessaan.
Mistä sinä teet sen päätelmän, että mummo piehtaroi uhriudessaan, eikä ole tyytyväinen toimintaansa?
Lue ylläoleva. Uhrimummo elementissään.
Olen nyt lukenut neljään kertaan, enkä tee tuollaista tulkintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko pakko alkaa jankkaamaan? Älkää pilatko ketjua jankkaamisella pliis ettei tätä(kin) poisteta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden isoäidin, joka teki tietoisen päätöksen olla puuttumatta lastensa ja lastenlastensa elämiin. Hän on itse kyllä hyvin lapsirakas. Koulutukseltaan lastenhoitaja.
Luulen, että tuolla tavalla välttyy ahdistavalta erillään olemisen tunteesta.
Toki soittelevat ja tapaavatkin, mutta harvakseltaan. Hän antaa yleensä jälkipolville mahdollisuuden tehdä aloite.
Esim joulun viettää yksin (puoliso kuollut), ettei häiritsisi lastensa perheiden joulunviettoa.
Minäminäminäminä-mummo.
Miten tuollaisen tulkinnan teit? Pikemminkin uhrautuva mummo.
Ohis
Minä uhraudun, minäminäminä, minä vältän pahan mieleni kun kohdellaan niin huonosti, ah kum nautin tästä, minämlinäminäminä
Minun äitini on vähän samatapainen kuin yllämainittu. Hän pyrkii pysymään etäällä, eikä puutu mihinkään. Ei hänelle siitä tule paha mieli. Eikä kenelle muullekaan.
Lue ylläoleva
En ymmärrä. Kuka isoäitiä muka huonosti kohtelee?
Ei kenenkään tarvitse kohdella huonosti että uhrimummo piehtaroi uhriudessaan.
Mistä sinä teet sen päätelmän, että mummo piehtaroi uhriudessaan, eikä ole tyytyväinen toimintaansa?
Lue ylläoleva. Uhrimummo elementissään.
Olen nyt lukenut neljään kertaan, enkä tee tuollaista tulkintaa.
Kyyyyyyyyynel. Pidän etäisyyttä kun muuten tulee vain paha mieli enkä häiritse kun mieluummin uhriudun kyyyynel.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ihan varmasti on mummoja, jotka eivät tunne mitään erityistä lapselasta kohtaan tai edes tunne koko lasta. Aika harvinaista, olettaisin, että oikeasti normaali äiti ei välittäisi lapsensa lapsesta jos on lapsensa kanssa minkäänlaisissa väleissä ja hänellä on tieto lapsenlapsen olemassaolosta.
En tunne mitään.
Kun en ole lapsen lastani nähnytkään.
Enkä varmaan näekkään.
On 2vuotias.
Surullista😭😭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden isoäidin, joka teki tietoisen päätöksen olla puuttumatta lastensa ja lastenlastensa elämiin. Hän on itse kyllä hyvin lapsirakas. Koulutukseltaan lastenhoitaja.
Luulen, että tuolla tavalla välttyy ahdistavalta erillään olemisen tunteesta.
Toki soittelevat ja tapaavatkin, mutta harvakseltaan. Hän antaa yleensä jälkipolville mahdollisuuden tehdä aloite.
Esim joulun viettää yksin (puoliso kuollut), ettei häiritsisi lastensa perheiden joulunviettoa.
Minäminäminäminä-mummo.
Miten tuollaisen tulkinnan teit? Pikemminkin uhrautuva mummo.
Ohis
Minä uhraudun, minäminäminä, minä vältän pahan mieleni kun kohdellaan niin huonosti, ah kum nautin tästä, minämlinäminäminä
Minun äitini on vähän samatapainen kuin yllämainittu. Hän pyrkii pysymään etäällä, eikä puutu mihinkään. Ei hänelle siitä tule paha mieli. Eikä kenelle muullekaan.
Lue ylläoleva
En ymmärrä. Kuka isoäitiä muka huonosti kohtelee?
Ei kenenkään tarvitse kohdella huonosti että uhrimummo piehtaroi uhriudessaan.
Mistä sinä teet sen päätelmän, että mummo piehtaroi uhriudessaan, eikä ole tyytyväinen toimintaansa?
Lue ylläoleva. Uhrimummo elementissään.
Olen nyt lukenut neljään kertaan, enkä tee tuollaista tulkintaa.
Kyyyyyyyyynel. Pidän etäisyyttä kun muuten tulee vain paha mieli enkä häiritse kun mieluummin uhriudun kyyyynel.
