Oletko asunut lapsena isän kanssa? Millaista se oli?

Viimeiset 10 vuotta olen asunut kahdestaan isäni kanssa. Toki olen ihan aikuinen ja koko elämäni olen asunut samassa asunnossa isäni eri kokoonpanoissa. Äitini kuollessakin olin jo täysi-ikäinen.

Äitini hylkäsi minut ja isäni kun olin vasta vauva, joten minulla ei ole ollut ikinä äitiä. Isäni on kuin isäni, mutta myös kuin paras kaverini. Lapsuuteni oli todella rentoa ja huoletonta ja hän tutustutti minut usealle hienolle asialle. M27

Äitini tappoi itsensä ollessani 2v. Muistan miettineeni olinko jotenkin huono lapsi, kun hän päätyi moiseen ja koin siitä syyllisyyttä. Muuten isän kanssa kasvaminen oli hienoa, säännöt oli selvät ja niiden rikkominen aiheutti niin suuren pettymyksen isälle, etten tahtonut toimia väärin. Äidin kuoltua olin myös isäni elämän keskipiste ja se näkyi aivan kaikessa. Olin hemmoteltu lapsi jolta ei puuttunut mitään. Menkkojen alkamisesta kertominen vähän jännitti ja hävetti, mut isällä ei onneksi ollut moisten kanssa häveliäisyyttä. "Onnittelut, sinusta on nyt kasvanut nainen" ja osti 5 erilaista pakettia siteitä, kehotti kertomaan mitkä tuntuu omilta niin hän huolehtii jatkossa et moisia on vessan kaapissa.

Olen koko lapsuuteni asunut isäni kanssa. Maailman paras ukko. Äiti on h..ra.

Äiti lähti uuden miehen matkaan, kun menin eka luokalle. En osannut kaivatakaan, koska eipä hän minusta juuri huolta pitänyt ennen lähtöäänkään. Hoidossa olin, isä vei töihin lähteissään ja haki kun vuoro päättyi. Äiti oli "kotiäiti", hah. 

Isän kanssa oli selkeät säännöt, ja sama kuin joku aiemmin kirjoitti. Hän ei koskaan huutanut minulle, vaikka esimerkiksi tulin myöhässä yöllä kotiin. Istui huolestuneena odottamassa, eikä ollut tietenkään nukkumassa ja aamulla kun näin hänet aivan väsyneenä ja töihin piti lähteä.... en myöhästynyt tahallani toiste. 

Pelaan edelleen fudista ja fillaroin. Ehkä olisin äidin ollessa mukana kuvioissa päätynyt tanssin pariin tms harrastuksiin, ehkä. 

Opiskelujani isä tukee taloudellisesti. Huoneeni on koskematta, eli voin mennä milloin vain yökylään tai vaikka tarpeen vaatiessa muuttaa takaisin kotiin. Olen kyllä sanonut, että saisi siitä nyt työhuoneen, kun etäilee tms. 

Asuin lapsena kyllä enemmän äidin kanssa, mutta totta kai asuin isällä mm. lomilla viikkojakin. Teininä muutin isän luo.

Ei vanhemman sukupuolella niinkään ole merkitystä, vaan persoonalla. Isäni on välittävä, huolehtiva, lämmin, turvallinen ja luotettava. Äiti myös. Molempien luona oli säännöt, mitkä perustui ihan järkeviin asioihin ja ne loi turvallisen ilmapiirin kotiin. Oli säännöt ja rutiinit, mitkä oli perusteltuja, mutta tarvittaessa niistä voitiin keskustella ja joustaa, varsinkin vähän vanhempana.

Äiti hylkäsi meidät lapsena, nyt on kiva kostaa äidilleni sillä ettei saa tavata lastani.

Isä hoiti meidät lapsesta saakka.