Lue keskustelun säännöt.
Koetko koskaan kateutta toisten ihmisten elämäntyyliä kohtaan?
04.08.2022 |
Aivan varmasti terveys ja perhe on meille jokaiselle kaikkein tärkeintä. Jos ne menettää, niin millään muulla ei ole enää merkitystä. Uskon myös, että ihan hyvän elämänlaadun ja onnellisen elämän voi saada monella eri tavalla elää ja olla.
Olen ihan tyytyväinen siihen, mitä mulla on. Olen terve, lapset ovat terveitä, mulla on hyvä puoliso, työpaikka ja koti. Ei ole koskaan ollut hetkeä, jolloin olisi pitänyt miettiä riittääkö rahat laskuihin tai ruokaan. Ei ole tarvinnut kieltää lapsilta harrastuksia ja joka ikinen kesä on esim Särkänniemessä käyty ja mökkeilty isovanhempien mökillä, käyty risteilyllä yms.
Silti ei meillä liikaa rahaa ole. Haluaisin matkustella enemmän ja nähdä maailmaa. Haluaisin viedä lapsiani reissuille. Haluaisin remontoida meidän keittiön ja ostaa uuden sohvan. Haluaisin ehdottomasti omakotitalon. Olisi ihanaa syödä ulkona paljon useammin. Mä haluaisin sähköauton tai oikeastaan uudempi polttomoottoriautokin riittäisi (meidän autot on yli 15v vanhoja). Olisi kiva käydä useammin kampaajalla. Näitä riittää..
Jotenkin tuntuu, että kaikki muut perheet voivat tehdä näitä asioita. Mä ihmettelen miten oikeasti ihmisillä on varaa jatkuvasti reissata, laittaa kotiaan, käyttää hienoja vaatteita, istua drinksuilla kavereiden kanssa, käydä ravintolassa, ajella hienoilla autoilla yms. Varmaan roikun liikaa somessa, joka vääristää asioita.
Kommentit (41)
En koe. Elän itse mielestäni parasta mahdollista elämää. Kaunis koti, ihana pitkä vakaa parisuhde, rahaa ja rakkautta riittää. Lapsia emme halua. Matkustelemme ja teemme asioita yhdessä ja erikseen. Molemmilla tosi vapaat työajat, voidaan vaikka paljuilla aamulla ennen töitä. Kummatkin intohimoalalla. Kummatkin harrastaa paljon ja meillä on laaja sosiaalinen verkosto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Olen työtön ja jonkun mielestä siksi syrjäytynyt mut oikeesti olen tosi aktiivinen vaikka en käy(!) töissä paino sanalla käy niin kuin useimmat suomalaiset tekevät.
Rahaa on, koska olen säästäväinen ja neuvokas.
No en! Sulla ei selkeästi mene tarpeeksi huonosti kun ehdit kadehtimaan! Minä jaksan ihan hädin tuskin tämän ihan pienen oman kuvioni - enkä oikeastaan edes tätä! Odotahan vaan kun elämä roiskaisee oikein kunnolla!
Mitäpä sitä kadehtimaan, itse olen omat valintani tehnyt, ja ne asiat mitä minulle on taoahtunut minusta riippumatta ovat tapahtuneet kuitenkin.Toiset ovat tehneet toisia valintoja ja siksi pärjäävät paremmin.
Sanokaa nyt joku se "suomalaiset on kateellista kansaa."
Kyllä. Ihanaa myöntää tämä näin, koska en minä ns omalla naamalla koskaan tätä sanoisi. Kyllä mua ärsyttää, koska en voi tehdä niitä juttuja mitä haluan. Olen reissannut kyllä ennen tyttäreni syntymää, mutta lähinnä äkkilähdöt Turkkiin. Nyt kun vauva syntyi, niin en kyllä kauheasti voi haaveilla ulkomaille menosta. Ollaan lähinnä yhden tai kahden yön reissuja tehty, mutta toinen oli miehen nuuskanhakureissu Haaparantaan ja oltiin hotellissa yö. Nyt kun olen äitiyslomalla niin voi helposti mennä sesongin ulkopuolella ja hotelli halvempi. Ostin oman asunnon, mutta tää on kerrostalossa ei ehkä niin hohdokas alue, vaikka rauhallinen onkin. Autot on vanhoja. Kyllä mua veetti kun vanha työkaveri oli ostanut sähköauton. Tuli mieleen että millä rahalla. Kun samal tyyppi oli kesällä kaksi kertaa ulkomailla ihan kunnon reissuilla ja pentunsa kanssa tämän tästä jossain hoplopissa. Löytyy Marimekon vaatteita ja merkkilaukkuja. Niinku millä rahalla? En toki tunne hänen miestä ja onhan hän voinut periä rahaa tms..
Olen hieman koukussa nettishoppailuun ja toki se syö budjettia. Tyttö on vauva ja vaatevarasto aikamoinen..
Kyllä mä onnellinen ole ja tiedän että oikeesti myös hyväosainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Joudun kän töissä, tutulla on niin paljon rahaa että vaan hengailee ja kalastaa kaiket päivät. Perkkele.