Tuo lause oli kirjoittajan omaa arvailua mummon toiminnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden isoäidin, joka teki tietoisen päätöksen olla puuttumatta lastensa ja lastenlastensa elämiin. Hän on itse kyllä hyvin lapsirakas. Koulutukseltaan lastenhoitaja.
Luulen, että tuolla tavalla välttyy ahdistavalta erillään olemisen tunteesta.
Toki soittelevat ja tapaavatkin, mutta harvakseltaan. Hän antaa yleensä jälkipolville mahdollisuuden tehdä aloite.
Esim joulun viettää yksin (puoliso kuollut), ettei häiritsisi lastensa perheiden joulunviettoa.
Minäminäminäminä-mummo.
Miten tuollaisen tulkinnan teit? Pikemminkin uhrautuva mummo.
Ohis
Minä uhraudun, minäminäminä, minä vältän pahan mieleni kun kohdellaan niin huonosti, ah kum nautin tästä, minämlinäminäminä
Minun äitini on vähän samatapainen kuin yllämainittu. Hän pyrkii pysymään etäällä, eikä puutu mihinkään. Ei hänelle siitä tule paha mieli. Eikä kenelle muullekaan.
Lue ylläoleva
En ymmärrä. Kuka isoäitiä muka huonosti kohtelee?
Ei kenenkään tarvitse kohdella huonosti että uhrimummo piehtaroi uhriudessaan.
Mistä sinä teet sen päätelmän, että mummo piehtaroi uhriudessaan, eikä ole tyytyväinen toimintaansa?
Lue ylläoleva. Uhrimummo elementissään.
Olen nyt lukenut neljään kertaan, enkä tee tuollaista tulkintaa.
Kyyyyyyyyynel. Pidän etäisyyttä kun muuten tulee vain paha mieli enkä häiritse kun mieluummin uhriudun kyyyynel.
Tuo lause oli kirjoittajan omaa arvailua mummon toiminnasta.
Ei ole. Siinähän se lukee. Kyyyyyyyyynel.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden isoäidin, joka teki tietoisen päätöksen olla puuttumatta lastensa ja lastenlastensa elämiin. Hän on itse kyllä hyvin lapsirakas. Koulutukseltaan lastenhoitaja.
Luulen, että tuolla tavalla välttyy ahdistavalta erillään olemisen tunteesta.
Toki soittelevat ja tapaavatkin, mutta harvakseltaan. Hän antaa yleensä jälkipolville mahdollisuuden tehdä aloite.
Esim joulun viettää yksin (puoliso kuollut), ettei häiritsisi lastensa perheiden joulunviettoa.
Minäminäminäminä-mummo.
Miten tuollaisen tulkinnan teit? Pikemminkin uhrautuva mummo.
Ohis
Minä uhraudun, minäminäminä, minä vältän pahan mieleni kun kohdellaan niin huonosti, ah kum nautin tästä, minämlinäminäminä
Minun äitini on vähän samatapainen kuin yllämainittu. Hän pyrkii pysymään etäällä, eikä puutu mihinkään. Ei hänelle siitä tule paha mieli. Eikä kenelle muullekaan.
Lue ylläoleva
En ymmärrä. Kuka isoäitiä muka huonosti kohtelee?
Ei kenenkään tarvitse kohdella huonosti että uhrimummo piehtaroi uhriudessaan.
Mistä sinä teet sen päätelmän, että mummo piehtaroi uhriudessaan, eikä ole tyytyväinen toimintaansa?
Lue ylläoleva. Uhrimummo elementissään.
Olen nyt lukenut neljään kertaan, enkä tee tuollaista tulkintaa.
Kyyyyyyyyynel. Pidän etäisyyttä kun muuten tulee vain paha mieli enkä häiritse kun mieluummin uhriudun kyyyynel.
Tuo lause oli kirjoittajan omaa arvailua mummon toiminnasta.
Ei ole. Siinähän se lukee. Kyyyyyyyyynel.
Kopio lauseesta:
Luulen, että tuolla tavalla välttyy ahdistavalta erillään olemisen tunteesta.
LUULEN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden isoäidin, joka teki tietoisen päätöksen olla puuttumatta lastensa ja lastenlastensa elämiin. Hän on itse kyllä hyvin lapsirakas. Koulutukseltaan lastenhoitaja.
Luulen, että tuolla tavalla välttyy ahdistavalta erillään olemisen tunteesta.
Toki soittelevat ja tapaavatkin, mutta harvakseltaan. Hän antaa yleensä jälkipolville mahdollisuuden tehdä aloite.
Esim joulun viettää yksin (puoliso kuollut), ettei häiritsisi lastensa perheiden joulunviettoa.
Minäminäminäminä-mummo.