Joskus tunnen kateutta heitä kohtaan jotka ovat jättäneet tämän oravanpyörän, ja valinneet pohjoisen hiljaisuuden ja yksinkertaisen elämän. Uskon että itsekin teen niin tulevaisuudessa. Netti pois, kännykkä päällä vain kun soitan jonnekin tai tiettynä aikana vuorokaudesta tunnin ajan. Uutiset luen seuraavan päivän paperilehdestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ihanaa myöntää tämä näin, koska en minä ns omalla naamalla koskaan tätä sanoisi. Kyllä mua ärsyttää, koska en voi tehdä niitä juttuja mitä haluan. Olen reissannut kyllä ennen tyttäreni syntymää, mutta lähinnä äkkilähdöt Turkkiin. Nyt kun vauva syntyi, niin en kyllä kauheasti voi haaveilla ulkomaille menosta. Ollaan lähinnä yhden tai kahden yön reissuja tehty, mutta toinen oli miehen nuuskanhakureissu Haaparantaan ja oltiin hotellissa yö. Nyt kun olen äitiyslomalla niin voi helposti mennä sesongin ulkopuolella ja hotelli halvempi. Ostin oman asunnon, mutta tää on kerrostalossa ei ehkä niin hohdokas alue, vaikka rauhallinen onkin. Autot on vanhoja. Kyllä mua veetti kun vanha työkaveri oli ostanut sähköauton. Tuli mieleen että millä rahalla. Kun samal tyyppi oli kesällä kaksi kertaa ulkomailla ihan kunnon reissuilla ja pentunsa kanssa tämän tästä jossain hoplopissa. Löytyy Marimekon vaatteita ja merkkilaukkuja. Niinku millä rahalla? En toki tunne hänen miestä ja onhan hän voinut periä rahaa tms..
Olen hieman koukussa nettishoppailuun ja toki se syö budjettia. Tyttö on vauva ja vaatevarasto aikamoinen..
Kyllä mä onnellinen ole ja tiedän että oikeesti myös hyväosainen.
Käytkö ihan täysillä? Oliskohan sillä ihan samalla rahalla minkä sinä änget nettishoppailuun? Tilaa hyvä ihminen Marimekkoa ja merkkilaukkuja niin sinullakin on 😳
Hetkellisesti kyllä, toisaalta kun pitkään on elämyt, niin on myös nähnyt konkreettisten esimerkkien kautta, että tosiasiassa en kenenkään hetkellisesti kadehtimani elämään olisi omaa vaihtanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Talo, sähköauto, sellaisia nuorehkon ihmisen kateusaiheita. Itse henk koht en osaa kadehtia noita, jotain muita asioita toki. Nuo ovat materiaa. Ja ei todellakaan kaikilla ole sellaisia, kyllä some vääristää. Entä reppumatkailija joka asuu kolme vuotta kierrellen? Pitkäaikaistyötön Pena? Syöpään menehtynyt 23 v instamalli? Jos näitä pysähtyy ajattelemaan, huomaa ehkä että on kovasti kiinni jossain omassa kuplassa jossa voi edes olla mahdollista kadehtia asiaa kuten talo. Itse enedes haluaisi taloa, vaan pienen kerrostalokämpän jostain missä olisi kultaiset helteisen hiekkarannat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäni on ihan kohtalaisen hyvää, mutta tunnustan kadehtivani fb-tuttua, joka on elämäntyylistään päätellen voittanut lotossa tai perinyt ison summan. Se matkustaa aivan koko ajan ympäri palloa, ja siis ei työ- vaan lomamatkoilla. On sillä työpaikkakin, mutta mistään ei kokoaikainen työntekijä kyllä saa noin paljon ylimääräisiä vapaita, ja osa-aikaisella ei olisi budjettia tuollaiseen elämäntyyliin. Kelpais sitä itsekin lähinnä harrastella vähän työntekoa ja tehdä sellaiset parikymmentä ulkomaanmatkaa vuodessa.
En kadehdi ketään, kateellisuushan ei ole tulotasostakaan kiinni, vaan varakaskin voi kadehtia. Aina on joku rikkaampi tai onnellisempi, koska kateuden perusjuttu on se, että on tyytymätön omaan elämään.
En halua hurskastella kuitenkaan eli ymmärrän, että vähäosaisuus joskus synnyttää kateutta. On helppo sanoa olevansa kateudesta vapaa, kun on varallisuutta, paljon vapaa-aikaa ja voi tehdä suurin piirtein mitä haluaa, aikuisilla lapsillakin on asiat tosi hyvin. Eli ymmärrän kyllä, että jos omat asiat eivät ole kovin hyvin, niin kateus voi nostaa päätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämäni on ihan kohtalaisen hyvää, mutta tunnustan kadehtivani fb-tuttua, joka on elämäntyylistään päätellen voittanut lotossa tai perinyt ison summan. Se matkustaa aivan koko ajan ympäri palloa, ja siis ei työ- vaan lomamatkoilla. On sillä työpaikkakin, mutta mistään ei kokoaikainen työntekijä kyllä saa noin paljon ylimääräisiä vapaita, ja osa-aikaisella ei olisi budjettia tuollaiseen elämäntyyliin. Kelpais sitä itsekin lähinnä harrastella vähän työntekoa ja tehdä sellaiset parikymmentä ulkomaanmatkaa vuodessa.
Sijoituksillakin voi rikastua. Minullakin on tuollaisia tuttavia eli työnteko on vain harrastus. Korkea koulutus ja hyvä asema työelämässä tarkoittaa, että töitä tehdään ihan hitosti eli vaikka rahaa olisi, aikaa matkustella on vähän. Ja sitten jos matkustaa työssäkin, ei se välttämättä kiinnosta enää vapaa-ajalla.
Sitten lähellä eläkeikää voi jo jäähdytellä ja vain harrastella työntekoa. Näin olen itse tehnyt, mutta mies on työelämässä vielä. Mennään siis hänen aikataulujensa mukaan matkoille ym. Tuo olisi hankalaa, jos itsekin olisin töissä.
Joka päivä. Minulla kun ei ole terveyttä eikä omaa perhettä niin eipä saa niistäkään iloa.
Ei ole kuin pieni vuokrakämppä ja valtion maksamat minimituet. En ole kymmeniin vuosiin saanut iloa mistään ja kun näen oikeastaan kenet tahansa normaalin ihmisen, saati sitten jonkun rikkaan, niin tunnen kateutta, raivoa ja vihaa. Siksi en oikeastaan poistu asunnostani, koska olo olisi liian sietämätön.
En koe kateutta muiden elämästä. Tiedän, että ihan kaikella on hintansa, ja ihmiset maksavat haluamistaan asioista aina jollain lailla, tiedostaen tai tajuamattaan. Jopa ne, jotka ovat saaneet syntymälahjana loppuelämänsä tarpeiksi rahaa, materiaa ja valmiin työpaikan, joutuvat maksamaan siitä helppoudella, tavallaan menettämällä kokemuksen ponnistelusta, selviytymisestä, tavoittelusta ja pärjäämisestä.
Elän varmasti joidenkin mielestä kadehdittavaa itsenäistä ja vapaata unelmaelämää ihanassa talossa matkustellen ja mielenkiintoisiin projekteihin syventyen, ja toisten mielestä elämäni näyttäytyy takuulla täysin surkeana, eristäytyneen ihmisen jatkuvana taloudellisena kituuttamisena, johon sisältöä tuovat lähinnä perunoiden viljely ja koirien rapsuttaminen. Itse olen hyvin onnellinen, onneksi.
Kyllä.
Teen ihan helvetisti töitä, mutta missään se ei näy. Aina on rahat lopussa ja väsymys on hirveä. Lomaa en ole pystynyt pitämään moneen vuoteen (yrittäjä).
Kadehdin opiskelutovereita, jotka ovat valinneet helpomman tien toisen leivissä. Ja ystäviä, jotka ovat valinneet puolison, joka ei sairastunut masennukseen ja menettänyt työkykyään.
Kadehdin niitä, joilla on taloudellinen mahdollisuus ja energiaa opiskella uutta alaa, downshiftata tai jahdata intohimojaan. On helppo heittäytyä esim. kirjailijaksi, jos puolison palkka lähentelee kymppitonnia.
En kadehdi matkoja, niitä en kaipaa. En kauniita koteja, omastanikin pidän. En rakkautta tai ystäviä, niitä onneksi löytyy.
Kadehdin rahaa, rahaa, rahaa... ja ennen kaikkea sitä vapautta, jonka se antaa.
Yritän silti muistaa olla kiitollinen siitä, mitä minulla on. Kateus vie nopeasti ilon elämästä.
Niin. Monille sopisi matkustaminen ja pieni ok-talo, tai muu kiva raikas asunto.
Olen kateellinen ihmisille, joilla on kunnollinen asunto, eikä tarvitse asua itsemurhayksiössä rottien, tuholaisten ja narkkien ympäröimänä.
Olen kateellinen ihmisille, joilla on auto ja varaa ajella.
Olen kateellinen ihmisille, joilla on kodissa tilaa esimerkiksi pöydälle.
Olen kateellinen ihmisille, joilla on mukava työ eivätkä he kidu psykopaattijohteisessa pskläjässä elämänsä parhaita päiviä.
Olen kateellinen eläkeläisille, koska heillä on vihdoin aikaa, voimavaroja ja mahdollisuuksia aidosti elää, toteuttaa itseään, tehdä kaikkea kivaa, nukkua kuin väsyttää ja pitää itsestään huolta.
Olen kateellinen ihmisille, jotka pärjäävät täysin ilman ongemia 4 tunnin yöunilla, jolloin päivään jää todella paljon enemmän aikaa tehdä kaikenlaista.
Me reissataan Visan avulla, kesän jälkeen maksellaan pois. Fiksumpaahan se olisi säästää etukäteen mutta ei onnistu meiltä, niin mennään sitten näin. Enkä osaa olla kateellinen säästäväisille ihmisille, tai korkeintaan ihan vähän.