Miten tuollaisen tulkinnan teit? Pikemminkin uhrautuva mummo.
Ohis
Minä uhraudun, minäminäminä, minä vältän pahan mieleni kun kohdellaan niin huonosti, ah kum nautin tästä, minämlinäminäminä
Minun äitini on vähän samatapainen kuin yllämainittu. Hän pyrkii pysymään etäällä, eikä puutu mihinkään. Ei hänelle siitä tule paha mieli. Eikä kenelle muullekaan.
Lue ylläoleva
En ymmärrä. Kuka isoäitiä muka huonosti kohtelee?
Ei kenenkään tarvitse kohdella huonosti että uhrimummo piehtaroi uhriudessaan.
Mistä sinä teet sen päätelmän, että mummo piehtaroi uhriudessaan, eikä ole tyytyväinen toimintaansa?
Lue ylläoleva. Uhrimummo elementissään.
Olen nyt lukenut neljään kertaan, enkä tee tuollaista tulkintaa.
Kyyyyyyyyynel. Pidän etäisyyttä kun muuten tulee vain paha mieli enkä häiritse kun mieluummin uhriudun kyyyynel.
Tuo lause oli kirjoittajan omaa arvailua mummon toiminnasta.
Ei ole. Siinähän se lukee. Kyyyyyyyyynel.
Kopio lauseesta:
Luulen, että tuolla tavalla välttyy ahdistavalta erillään olemisen tunteesta.LUULEN.
Kyyyyynel
On muuten jännä, että tästä aiheesta ei juurikaan julkisesti puhuta...Minusta on kiinnostava ilmiö, että joku rakastaa lastaan, mutta ei välitä lapsenlapsista kuitenkaan/tunne heitä kohtaan minkäänlaisia tunteita.
Onko kyseessä tunnekylmyys vai onko se ns normaali reaktio tilanteessa, jossa harvoin tapaa lastenlapsia? Paha mennä sanomaan, kun itsellä ei ole ainakaan toistaiseksi lapsia...Mutta toivoisin rehellistä keskustelua aiheesta, nimenomaan niiltä "tunnekylmiltä" isovanhemmilta, että miksi kokevat niin?
Vierailija kirjoitti:
On muuten jännä, että tästä aiheesta ei juurikaan julkisesti puhuta...Minusta on kiinnostava ilmiö, että joku rakastaa lastaan, mutta ei välitä lapsenlapsista kuitenkaan/tunne heitä kohtaan minkäänlaisia tunteita.
Onko kyseessä tunnekylmyys vai onko se ns normaali reaktio tilanteessa, jossa harvoin tapaa lastenlapsia? Paha mennä sanomaan, kun itsellä ei ole ainakaan toistaiseksi lapsia...Mutta toivoisin rehellistä keskustelua aiheesta, nimenomaan niiltä "tunnekylmiltä" isovanhemmilta, että miksi kokevat niin?
Ei se lastaan rakasta. Omat tarpeet vain.
Vierailija kirjoitti:
On muuten jännä, että tästä aiheesta ei juurikaan julkisesti puhuta...Minusta on kiinnostava ilmiö, että joku rakastaa lastaan, mutta ei välitä lapsenlapsista kuitenkaan/tunne heitä kohtaan minkäänlaisia tunteita.
Onko kyseessä tunnekylmyys vai onko se ns normaali reaktio tilanteessa, jossa harvoin tapaa lastenlapsia? Paha mennä sanomaan, kun itsellä ei ole ainakaan toistaiseksi lapsia...Mutta toivoisin rehellistä keskustelua aiheesta, nimenomaan niiltä "tunnekylmiltä" isovanhemmilta, että miksi kokevat niin?
Minusta ihan normi-ilmiö. Ei tunne ole mikään automaatio, vaan vaatii yhteyttä, kommunikaatiota ja yhdessäolemista. Tunne tulee, kun toisen tuntee.
Ei se rakkaus omaankaan lapseen synny aina laitoksella, vaan vaatii vuorovaikutuksen.
Sama koskee etäisiä. Heistä valitetaan, etteivät ole kauhean kiinnostuneita lapsistaan. Miten voisivat olla, kun eivät heitä oikein tunne? Ne lapset ovat yhtä läheisiä kuin naapurin lapset.
Taas joku someprinsessa asialla jota ei lastehoito kiinnosta, eiku mummon riesaksi mukulat hoitoon.
Minun äitini on vähän samatapainen kuin yllämainittu. Hän pyrkii pysymään etäällä, eikä puutu mihinkään. Ei hänelle siitä tule paha mieli. Eikä kenelle muullekaan.